Valokuvaus: Yksisarvisten maa

Viime kesänä kertoilinkin lapinreissustani; kun sain kutsun kuvaamaan eräisiin häihin Kemijärvelle päätin voivani ajaa samalla vaivalla sitten lopunkin matkaa Nordkappiin. Tällä yksinäisen miehen yksinäisellä reissulla ajattelin toteuttaa myöskin muutamat kuvaukset ihan vaan huvikseni ja niinpä etsin (mistäpä muualta kuin IRC-galleriasta, likainen vanha mies kun olen) kolme potentiaalista uhria kuvattavaksi. Yllättäen kukaan näistä kolmesta nuoresta naisesta ei kieltäytynyt asiasta ja ilmeisesti ainoastaan yksi piti asiaa jonkin verran epäilyttävänä - olen ilmeisesti vakuuttava tai sitten ainakin sen näköinen etten juokse kovin lujaa.

Tässä blogissa onkin aikaisemmin täällä ja täällä julkaistu kahden muun kuvauksen tuloksia. Syystä tai toisesta kolmannen setin julkaisu jäi aikoinaan tekemättä. Todennäköisesti sillä on jotain tekemistä sen kanssa, että oikeasti hyviksi laskemiani kuvia ei tullut omien kameralaitteiston kanssa säätämisieni johdosta niin montaa kuin toivoin. Nyt kun suunnittelen uutta reissua pohjoiseen ystäväni kanssa ajattelin kuitenkin pistää seuraavat kolme kuvaa (joista saa isomman version klikkaamalla) nähtäville.

Kuvissa mallinani toimi inarinsaamelainen nuori nainen - etelän miehen turistinäkökulmasta siis lähes yhtä harvinainen nähtävyys kuin yksisarvinen tai lumimies. Näkökulmastani johtuen oli suunnattoman täpinöissäni siitä että sain mahdollisuuden näiden kuvien ottamiseen, mutta lopulta kaikkein siisteinä oli kuitenkin se että opin siinä samalla monen monta asiaa saamelaisista - ehkäpä tärkeimpänä sen ihan oman oivallukseni, että saamelaiset eivät ole turistinähtävyyksiä. Tänä vuonna ajattelin tarjota mallilleni oluen tai kaksi kiitoksena viime vuodesta ja koittaa vaikuttaa samalla vähän vähemmän citykuplassaan kasvaneelta pelleltä.