Muotoa etsimässä

Vietin suurimman osan kuluneesta viikosta erästä tilaustyötä maalaillessa. Tätä alettiin suunnittelemaan jo keväällä ja näin kesälomalla oli sopivasti aikaa saattaa projekti valmiiksi. Valitettavasti nyt alkaa olemaan kiire seuraavaan paikkaan tekemään seuraavaa asiaa, joten suuremmat tekstihöystelyt tulevat todennäköisesti edittinä tähän postaukseen. Siihen asti nauttikaahan kuvista.

Jopas tuntuu että olisi paljon paljon paljon kirjoitettavaa ja näytettävää. Kamalan vaikeaa päättää mistä sitä aloittaisi, joten aloitetaan vaikka yleisellä tasolla ajankohtaisimmasta.

Kulunut heinäkuu on ollut poikkeuksellisen lämmin ja poikkeuksellisen lämpimien päivien jäljiltä on usein odotettavissa aikamoisia ukkoskuuroja. Osa maasta siivoaa tällä hetkellä vielä eilisen myrskyn jälkiä, mutta alla on muutama kuva toissapäivältä - huvipuistoja tuntevat tunnistanevat paikan ilman postauksen tageihin kurkkaamistakin.




Oikeastaan on perin kummallista etten ole koskaan aikaisemmin tullut lähteneeksi salamajahtiin kameran kanssa. Pitänee tehdä niin uudestaan vähän paremmin varustautuneena mikäli ukkosia ilmaantuu lisää.

...ja kappas muuten; Muotoa Etsimässä sai salamoiden muodossa sadannen kirjoituksensa. Hyvä minä.

Viime vuonna Helsingin Suvilahdessa ollut luvallinen graffitiseinä oli oivallinen juttu erityisesti sen takia, että tämän yhden kesän seinän ilmestyminen pääkaupunkiimme sai melkoisen paljon medianäkyvyyttä. Hommat menivät mukavasti ja graffitikulttuuri pääsi esittelemään itseään sellaisena kuin olen sen itsekin vuosien varrella kokenut - stimuloivana kuvataideharrastuksena, joka antaa tekijälleen ja näkijöilleen paljon olematta keneltäkään pois. Suvilahden menestys pisti graffitiasian tapetille myös monissa muissa kaupungeissa ja jatkuvaa luvalla maalaamista ryhdyttiin mahdollistamaan isommalla mittakaavalla ensimmäistä kertaa graffitin Suomeen saapumisen jälkeen. Voisi kai sanoa että oli jo aikakin - onhan täällä nyt maalailtu kuitenkin seiniä reilut 25 vuotta.

Suvilahden seinän oli tarkoitus tehdä paluu myös vuodelle 2010 ja niin se nyt sitten tekikin näin heinäkuun puolivälissä. Ainakin minä olin aika yllättynyt kuultuani pari viikkoa sitten että myös Kalasataman alueelle tulee luvallinen graffitiseinä ja sekin avattiin käyttöön eilen 17. heinäkuuta. Pakkohan näitä ihmeitä oli käydä katsomassa pikaisesti ja siinä samalla ilmeni että alueella on vielä kolmaskin seinä, jolle saa ilmeisesti maalata - ainakin se oli jo kovassa käytössä.

Alla hieman kuvia.

Jonkin aikaa sitten mainitsin uudelleen viime kesän lapinreissustani tässä blogissa. Palasin maanantaina tämän vuoden viikon kestäneeltä matkaltani pohjoisen rauhaan ja alla on muutama mustavalkoinen maisemakuva. En tullut kuvanneeksi ollenkaan niin paljon kuin olisin oikeastaan halunnut, mutta ainakin kolme näistä viidestä kuvasta kertonee ilman sanoja miksi taas halusin ehdottomasti lähteä hyttysten keskelle.


Kuvista saattaa huomata senkin että jostain syystä pidän usvasta aivan erityisesti. Kuvista saa klikkaamalla isommat versiot ja sellaisina ne kannattaakin katsella näiden suoraan näkyvillä olevien pieneksi runtattujen ruutujen sijaan.

Nyt kun se on ihan virallistakin, niin sen voinee täälläkin mainita. Elokuun 13. päivänä (joka on osuvasti muuten perjantai) olen esiintymässä Tuusulan Taiteiden yössä ystäväni Kallen kanssa ja maalaamme iltakuudesta mahdollisesti aamukahteen (how approriate) asti 8 metriä pitkää ja pari metriä korkeaa graffitityylistä teosta. Toisin kuin sivuilla tällä hetkellä lukee olen kyllä nimeltäni Jouni, mutta äkkiäkös näitä kirjoitellessa menee sormet solmuun itse kultakin. Asiasta ja muusta tarjonnasta voi lukea tarkemmin Tuusulan Taiteiden yön sivuilta.

Kiitokset järjestävälle organisaatiolle, Tuusulan nuorisotoimelle ja -valtuustolle jo näin etukäteen siitä että pyysitte meidät esiintymään. Meillä ei ole vielä kalpeinta hajuakaan siitä mitä aiomme maalata, mutta uskomme että hommasta tulee sekä meille että yleisölle mielenkiintoista. Skandit unohtaen "Taiteiden yö" on "Taiteiden yo", joten graffititaide sopinee mukaan kuin mustikat piirakkaan.