Arkistoihin on kasautunut paljon materiaalia ja niinpä "julkaisujonossa" on odottamassa kymmenisen kappaletta sopivia postauksia tähän blogiin. Tänään vuorossa on makuuhuoneeseeni viime syksynä tekemäni seinämaalaus.

Maailmasta löytyy muutama kappale asioita, jotka ovat tehneet allekirjoittaneeseen sen verran merkittävän vaikutuksen, että suhtaudun niihin pienellä pakkomielteellä. Yksi näistä on James o'Barrin "The Crow" - erittäin synkkä ja lohduton rakkaustarina sarjakuvamuodossa. Onhan tästä toki tehty elokuvakin ja sekin kuuluu suosikkieni joukkoon, mutta o'Barrin piirrosjälki, kerrontatapa ja ilmaisu on kuitenkin se ykkösasia itselleni.

Ennen tätä seinää olen maalannut tarinan päähahmon Ericin jo longboardini pohjaan ja suunnittelen enemmän tai vähemmän vakavissani ottavani "The Crow"-aiheisen tatuoinnin. Näin lävistämättömän ja tatuoimattoman miehen näkökulmasta kyse on aika isosta jutusta enkä todellakaan halua peukalonpään kokoista ensimmäistä tatuointia mikäli sellaisen ylipäätään jossain vaiheessa otan vaan käyttöön menee vasen jalka nilkasta polveen.

Nyt kuitenkin takaisin seinämaalaukseen.

Tästä se lähti. Alkuperäinen sivu sarjakuva-albumista.


Paria tuntia Illustratoria ja Photoshopia myöhemmin maalauksen aihio oli valmis printattavaksi kalvolle.

Makkarin remontti seinämaalausta odottavassa vaiheessa. Kuvan oikeassa alanurkassa näkyykin piirtoheitin, jonka käyttämistä suosin näissä projekteissa.

Tässä kohtaa hypätään pari vaiheen yli. Kuvassa näkyy jossain määrin se, että vedin seinään kontaktimuovit, joista sitten leikkasin kertakäyttöskalpelleilla hahmon irti. Tässä touhussa vaaditaan hieman kärsivällisyyttä - muistaakseni leikkasin hahmoa kuutisen tuntia suoraa huutoa ilman kovin kummallisia taukoja ja olin valmis noin puoliltaöin.

Kun hahmo on leikattu irti kalvosta otetaan spraymaali käyttöön ja vedellään seinään ohuita kerroksia kunnes on saavutettu haluttu peitto. Joskus voi näyttää ihan lystikkäältä tehdä tarkoituksella hieman läpikuultava maalaus. Tässä tapauksessa tosin tein täysin peittävän.

Valmis maalaus - korkeus noin 2 metriä.

Valmis maalaus semivalmiissa makuuhuoneessa (katto- ja lattialistat sekä verholauta uupuvat)

...ja sama vielä ovelta katsottuna.

Monet ystäväni ovat ihastelleet maalausta, mutta lähes samaan hengenvetoon sanoneet etteivät pystyisi ottamaan sellaista omaan makuuhuoneeseensa, koska olisi liian kuumottavaa herätä yöllä Ericin synkkään tuijotukseen. Itse en koe asiaa ollenkaan näin; kyseessä on kuitenkin tarinan hyvää ja oikeamielistä puolta edustava hahmo, joten sanonkin että "Eric watches over me."

Makuuhuoneeni ei muutenkaan ole sieltä ihan normaaleimmasta päästä. Näissä kuvissa ei vielä näy nykyään sängyn päätylautan yläpuolella oleva taulu, jonka joutunen vaihtamaan toiseen ainakin isovanhempien ollessa käymässä.

Ajattelin kirjoittaa tämäntyylisestä seinien maalailusta jossain vaiheessa ihan oikean tutoriaalin. Siitä nimittäin kysellään minulta jatkuvasti eikä kyseessä loppujen lopuksi ole kauhean monimutkainen (joskin monivaiheinen ja kärsivällisyyttä vaativa) prosessi.

Iso käsi J. o'Barrin suuntaan alkuperäistaiteesta.