"Muotoa Etsimässä" ei yleisesti ottaen ole poliittinen tai kantaaottava blogi, mutta tänään se on sitä hetken. Tällä viikolla uutisissa on ollut eläinaktivisten salakuvaamaa materiaalia suomalaisilta turkistarhoilta, joilla turkisten tuottajat vakuuttavat tuotannon olevan aivan toisella tasolla kuin niissä kauhukuvissa, joita mediassa on esitelty muualta maailmasta. Julkaistun materiaalin pohjalta näin ei kuitenkaan ole ja itseasiassa osa julkaistusta materiaalista on aktivistien mukaan kuvattu Suomen Turkiseläinten Kasvattajain Liiton puheenjohtajan tarhalta.

Alla muutama juliste "Design against Fur"-kilpailun voittajista vuodelta 2003.

Jos olette sitä mieltä, että tämä on nyt vaahtoamista, niin käykää katsomassa täältä muutaman minuutin video asiasta ja palatkaa asiaan sitten. Itse pystyin katsomaan videota puolisentoista minuuttia; sen jälkeen lounas alkoi pyrkimään ylöspäin, tunsin itseni äärimmäisen vihaiseksi, surulliseksi ja voimattomaksi samaan aikaan. Jos teissä herää samansuuntainen reaktio, niin käykää vaikka allekirjoittamassa adressi täällä. Nettiadressit ovat kokeneet vajaassa kymmenessä vuodessa kamalan inflaation, mutta nimen laittaminen listaan on silti tyhjää parempi.

Viime vuosikymmenen kettutyttöilyt käänsivät sympatiat lähinnä turkistarhaajien puolelle, mutta nyt sympatia on ainakin allekirjoittaneen kohdalta kulutettu loppuun ja varaan oikeuden pitää turkistarhaajia tästä lähtien ainoastaan mistään mitään välittämättömänä kiduttavana ja murhaavana sekopääjoukkona, jonka "elinkeino" ei ole elinkeino vaan laillistettua viihdettä sadisteille. Turkiksia ostavista ja niitä päällään pitävistä ihmisistä en edes viitsi sanoa mitään.

Pahoitteluni palopuheesta, mutta jos se muuttaa yhdenkin tämän lukevan suhtautumista turkistarhaukseen edes marginaalisesti vähemmän hyväksyväksi, niin kirjoitukseen käytetty aika oli hyvin käytettyä aikaa ja julkaisu mielestäni vähintäänkin oikeutettu.