Muotoa etsimässä

Eilen muiden duunipuuhasteluiden ohessa kävi ilmi että Web Developerinamme toimiva Marko tarvitsi uusia valokuvia muun osaamisensa promoamisen yhteyteen. Niinpä jos valmiiksi pystyssä olleet lamput käännettiin toimistomme loungessa toisiin suuntiin ja napsin puolessa tunnissa nipun tarkoituksellisen kovakontrastisia ja tungelmaltaan synkähköjä kuvia plakkariin.

Alla niistä muutamia.






Web Developerin hommien lisäksi Marko on pitkän linjan metallimusiikkimies ja on tällä puolella vastuussa esimerkiksi Global Dominationin olemassaolosta ja kehitystyöstä. Vuosien saatossa herra on tehtaillut levynkansitaidetta ja promomateriaalia muun muassa The Project Hate MCMXCIX:lle, Torture Divisionille, Sickening Horrorille ja Pestilencelle. Osittain tämä liittyy myös minuun: olen näiden samojen vuosien saatossa toimittanut Markolle nipputolkulla kuvia milloin mistäkin hautausmaasta (Kiitokset mm. Pariisiin Père-Lachaiselle), kirkosta tai katedraalista (mm. Barcelonan Sagrada Familia, Pariisin Notre Dame) ja tulen toimimaan näin myös vastaisuudesta. Näistä kuvista monet ovat päätyneet osaelementeiksi Markon tekemiin levynkansiin ja se on mielestäni mukavaa vaikka en itse rokinrämpytyksestä, tukanheiluttamisesta ja mörinästä mitään ymmärrä - tämän varmasti todistavat juuri käyttämäni kolme termiä.

Tänään tässä blogissa palataan Barcelonan katutaidetilanteeseen vuosi sitten. Kävin vuoden 2008 keväällä piipahtamassa kaupungissa ja silloin siellä oli katutaiteen suhteen huomattavasti sallivampi ilmapiiri kuin näin vuotta myöhemmin. Montanan galleriassa jaettiin "Barcelona street mappia" ja kyseiseen karttaan oli merkitty kaupungin kaikki lukuisat lailliset maalauspaikat. Salliva ilmapiiri johti myös siihen, että viime vuonna katutaiteen taso kaupungissa oli huomattavasti korkeampi kuin mitä se tuntuu juuri nyt olevan.

Alla muutama kuva teoksista.

Eilinen oli ensimmäinen arkipäivä "Muotoa etsimässä"-blogin lyhyessä historiassa ilman kirjoitusta. Syy tähän on melko yksinkertainen; kirjoitin eilen blogientryn työpäivän päätteeksi ja juuri kun sain sen valmiiksi koneeni otti ja leipoi kiinni enkä sitten tietenkään ollut ehtinyt tallentamaan. Niinpä seuraavassa eilisen kirjoitus uusin sanoin.

Olin ehtinyt webissä seurailemaan Graffiti Research Labin poikien ja tyttöjen toimintaa jo melko pitkään kun ilokseni pari vuotta sitten havaitsin heidän olevan tulossa Suomeen käymään ja vieläpä Helsingin kaupungin kutsumana. Satuin olemaan samana päivänä Helsingissä erään taidetapahtuman juryssä ja sen jälkeen oli hauskaa lähteä rakentelemaan nipputolkulla led throwieseja. Kyseisten vempeleiden ajatus on melko yksinkertainen - laitetaan samaan ilmastointiteippimyttyyn pieni mutta voimakas magneetti, litteä pieni paristo ja yksi tai useampia ledvaloja. Näin saadaan aikaan heittämällä lähes mihin tahansa metallipintoihin kiinnittyvä yksittäistä jouluvaloa muistuttava härpätin.











Useimmat heittämistäni throwieista oli korjattu pois muutamassa päivässä, mutta selkeästi ei siksi että ne häiritsisivät ketään vaan siksi että kiinnostivat muitakin ihmisiä kovin. Pois korjatuista arviolta hyvät 80% oli nimittäin heitetty uudestaan johonkin pintaan kiinni jonkin matkan päähän ja seuraavat pari viikkoa paikat tuntuivat vaihtelevan lähes päivittäisellä tasolla. Olin itse ajatellut paristojen kestävän korkeintaan pari päivää, mutta toisin kävi. Eräässä lyhtypylväässä throwieiden valot paloivat vielä reippaasti toista kuukautta heittämisestä.

Mikäli haluatte nähdä Led throwie-actionia, niin tsekatkaa tämä video YouTubesta.

Olen viimeisen parin vuoden aikana maalaillut pienen kasan longboardeja lähinnä omaksi ilokseni ja varsin kätevästi lauta-aihioita ei ole tarvinnut ostaa - niitä on toimitettu minulle KamalaMars-nimellä lautoja tehtailevan Kallen toimesta. Jossain määrin loogisena jatkumona lautojen maalailulle Kalle pyysi taannoin minua suunnittelemaan pintail-lautoihinsa pohjia varten "sarjatuotantografiikan." Luonnollisesti suostuin, koska designin tekeminen seuloja varten kuullosti hyvinkin hauskalta.

Hylätyt rakennukset ovat viehättäneet minua hyvät viitisentoista vuotta ja itseasiassa puolisen tuntia ennen tämän postauksen aloittamista olin taas vaihteeksi rämpimässä sellaisissa tässä toimistomme lähellä. "Urban exploration" on viime vuosina saanut enemmän vauhtia ja siitä ilmestyy jatkuvasti enemmän gallerioita myös webbiin. Muistan aikoinani olleeni aivan liekeissä löydettyäni webistä Spivey Pointin - saitin, jolla on tolkuttomasti kuvia hylätyistä rakennuksista ympäri Suomea. Samalla totuus on kuitenkin se, että kyseinen saitti keskittyy paljon enemmän tutkimiseen itseensä kuin valokuvien laatuun.

