Muotoa etsimässä

No niin, on aika julkaista toinen lomareissullani kuvaamistani "huvikseen"-seteistä. Kuvausjärjestyksessä Jasminin kanssa Rovaniemen lähistöllä tehty sessio oli ensimmäinen lomalla duunijuttujen jälkeen tekemäni ja päädyimme lopulta kuvaamaan jotakuinkin täyden työpäivän verran. Monissa kuvauksissa käyttämissämme paikoissa oli hyttysiä ja muita lentäviä kiusankappaleita niin paljon että ilman karkotteiden käyttämistä kamerat ja valot olisi voinut aivan hyvin pakata suoraan pois ja lähteä kohti seuraavia haasteita. Malli osoitti kuitenkin suunnatonta kärsivällisyyttä ja pohjoisen naisen toleranssia näitä pikku perkeleitä kohtaan siinä missä itseäni useasti häiritsi aivan suunnattomasti kuvailla ötökkäparven keskellä.

Kuvatessa ja jälkikäsittelyssä tulin kokeilleeksi monia itselleni aika epätyypillisiäkin juttuja ja hyvä niin, koska lopputuloskin on sitä kautta monipuolisempi. Valona oli vaihtelevasti aurinko kirkkaalta taivaalta, puolipilvestä, studiosalama softboxilla, hopeisella sontsalla tai näitä yhdisteltynä milloin mitenkin. Jälkikäsittelyssä värejä on pesty pois, valkotasapainoja on tahallisesti säädetty hieman erikoisemmiksi tai... no, katsokaa itse.














Lomareissun kuvailujen kolmatta (toisena kuvattua) settiä en ole ehtinyt vielä editoimaan ollenkaan, mutta pyrin saamaan asian tulille viimeistään ylihuomenna. Kiinnostaa kummasti itseäkin nähdä miten sen kuvat lopulta onnistuivat.

15.000 euroa on reippaanlaisesti palkintorahaa t-paitaprintistä. Sen verran on tällä hetkellä tarjolla laFraisen 15K-kilpailussa ja palkintosumman ollessa näinkin massiivinen tunsin tarvetta bloggailla asiasta. Myönnettäköön samaan hengenvetoon, että laFraise on yksi entisistä työnantajistani - se laskee kirjoittamiskynnystä hieman entisestään.

15K:ssa designien aihetta ei ole mitenkään määritelty etukäteen, mutta jokaisen osallistuvan suunnittelijan on tarkoitus tehdä 2 versiota designistaan; yksi miesten ja toinen naisten t-paitaa varten. Voittajadesignista tehdään 2000 kappaletta paitoja myyntiin ja poikkeuksellisesta palkintosummasta johtuen laFraise siirrättää sopimuksella tekijänoikeudet suunnittelijalta itselleen. Normaalistahan näin ei kyseisessä kilpailussa toimita, mutta kun pelissä on pienen henkilöauton verran valuutta on poikkeus hyvinkin ymmärrettävä.


Tässä samalla voisin nyt kertoa laFraisesta kilpailuna hieman lisää ulkomuistista (tietouteni tosin on reippaan vuoden vanhaa, mutta asiat voi vielä varmistaa heidän sivuiltaan). Kyseessä on kansainvälinen t-paitojen suunnittelukilpailu (suurin sellainen Euroopassa), johon voi ottaa osaa kuka tahansa vektoridesignillaan. Kun kilpailuun webin kautta lähetetty tuotos on mennyt hyväksyntäprosessin läpi päätyy se muiden suunnittelijoiden designien joukkoon yleisöäänestyksen kohteeksi seitsemäksi päiväksi. Annettujen äänien ja kilpailun järjestävän tahon seulonnan perusteella valitaan viikoittain voittajia ja normaalit palkintosummat lähtevät tuhannesta eurosta. Palkintosumman maksettuaan laFraise teettää designista 500 kappaletta paitoja ja tekijänoikeus säilyy suunnittelijalla. Jatkuvan "normaalin" kilpailun lisäksi saitilla on usein teemakilpailuja, joissa palkinnot ovat yleensä suurempia ja teemat valmiiksi asetettuja.

