Muotoa etsimässä

Jore Puusa on varmasti tuttu nimi suurimmalle osalle suomalaisista valokuvaajista ja valokuvauksen harrastajista - erityisesti jos aikaa tulee vietettyä enemmänkin internetin ihmemaassa. Henkilökohtaisesti en ole suunnattoman vaikuttunut kaikesta siitä mitä herra Puusa on saanut suustaan suollettua ja siksi miehen muihin meriitteihin (jotka ovat ilmeisesti kuitenkin melko kiistämättömät) tutustuminen on jäänyt pintapuoliseksi. Sinä aikana kun olen pitänyt Muotoa Etsimässä -blogiani puusailua on ollut tarjolla kommenttiosiossa pariin otteeseen ja siinä on ollut yhtä monta kertaa liikaa. Kommentit ovat nimittäin koostuneet vinoilusta ja avautumisesta enkä koe sen vievän kenenkään osaamista ja intoa eteenpäin - hyvästä mielestä nyt puhumattakaan.

Erityisen hämmentäväksi olen nämä kommentit kokenut siksi, että Jore Puusa tuntuu kokevan itsensä vastaavan käytöksen uhriksi. Hänen omassa blogissaan tätä onkin käsitelty lähiaikoina laajemmin. Ilkeämielisen käytöksen palkka kun on usein saada sitä samaa takaisin ja niinpä hieman kivahdin edellisen Wonder Festival -tapahtumaa käsitelleen postaukseni kommenttiosiossa.

Ei niin paljon pahaa ettei jotain hyvääkin; SESSIONS2:n nykyinen Site Manager Karo Holmberg otti asiaan toisenlaisen linjauksen ja päätti haastaa Puusan kuvaamaan kanssaan samassa tapahtumassa. Alla tästä enemmän:

"Toimiessamme (elektronisen musiikin) festivaalien ja tapahtumien kuvaustiiminä, lehtitalot pyytävät meiltä hyvinkin usein kuvamateriaalia juttujensa kuvitukseksi. Lehtitalojen lisäksi kuviamme käyttävät laaja kattaus ihmisiä artisteista tapahtumatuottajiin ja ihan tavan yksityisiin ihmisiin. Tämä tosiaan siinä tapauksessa, etteivät päädy varastamaan niitä (kuten vuosittain usein huomaamme).

Haluan myös sivuta yleisintä väittämäänne, että harrastelijat vievät ammattilaisten työt nimenomaan hintakilpailulla. Lehtitalojen kuvatoiveet kariutuvat yleensä huomatessaan, että joutuvat maksamaan kuvista niiden tasoisen hinnan. SESSIONS2:n ei muutenkaan kilpaile hinnalla - samaa ohjenuoraa toteutamme tämän ammatin harjoittamisessa kauttaaltaan. Tämänkin tapahtuman kuvausbudjetti kahdelle päivälle oli nelinumeroinen (eikä alkanut ykkösellä).

Hyvät valokuvaajat vievät pääosin kaikki työt, huolimatta heidän koulutustaustastaan. Hyväksi (ja parhaaksi) pääsee kovalla työllä ja itsekurilla; ei itkemällä internetissä "koska muut", kuten Te teette.

Olen itse myynyt lehtitaloille enemmän tapahtumakuvia elektronisen musiikin tapahtumista mitä olen heidän (omia) kuvaajiaan nähnyt toteuttavan edes keskinkertaista tapahtumakuvaa - keskinkertaisia (lue: julkaisukelpoista kuvaa tuottavia) tapahtumakuvaajia Suomesta löytyy harrastajapuolelta niin paljon, että hirvittää mitä tapahtuisi ammatti(lehti)kuvaajille mikäli harrastelijat päättäisivät siirtyä tekemään lehtikuvausta työkseen.

Epäilemättä osa näistä ammattikuvaajista aloittaisi vuosikymmenien itkuvirren internetissä "harrastelijoiden viedessä heidän työnsä". Tämä polku on heille tuttu idolinsa valheellisin ja virheellisin väitteiden esiintuomana. Se idoli olette te herra Puusa.