Yves Marchand & Romain Meffre tekevät projekteissaan "The Ruins of Detroit", "Eastern Germany industrial vestiges" ja "Forgotten theaters of America" asian oikeastaan täysin toisin päin. Kuvia ei näiltä reissuilta ole webissä esillä mitenkään erityisen paljon, mutta kuvien laatu on monesti uskomattoman upea. Niinpä ajattelin jakaa muutaman näistä kuvista teidän kanssanne.






Lisää löytyy herrojen verkkosivuilta, joille on linkki ylempänä tässä postauksessa. Pitää toivoa että näyttelyiden järjestämisen ohessa he ehtivät tekemään myös uusia reissuja jossain vaiheessa ja laittavat niistäkin kuvia verkkoon nähtäväksi.

No niin, graffitijuttujen jälkeen on aika ottaa lyhyt katsaus t-paitoihin. Itse narkahdin "limited edition designer"-paitoihin osin ammatillisista syistä kolmisen vuotta sitten ja niinpä nykyään vaatekaappia koristaa hieman turhankin suuri joukko webin eri designkilpailujen voittajapaitoja. Kehitys on näissäkin ollut melkoista; siinä missä kolmisen vuotta sitten printit olivat usein korkeintaan nelivärisiä, pääsääntöisesti aika onnettoman kokoisia ja lähes aina paidan rintaan aseteltuja on nykytilanne varsin toinen. Monien kilpailujen spekseissä on värimäärä nostettu kuuteentoista ja itse elämää isommat printit ovat enemmän sääntö kuin poikkeus. Valitettavasti paidan saumat ylittävät printit eivät edelleenkään laadulla ihan suunnattomasti juhli ja joidenkin toimijoiden paidat eivät meinaa pysyä muodossa kolmen pesun jälkeen eikä niiden valmistusprosessi kestä eettistä tarkastelua.

Alla parit paidat kolmelta eniten esillä olevalta paitojen designkilpailulta - laFraiselta, Design by Humansilta ja Threadlessilta.






Pudotuspeli on käynyt kovaksi ilmeisesti myös kilpailujen kesken. Oddica vaikutti pari vuotta sitten erittäin lupaavalta saitilta ja sekä tilausten toimitus erittäin hienoissa kuorissa että mukana seuranneiden freebiesien määrä aiheutti positiivista ihmetystä. Näyttäisi jälleen kerran, että jos joku vaikuttaa liian hyvältä ollakseen totta, niin se todennäköisesti on - Oddica on ollut viime syksystä lähtien käytännössä seisahduksissa ilman mitään erillisiä ilmoituksia. Samaan aikaan verkosta on kadonnut moni muu pienempi kilpailu, joka on sinänsä varsin sääli. Mikäli tiedät mainitsemisen arvoisia paitojen designkilpailuja webissä, niin laitathan URLia kommenttina tämän postauksen yhteyteen. Olisi hauskaa löytää pitkästä aikaa jotain uutta ja piristävää tälläkin saralla.

"Muotoa etsimässä" on nyt jo hetken muistuttanut puhtaasti graffitiaiheista blogia, joka ei suinkaan ole tarkoitus. Pistetään homma Suvilahden seinän aiheuttaman alkuinnostuksen piikkiin ja palataan piakkoin normaalimpaan päiväjärjestykseen. Huomenna en käsittele graffitiasioita ollenkaan.

Eilen koin vallattoman suurta tarvetta päästä itsekin korkkaamaan Suvilahti. Valitettavasti eilinen ei kuitenkaan ollut aivan minun päiväni, joten päädyin sitten tekemään todennäköisesti rumimman ja teknisesti kuraisimman piissini aikoihin.

Jotta tälläkin entryllä kuitenkin olisi oma paikkansa ja tarkoituksensa päätin laittaa mukaan muutaman muunkin maalauksen.

Kipaisin Barcelonassa huhtikuussa muutaman päivän lyhyellä ekskursiolla tutustumassa paikalliseen taiteeseen sekä kaduilla että gallerioissa. Vuotta aikaisemmin Barcasta löytyi nipputolkulla laillisia seiniä, mutta tänä vuonna tilanne oli enemmän tai vähemmän sekava. Montanan kaupasta / galleriasta kerrottiin, että virallisesti kaupungissa ei tällä hetkellä ole yhtäkään laillista seinää vaan kaikkialla saa varoa la polician ja lain pitkää kättä sakkojen uhalla. Monet writerit uhmaavat tätä kuitenkin jatkuvalla syötöllä entisillä laillisilla seinillä - osa paremmalla ja osa hieman huonommalla menestyksellä. Monin paikoin nähtävissä oli erittäin hienoja ja taidokkaita uudenkarheita piissejä, mutta toisaalta myös lähes yhtä paljon kesken jääneitä teoksia.

Seuraavassa muutamat kuvat ympäri kaupunkia.











Barcelona ei graffariystävällisyydessään ollut tänä vuonna ihan samaa luokkaa kuin vielä vuosi sitten. Toivottavasti meno muuttuu takaisin sallivampaan suuntaan - ovathan paikalliset itsekin kuuluisia poikkeuksellisen voimakkaasta kiinnostuksesta erilaisiin taiteisiin ja niiden tukemisesta.