Itse designeista; värejä voi olla yhdestä kuuteentoista ja osa näistä voi olla erikoismusteilla (metallivärit, pimeässä hohtava muste...) tai folioilla (metallivärit) toteutettuja. Printin maksimikokoa en nyt suoraan muista ulkoa, mutta sen muistan että omasta vektoridesignistaan tulisi tehdä 1000x1000pxl JPEG-previkka kilpailuun. Lukaistakaan lisää itse kilpailun säännöistä.

15K rullaa elokuun kymmenenteen päivään asti ja olen ajatellut ottaa osaa vaikka epäilen että designillani (josta ei ole vielä mitään hajua edes ideatasolla) on noin lumihiutaleen mahdollisuudet helvetissä tulla valituksi voittajaksi. Ei muuta kuin muutkin mukaan iskemään siimoja vesille!

Hylätyt rakennukset ovat periaatteessa aika luotaantyöntäviä paikkoja ja niiden houkuttelevuus ei varsinaisesti lisäänny jos ne ovat jossain täysin hevonkuusessa. Kannattaa kuitenkin muistaa, että ihmiset harvoin hylkäävät rakennuksia aivan ilman syytä ja hyvällä syyllä hylätyt paikat ovat satunnaisesti melkoisia tarinoiden aarreaittoja. Pohjoisen reissullani törmäsin poikkeuksellisen mielenkiintoiseen rakennukseen Pohjois-Norjassa ja alla hieman kuvia asiasta.

Joskus sitä tulee törmättyä täysin yllättäen muiden luovien projektien tuotoksiin milloin missäkin päin maailmaa. Tällä kertaa niin kävi Keravalla kauppaan rullaillessani enkä voinut olla pysähtymättä ihastelemaan tätä pakettiautoa.


Myönnettäköön, että jonkin verran myös hymyilytti. Rakkaus on kaunis asia, joten miksipä rakkauttaan ei tunnustaisi myös julkisesti.

Hyvää ja aurinkoista viikonloppua kaikille lukijoille!

Jälleen olisi yksi longboard-projekti valmiina; "Longboarder in training" sisarlautapari. Täällä Keravalla longboardeja liikkuu melkoisen paljon ja lautailukuume on tarttunut jo ainakin ystävääni Tiinaan, jolle ensimmäinen näistä dekeistä tehtiin harjoituslaudaksi. Luonnollisesti harjoittelu on mukavampaa kun sitä pääsee tekemään seurassa, joten samaa designia käyttäen (mutta hieman varioiden) myös Tiinan ystävä Karoliina sai itselleen harjoituslaudan.












Designissa käytetystä kukasta suuret kiitokset ystävälleni Google imagesille. Lähdin hakemaan lautoihin 50- ja 60-luvun taitteen Hawaii-surffiviboja ja mielestäni se välittyy lopputuloksestakin kohtuullisen hyvin. Seuraavaksi työn alle lähtee lautojen puolella yksi kappale suuritöisiä heppalautoja ja näköjään Facebookin chatti vilkuttaa siihen malliin, että sielläkin taitaa tilausta laudasta olla jo muhimassa.

Luovan ihmisen elinympäristö on harvoin kovin siisti, olen havainnut. Voi tietysti olla mahdollista, että tämä on vain pieni henkilökohtainen ongelmani, mutta epäilen sitä voimakkaasti - kaveripiirissäni kun on muitakin ties minkä kanssa härvääjiä ja kyläilyjen aikana on tullut kiinnitettyä ilahtuneena huomiota nurkissa lojuviin projekteihin. "Sori et täällä on tällaista, teen just asiaa X" on aika tuttu lausahdus ja allekirjoittaneelle sanottuna täysin turha. Ymmärrän ja arvostan.

Alla parit videot omasta luolastani.

Kesälomareissultani tultuani mainitsin, että monet tulevat postaukset tulevat olemaan valokuvauspainotteisia ja nyt on aika selittää vähän tarkemmin miksi. Otin ennen reissuun lähtemistäni kolmeen minulle ennalta käytännössä täysin tuntemattomaan ihmiseen yhteyttä ja kysyin kiinnostaisiko heitä saada itsestään kuvia samalla kun ajan tiettyjen kaupunkien halki. Kaikki suostuivat lopulta asiaan, mutta mainittakoon että kaksi kolmesta oli aluksi jossain määrin skeptisiä sen suhteen. Eipä ihme sinänsä - niin olisin ollut minäkin jos olisin ollut heidän hameissaan.