Annan Teille, Jore Puusa, ensiluokkaisen mahdollisuuden ottaa miehestä mittaa ja tunkea jauhot muiden suuhun näyttämällä mistä puusta Teidät on veistetty. Sanojen veistelyn sijaan, tule ja tee; olettehan valokuvaaja ettekä pahainen roskablogisti!

Vien Jounin ajatuksen vielä hieman pidemmälle: SESSIONS2:n nykyisenä Site Managerina KUTSUN teidät valokuvaamaan kanssani johonkin elektronisen musiikin tapahtumaan. Pyydän Teitä vastaamaan haasteeseen ja toteuttamaan vastaavanlaisen gallerian mitä me toimitamme jokaisesta tapahtumasta, vuodesta toiseen. Alla karrikoidut speksit:
- Toimitettavat kuvat: web-resoluutio (960px pitkä sivu)
- Teknisesti onnistunut galleria
- Sisältörikas kuvallinen kertomus
- Tapahtuman tunnelma välittyy myös heille jotka eivät tapahtumassa olleet
- noin 35-50kuvaa

Heitän haasten pelkästään oppimistarkoituksessa. Tule ja näytä miten todellinen kovanluokan ykköstykki toteuttaa tapahtumakuvauksen. Jos ette halua vastata haasteeseen vaan haluatte työstänne palkkaa - sovitaan hinta, maksan sen omasta pussistani. Mikäli toimittamienne kuvien laatu ei vastaa tilaajan vaatimuksia, reklamoin kyllä - kuten ammattipuolella on tapana.

Tämä olisi meille oiva mahdollisuus oppia vuosikymmenien karaisemalta valokuvaajalta :)"

Toivottavasti haaste otetaan vastaan, koska se olisi varmasti sekä erittäin mielenkiintoista että opettavaista. Ensi kuussa SESSIONS2 kuvaa mm. Whiteout -massatapahtumassa Helsingin Kaapelitehtaalla ja siinä missä olosuhteet eivät siellä ole vastaavalla tavalla haastavat kuin ne Serenassa ovat on haastetta varmasti tarjolla aivan kotitarpeiksi.

Haaste saatetaan haastetun tietoon myös henkilökohtaisesti.

Näin Turussa olleiden "Huumeita ja nakuilua"-seksivaupippaloiden (No, senhän me nyt ehkäpä tiedämmekin, että keltainen lehdistö on saattanut vähän lyödä ylimääräistä löylyä tähänkin tapaukseen.) jälkeisenä maanantaina on varmaankin oikein sopivaa palata parin viikon takaisten Espoon Serenassa järjestettyjen Wonder Festivalien tunnelmiin.

Aikoinaan perustamani SESSIONS2-kuvaustiimi oli vastuussa tapahtuman taltioinnista. Olen itsekin ehtinyt tekemään tämän porukan kanssa vesipuistobileiden kuvauksia useina vuosina, joten siinä sivussa olen tullut hyvinkin tietoiseksi mitä kaikkea sekä kuvaajilta että kalustolta näissä poikkeuksellisissa olosuhteissa vaaditaan. Kuvitelkaapa itse olevanne kuvaajan housuissa hetken aikaa; vesipuistossa sisällä on 32 astetta lämmintä ja erittäin kosteaa, vesi lentää korkeissa kaarissa ja parhaat yksilökuvat tapahtuman kävijöistä saa käytännössä menemällä seisomaan keskelle pääallasta tuhansien ja taas tuhansien eurojen arvoisen kameralaitteiston kanssa, mutta samalla pitää muistaa se että vesipuiston ulkonakin tapahtuu ikuistamisen arvoisia asioita ja siellä on 22 astetta pakkasta. Kuka tahansa valokuvauksesta vähänkin ymmärtävä ymmärtää sen, että olosuhteet ovat poikkeuksellisen haastavat ja riskialttiit. Siitä huolimatta vuodesta toiseen kuvien laatu on seuraavaa:

Kunkin vuoden lähestyessä loppuaan tulee usein mietittyä mitä on saanut aikaiseksi ja mitä olisi pitänyt tehdä enemmän. Tänä vuonna tulin siihen lopputulokseen, että olen käyttänyt aikani pääsääntöisesti erilaisiin graffitisidonnaisiin juttuihin sillä kustannuksella etten ole valokuvannut ollenkaan niin paljon kuin olisi ollut suotavaa - sinänsä erikoista kun takaraivossa muhimassa on kuitenkin jo pitkän aikaa ollut muutaman eri kuvasarjaidean ja niistä näyttelyiden toteuttaminen.

