Luovuus ja tarve toteuttaa itseään hipoo usein jo hulluutta. Tämä väittämä tuskin kuullostaa kovinkaan monesta omien projektiensa parissa rämpivästä ja uusia suunnittelevasta henkilöstä erityisen kaukaa haetulta. Itsellänikin on tällä hetkellä... hmss... ainakin... viisi projektia odottamassa toteuttamista heti kun niille saa jostain revittyä ajan. Tarpeeni luoda on kuitenkin mitä ilmeisimmin vielä suhteellisen terveellä tasolla kun sen suhteuttaa tämän kirjoituksen aiheena oleviin yhden ihmisen tekemiin käsittämättömiin suorituksiin.

Myös rakentajansa mukaan nimetty tällä hetkellä kolmetoistakerroksinen ja lähes 45 metrinen puinen talo on jossain muodossa koristanut Arkangelia vuodesta 1992, jolloin Nikolai Sutyagin aloitti sen rakentamisen. Alkuperäinen tarkoitus ei kuulma ollut lähteä tekemään aivan tällaista juttua vaan kyseessä on ”iloinen onnettomuus” - Nikolai rakensi ensin vain muutaman kerroksen, mutta ei ollut aivan tyytyväinen aikaansaannokseensa, joten jatkoi rakentamista.

Nimis (latinaa, ”liikaa”) ja Arx (latinaa, ”linnoitus”) eivät varsinaisesti ole rakennuksia vaan paremminkin rakennelmia. Taiteilija Lars Vilks aloitti Nimiksen rakentamisen vuonna 1980 ja sai jollain käsittämättömällä tavalla työskennellä sen parissa pari vuotta ennenkuin kukaan kiinnitti asiaan mitään huomiota. Kun huomiota alettiin kiinnittämään, niin ymmärrettävästi kaikki siitä ei ollut pelkästään positiivista ja niinpä rakennelmista on väännetty kättä siitä lähtien. Purettu niitä ei kuitenkaan ole, koska herra Vilks on muodollisesti myynyt ne eteenpäin ja julistanut maan, jolla ne seisovat omaksi ”Ladonia”-nimiseksi valtiokseen. Ladonialla on tätä nykyä ilmeisesti kymmeniä tuhansia kansalaisiakin. He kaikki tosin ovat virallisesti nomadeja eikä kukaan pysyvästi asu maassa.

”Ideaalinen palatsi” on ranskalaisen postimiehen Ferninand Chevalin käsialaa. Hän aloitti rakentamaan sitä vuonna 1879 päivittäisen postireittinsä varrella ja jatkoi työtä seuraavat 33 vuotta. Herra Cheval toivoi tulevansa haudatuksi luomukseensa, mutta koska Ranskan laki ei tätä sallinut hän päätti rakentaa itselleen myös mausoleumin paikalliselle hautausmaalle. Siinä menikin sitten seuraavat kahdeksan vuotta ja noin vuosi mausoleumin valmistumisesta rakentaja kuoli elämäntehtävänsä täyttäneenä.