Muotoa etsimässä

Habitaressa käynti on useimmiten lystikästä vaikka aidosti (omasta subjektiivisesta näkökulmastani) mielenkiintoisia juttuja löytyy todennäköisesti kourallinen. Syystä tai toisesta valaisimet saavat yleensä suuremman osan huomiostani kuin muut asiat - ehkäpä sillä on jotain tekemistä sen kanssa, että rakkaat karvaiset lapseni eivät pääse tuhoamaan niitä, joten potentiaalisina hankintakohteina niissä tuntuu olevan eniten järkeä.

Habitare 2011:n sijaan enemmän poimintoja tuli tänä vuonna tehtyä samaan aikaan järjestetyn ArtHelsinki -nykytaidemessujen puolelta. Joukossa oli paljon kiinnostavaa, mutta messujen verkkosivuilla olevan statementin "tapahtumaan voivat osallistua vain kutsutut galleriat" aisti yleissisällöstä, jossa oli lievää homeen käryä. Tai sitten en vaan edelleenkään tule kovin hyvin toimeen sen ajatuksen kanssa, että joku muu esifiltteröi tavaraa ja klasifioi sen "kiinnostavaksi" tai "ei kiinnostavaksi" ennenkuin pääsen itse muodostamaan siitä mielipiteeni.

Kesäautoprojektimme Mikämikä Express etenee. Sisältä hommat ovat voimakkaasti vaiheessa, mutta ulkopuoli saatiin eilen illalla valmiiksi. Alla kuvia viimeiseltä parilta viikolta.


Seuraavaksi ohjelmassa on sisätilojen pimppailua, mutta sitä ennen allekirjoittanut ottaa kyllä hetken lepoa koko projektista. Kaikki vapaat hetket viimeisen viikon ajalta menivät maalaillessa ja nyt puskee sitten vielä kamalaa flunssaakin. Fiilis on kuitenkin hyvä auton valmistuttua ulkoisesti!

Edellisessä kirjoituksessa mainitsin autollemme nimiehdotuksia antaneista kolmen saavan siitä hyvästä itselleen pienenä kiitoksena 15 x 15 cm canvastaulut, joiden teeman kukin näistä henkilöistä saa itse valita. Nyt ensimmäinen taulu olisi sitten valmis.

Joskus sitä on niin jännän äärellä ettei oikein olisi halukas edes jakamaan jännää muiden kanssa. Odotettuani yhdet viitisentoista vuotta Molotow One4all-tussien kaltaista tuotetta heti niitä käsiini saatuani toinen ajatukseni innostuspäissään olemisen jälkeen oli "nää on niin hyviä, että pitää varmaan koittaa pimittää tieto niiden olemassaolosta mahdollisimman tehokkaasti - oon venannut näitä liian kauan kertoakseni niistä muillekin." Nooh, tällä luonteella moinen itsekäs ajattelumalli johti lähinnä pahaan mieleen, joten käänsin kurssia sen suhteen. Jos joku teistä nyt tämän jälkeen pieksee mut mun omassa pelissäni, niin ei kai tässä sitten auta kuin ruveta treenaamaan entistä enemmän.

Asiaan; markkinoilla on ollut aikaisemmin lähinnä enemmän tai vähemmän onnettomia maalitusseja eikä niillä ole kovastikaan yrittämällä saanut aikaiseksi sellaista jälkeä kuin haluan. Molotowin One4all-tussit ovat ensimmäiset peitoltaan ja muilta ominaisuuksiltaan niin kiinnostavat vempeleet sarjassaan, että voin lämpimästi suositella niitä muutaman kuukauden testailun jälkeen. Tusseja löytyy 1mm, 2mm ja 4mm leveinä ja täyttövärejä 30ml ja 180ml kokoina. Värejä voi käyttää myös vaikkapa siveltimillä, kynäruiskussa tai niillä voi toki täyttää leveämpiäkin tusseja kuten itse olen tehnyt isompien pintojen duunaamista ajatellen. Ai niin, värejä voi sekoittaa keskenään mikäli tarjolla olevan värikartan sävyt eivät täytä omia tarpeita.

Alla muutamia kuvia tuotteista:

Tammikuussa (ohops, aika lentää nopeaan) kirjoittelin siitä kuinka tulen aina toisinaan ottamaan esille tuttavapiiristäni kiinnostavia luovia ihmisiä ja heidän töitään. Nyt aika jatkaa tätä sarjaa ja katsoa läpi Sara Fabelin töitä. Olen itse seurannut kyseisen nuoren naisen luovia edesottamuksia pääsääntöisesti valokuvauksen osalta nyt muutamia vuosia ja tässä lähiaikoina olen seurannut suurelle mielenkiinnolla erästä muutosta; valokuvien sijaan nähtäväksi on noussut lähinnä piirroksia ja maalauksia. Alla näistä muutamia esimerkkejä.









Sara ei ole kameran takanakaan puoliksikaan paska, mutta kieltämättä uusi aluevaltaus nosti oman arvostukseni ja kiinnostukseni töitä kohtaan toiseen potenssiin. Lisää töitä on nähtävillä Facebookissa, DeviantArtissa ja Sarafabel.com:issa.

PS. Tämän päivän sana on "badass." Ylimpänä oleva skeittilauta on niin uskomattoman pahaperseinen, että haluan sen kipeästi. Sanomattakin on tosin selvää etten saa tahtoani läpi.

*HHÄÄÄTSIU!* On se vaan kumma, että kamalan flunssan saa sitten keväällä kun onnistuneesti väistellyt kipeäksi tulemista koko käsittämättömän kylmän talven. Kevään tullen kipeänäkään ei oikein malta pysyä punkan pohjalla vaikka pitäisi, joten eilenkin kävin muutaman tunnin longboardailemassa kavereideni kanssa. Pitkälautailu on iskenyt miljoonan voltin lailla moniin tuttaviini ja olen asiasta varsin tyytyväinen, koska seurassa lautailu on kivaa ja nyt sitä seuraakin alkaa täältä omalta kotipaikkakunnaltani löytymään enemmänkin.

Edellisessä kirjoituksessani mainitsin, että muutama lauta odottaa jonossa maalaamista. Viime viikolla niistä valmistui yksi ja se onkin jo päässyt aktiiviseen käyttöön. Alla kuvia.