Eilen tein muutaman puhelun ja tulin niissä käsitellyistä asioista sen verran hyvälle tuulelle etten enää halunnut pilata loppupäivää liiallisella työnteolla. Sen sijaan omistin aikaa mm. erään kesällä lapissa otetun henkilökuvasarjan tuottamiseen loppuun asti. Alkoi olemaan jo aikakin.

Alla muutama kuva sarjasta.


Nyt voisikin laittaa toimiston seinälle "note to self"-tyylisen "kuvaa vuonna 2012 enemmän ihan siksi että se on kivaa"-lapun. Työn puolesta tulee toki kuvattua muutenkin edelleen, mutta toivottavasti kamera nousee vastaisuudessa useammin vapaa-ajallakin huvin vuoksi.

Kuvasarjassa esiintyvä henkilö on ollut kuvattavanani aiemminkin. Jotenkin kummasti editointiin valikoitui tälläkin kertaa aika vakavamielisen näköisiä ruutuja - kuvaustilanteessa meno ei nimittäin erityisesti tänä kesänä ollut ollenkaan vakavaa. Kiitoksia vielä sinne pohjoiseen mallina toimimisesta. Ensi kesänä uudestaan?

Pari vuotta sitten hankin itselleni ihan kohtuullisen välineistön panoraamakuvien tuottamista varten. Taka-ajatuksena oli ryhtyä kuvaamaan enemmän kiinteistöjen esittelykuvia muunkin kuin ylähuulen saamiseksi leivän päälle, mutta pian ilmeni että haluni tehdä asiat mahdollisimman hyvin (jolloin niiden tekemisessä menee hetki aikaa) ei taida kulkea ihan käsi kädessä sen kanssa mitä kiinteistövälittäjät haluavat (kuvia mahdollisimman halvalla). Niinpä en sitten ole ainakaan toistaiseksi lähtenyt tekemään asian eteen kovinkaan suuresti mitään.

Eilen etsin tietokoneeltani ihan muita kuvia kun törmäsin pohjoisen reissullani ottamiini panoraama-harjoitteluihin, joita en ollut koskaan yhdistänyt valmiiksi kuviksi asti. Harjoitteluja tai ei, niin kuvat olivat sen verran kliffoja, että tein ne vihdoin valmiiksi ja ajattelin postata ne nyt tänne katkaisemaan jatkuvaa höpinää graffiteista.

Tunnistatko paikkoja kuvista? Niissä näkyy 360 asteen näkymä kustakin kohteesta ja neljä viidestä kuvasta on Suomen puolelta suhteellisen hyvin tunnetuista paikoista.

Vuosia aktiivisesti vapaa-aikaani suomalaisen klubikulttuurin parissa vietettyäni ja sen sisällä monenlaisia enemmän tai vähemmän vapaaehtoistöitä ja -projekteja toteutettuani päätin taannoin ettei minulla ole enää aikaa eikä oikeastaan kiinnostustakaan moiseen. Muut kävijät olivat ehtineet moneen otteeseen vaihtua itseäni nuorempaan erityisesti niillä klubeilla, joilla itse eniten ramppasin ja niinpä en enää oikein tuntenut kuuluvani joukkoon. Yhteisöllisyyden tunteen enemmän tai vähemmän kadottua omalta kohdaltani alkoi tuntua myös etten enää jaksa puuhastella tälle porukalle juuri mitään, mutta onneksi tähän sääntöön on omat poikkeuksensa.