Viimeisenä näistä kolmesta kuvasin Ida-Emiliaa Oulussa. Oltuani reissussa jo kymmenisen päivää ja kolmisentuhatta kilometriä olin melkoisen väsyneessä kunnossa. Edellisenä yönä satoi ja telttani vedenpitävyyden ollessa vähintäänkin kyseenalainen nukuin suurimman osan nukkumistani viidestä tunnista autossa Nallikarin leirintäalueella. Asetelmat kuvauksille eivät siis omasta puolestani olleet sieltä parhaasta päästä ja niinpä olenkin melko tyytyväinen siihen mitä saimme yhdessä aikaiseksi.

Joskus graffitimaalarin osa on laillisellakin seinällä hieman hattumainen; tällaisia seiniä on maassamme niin onnettoman vähän, että varsin usein sellaiselle saapuessaan joutuu vastentahtoisesti maalaamaan jonkun toisen tekemän erittäin hienon maalauksen päälle. Toinen vaihtoehto on painua takaisin kotiinsa maaliensa kanssa, mutta eipä sekään nyt oikein hotsita. Onneksi laillisilla seinillä maalaavat writerit ymmärtävät kyllä, että oman piissin elinkaari on mitä todennäköisemmin hyvin hyvin lyhyt ja ottavat teoksistaan heti niiden valmistuttua kuvat muistoksi.

Toissapäivänä olin liikenteessä parin ystäväni kera Porvoossa, jossa sijaitseva laillinen seinä on rapautumisestaan huolimatta Suvilahden vastaavaa enemmän mieleeni. Toinen mainituista ystävistäni on pitkän linjan maalari, mutta toinen oli maalaamassa graffiteja ensimmäistä kertaa eläessään. Nyt kun tällainen on käytännössä kenelle tahansa E-Suomessa asuvalle mahdollista, niin suosittelen voimakkaasti kaikkia kokeilemaan sitä ainakin kerran, koska se avartaa kummasti omaa näkemystä graffiteihin liittyen. Aina toisinaan minulta kysytään miksi maalaan ja jos mitenkään voin, niin verbaalisen vastauksen sijaan annan kysyjälle maalipurkin käteen ja pyydän kysymään viidentoista minuutin päästä uudelleen mikäli se edelleen on tarpeellista. Useimmiten ei muuten ole.

Kyllähän lomalla nyt maalatakin pitää ja olenkin tässä vähän ajatellut, että "loma" on aika mukava sana. Niinpä maalasin sen Kuopiossa pysähtyessäni matkalla kotiin.


Seinän edessä vihko kädessä huonosti nukutun yön jälkeen istuessa ei kynästä meinannut lähteä irti oikein mitään. Hieman pinnistämällä sain kuitenkin skissit aikaiseksi ja ryhdyin maalaamaan, mutta jälleen kerran tuli todettua ettei seinän äärelle ole oikein asiaa ilman valmista luonnosta.

"Muotoa etsimässä" palailee pikkuhiljaa lomilta ja tulee käsittelemään jonkin aikaa melkein puhtaasti valokuvaukseen liittyviä asioita. Olen nimittäin viettänyt viimeiset pari viikkoa matkalla Nordkappiin ja takaisin kuvaillen monenlaisia ihmisiä ja asioita. Kokonaisuudessaa kuvamateriaalia kertyi lähes 50GB, joten eiköhän sieltä jotain tännekin irtoa. Aloitetaanpa vaikka setillä maisemakuvia, joita ei tarvitse erikseen kummemmin selitellä.









Osa näistä kuvista tulee myös DeviantArtin puolelle galleriaani esille seuraavien parin tunnin aikana ja sitä kautta näitä saa tilattua printteinäkin kotiinsa. Mikäli printit kiinnostavat, mutta DA ei kiinnosta niin vaihtoehtoisesti printtejä saa myös suoraan minun kauttani tiedustelemalla.