Shepard "Obey" Fairey - taiteilija vai varas?
8.04Eilen eräs kaverini heitti minua tällä linkillä:
http://www.art-for-a-change.com/Obey/index.htm
Siinä on sanottuna aika paljon siitä mitä olen itsekin pohtinut Shepard Faireystä - tosin ilman linkitetyn kirjoituksen voimakkaan aggressiivista sävyä. Oman suhtautumiseni Faireyn töihin on kaksijakoista; pidän monista niistä ja olen seurannut niitä pitkään, mutta toisaalta minulle ei ole mitenkään erikseen tarvinnut kertoa niiden sisältävän todella paljon muualta luvatta poimittuja elementtejä enkä ole oikein tiennyt mitä mieltä siitä pitäisi olla. Muiden henkilöiden tekijänoikeuksien rikkominen on töissä usein erittäin helposti nähtävissä. Toisaalta alkuperäiset "lähdemateriaalina" käytetyt työt ovat sellaisia etten olisi koskaan törmännyt niihin ellei Fairey olisi niitä omissaan hyödyntänyt. Tekeekö tämä varastamisesta sitten hyväksyttävämpää tai olisiko se hyväksyttävämpää jos alkuperäisten tekijä mainittaisiin reilusti? Musiikissa "samplaamiseen" suhtaudutaan käsittääkseni yleisesti hyväksyvämmin (joskaan sekään ei todellakaan ole ongelmatonta), joten pitäisikö samplaamiskäytäntöä jotenkin pystyä soveltamaan myös kuvataiteen puolelle ja jos pitäisi, niin miten? Missä menee "samplaamisen" ja varastamisen raja? Jos Fairey käyttää räikeästi hyödykseen muiden työtä ilman korvausta, niin tulisiko vaikkapa nyt minun voida edelleen hyödyntää hänen töitään omissani luomuksissani ja myydä niitä? Kuka on tällaisessa ketjussa oikeutettu korvaukseen töistään ja kuinka suuri osa tuotoista se olisi? Entä jos työt eivät olekaan kaupallisia vaan esim. katutaidejulisteita tai stencilejä?
Vuosi sitten hankin itselleni allaolevan Obey-paidan. Sen printti osui omaan makuhermooni (vaikka paita onkin aika huono päällä teknisesti typerästi toteutetun ja siksi tajuttoman raskaan printin takia) siitä huolimatta, että alkuperäinen valokuva on mitä suurimmalla todennäköisyydellä otettu tähän käyttöön lupia kyselemättä. Tiesin sen ihan hyvin ostaessani paidan ja tunsin siitä pientä tunnontuskaa.
Shepard Fairey on jo vuosia ollut aika kuumaa hottia ja suitsutuksen kohteena. Sama koskee Banksyä (joka monien mielestä "sentään sanoo jotain" vs. muut katutaiteilijat/graffitimaalarit). Kummankin kohdalla olen ihmetellyt varauksetonta hehkutusta siinä mielessä, että heidän työnsä eivät ole mielestäni mitenkään järin omaperäisiä tai innovatiivisia eivätkä omassa genressään läheskään sieltä parhaimmasta päästä vaan enemmänkin "ihan kivoja." Edellämainitut kaksi nimeä ovat kuitenkin ne, jotka normaali kaduntallaaja todennäköisimmin tuntee, joten keskusteluissa muiden kuin oman alakulttuurin edustajien kesken saa varautua kuulemaan ne uudestaan ja uudestaan. Yleensä dialogin toisen osapuolen hehkutusta ei viitsisi ryhtyä välittömästi ryhtyä ampumaan alas, koska on toki vallan mainiota että graffiti- ja katutaideporukan ulkopuolinen henkilö ylipäätään tietää edes yhden "meistä", mutta mutta...
Mitä ajatuksia asia herättää teissä? Tästä olisi hauskaa saada vähän keskustelua aikaiseksi. Olen kirjoittanut "varastettuun tavaraan ryhtymisestä" aikaisemminkin ja kuten sen postauksen kommenteista voi päätellä, niin ihan pelkkä juridisen näkökulman käsittely ei mielestäni ole kovin kiinnostavaa - sen kun pitäisi olla selvä lähes kaikille muutenkin.
3 kommenttia
Todella hyvä bloggaus ja keskustelun avaus! "sämpläystä" on kait tapahtunut iät ja ajat kuvataiteessa ja varsinkin poptaiteessa mm. andy jne. Populaarikulttuurista "riistetyt" elementit antavat kyllä joidenkin taiteilijoiden töille sitä niille ominaista hyvää potkua ja eiikö koko systeemi, meidän elo ole enemmän tai vähemmän kopiota toistemme tekemisistä. Puhumme kieltä jonka olemme pitkälti kopioineet kuunnellen toisia. Todella vaikea mennä sanomaan milloin "sämpläys" on hyväksyttyä ja missä mittakaavassa. Turhan suorilta kopioilta nuo obeyn tuotokset kuitenkin näyttävät, vaikka itsellänikin kyseisen hepun paitaa löytyy. Jos varastaa tähän yhden taiteilijan varastetut sanat:"Bad artists imitate Great artists steal" niin kuittaisko se kaiken. Jaa-a, eijo helppo aihe, tykkää, ei tykkää, tykkää, ei tyk...vai tykkääkö?
VastaaPoistaEhkä eniten oivaltavaa herran töissä on se vanhan yhdistäminen oman sanomansa ulossaattamiseksi. Tulee elävästi mieleen se pikkukiva mitä vuosia sitten LPR:ssa puuhasteltiin Club Olohuone -nimisen klubin "mainostamisen" suhteen. Julisteet tehtiin aika surutta erilaisten brändien näköisiksi, oli Marlboro-askia, windowsin blue-screeni, cocacolan tyyliä, Leon Professional- ja jurassic park -elokuvien julisteet, irc-gallerian vanha leiskakin (saatiin ihan luvalla käyttöön).. Eipä siinä oikeastaan ollu kyse taiteesta vaan eri tuotteiden tyylien käyttämisessä odottamattomassa paikassa - taidetta? Eipä oikeastaan. oivaltavaa niissä oli lähinnä se, miten soittajat, tyylit, klubit, kellonajat sun muut saatiin sisällytettyä vaikkapa korkeajännitys-lehden kansikuvatyyliin.
VastaaPoistaEn tiedä. Ehkä tuossa on ajatuksena se, että onhan noita kiva katsella, ne on viihdyttäviä - mutta ei mitenkään omaperäisiä taideläjäyksiä; en ehkä lähtisi nostamaan jalustalle taiteilijaa joka tekee muiden tuotoksista oivaltavin muutoksin omiaan - en sen enempää remiksaajaa, joka remiksaa toisen sävellyksestä/tuotoksesta houseversion.
Voisi noita töitä pitää jonkun sortin pastisseina, mukaelmia tunnetuista tyyleistä tai töistä. Siispä jonkunlainen kunnianosoitus tunnetulle tyylille voisi tulla tulla myös kyseeseen.
VastaaPoista