Kaikista suomalaisista klubeista itselleni rakkain on aina ollut Säde. Kun ystäväni DJ Proteus soitti ja kysyi olisinko kiinnostunut suunnittelemaan helmikuun 18. päivä pidettävän Säde "New Breed"-tapahtuman flyerin ei vastausta tarvinnut harkita kovinkaan pitkään. Vielä viitisen vuotta sitten olisin lähes kirjaimellisesti kussut hunajaa tilaisuudesta päästä toteuttamaan Säteen tapahtumamainontaa ja näin herran vuonna 2011 ajatus tuntui edelleen kiinnostavalta.

Hetken aikaa tapahtuman teemaa mietittyäni lähetin tällaisen mailin:

"Heippa,

Tällä hetkellä flaban kuvitusidea olis seuraava:
Muutaman vuoden ikäinen poika (tuttavapiiristämme mikäli vanhemmat suostuvat), jonka tukka
on vedetty niin keesille kuin voidaan ilman hiuksien leikkaamista meikattuna mahdollisimman
Proteus-look-a-likeksi (eli mustat huulet ja silmämeikit) normaaleissa neutraaleissa lastenvaatteissa
(eli ei mitään Disney-hahmoja jne.) jalassaan nauhojen osalta auki olevat sulta lainatut mahdollisimman
näyttävät kengät ("uusi polvi astuu Proteuksen saappaisiin"). Skidillä voisi lisäksi olla asianmukaista
rekvisiittaa (vinyylejä, luurit, mikseri?) ja voisin koittaa saada sen huutamaan monttu auki vähän
eniten käytössä olevaa promokuvaasi mukaillen. Voitais tehdä tää täällä porukalla "huvikseen"-hengessä vaikka se teettääkin vähän enemmän duunia.

Ilmoittele mitä oot mieltä tosta, koska jos et dumaa ideaa niin se vaatii vähän säätämistä ja säätäminen
pitäis tietty aloittaa mahdollisimman pian.

Sulta muuten varmaan löytyy Säteen logo? Pistätkö tulemaan?"

Idea hyväksyttiin, joten siirryin toteutusvaiheeseen. Soitto ystäväperheelle, sieltä neljän ja viiden ikävuoden välissä huiteleva poika malliksi legopakettipalkalla, kysely samoissa toimitiloissa toimivalle meikkaaja-maskeeraajalle avustuksesta, Proteukselta kengät ja kuulokkeet... ja ei kun kuvaamaan.

Kuvaukset sujuivat suorastaan käsittämättömän hyvin erityisesti ottaen huomioon mallin iän ja sen että hän toimi ensimmäistä kertaa mallina. Jotenkin on vieläkin vaikeaa ymmärtää miten niin pieni mies voi olla näin luonteva ja osata antaa ulos niin hyvän skaalan toimivia ilmeitä ja asentoja.

Kuvien pohjalta flyeristä tuli seuraavanlainen:


...ja tehtiinpä vielä bannerikin:
Tämän proggiksen parissa värkkäily oli mukavaa vastapainoa "oikealle työlle." Kiitoksia Tiina's Artin Tiina Walleniukselle, Saarelainen-Salosen perheelle ja työharjoittelijallemme Tuomakselle homman mahdollistamisesta.

Viime Berliinin piipahduksesta oli ehtinyt kulumaan lähes puolitoista vuotta, joten oli korkea aika ottaa siivet alle ja lentää muutamaksi päiväksi currywürsteilemaan. Olen aikaisemminkin höystellyt Berliiniä ja jopa siinä määrin etten koe tarvetta toistaa hehkutuksia - niitä kun voi lukea täältä, täältä ja täältä.

Vietimme suuren osan matkasta valitettavasti aikamoisessa flunssassa ja niinpä katujen tallaamiseen tuli omistettua päivittäin pari tuntia normaalia vähemmän. Seuraavassa kuitenkin jonkinlaista kuvaotantaa kaupungin katutaiteesta joulukuussa 2010. Kuvat on otettu pohjoisen Mitten ja Friedrichshainin kaupunginosissa suhteellisen lyhyillä kadunpätkillä.