Muotoa etsimässä

Tässä päivänä eräänä kikkailin jälleen ystävälläni Googlella etsien aivan toisia asioita tätä blogia varten kun törmäsin mielenkiintoisiin kuviin, jotka pieninä versioina näyttivät kaikki huoneen pinnat peittäviltä köynnösmaisilta graffiteilta. Lähemmällä tarkastelulla kävi ilmi, että maalin sijaan kuviot oli tehty kasaamalla ne muovisista pienoisrautatien raiteista ja niiden lomassa oli kaikkea muutakin. Jatkogoogletus osoitti syylliseksi Paramodel -nimisen Yasuhiko Hayashin ja Yusuke Nakanon muodostaman artistiduon - Japanista, mistäs muualta?

Alla muualta webistä varastettuja lainattuja kuvia:

Eilen eräs kaverini heitti minua tällä linkillä:
http://www.art-for-a-change.com/Obey/index.htm

Siinä on sanottuna aika paljon siitä mitä olen itsekin pohtinut Shepard Faireystä - tosin  ilman linkitetyn kirjoituksen voimakkaan aggressiivista sävyä. Oman suhtautumiseni Faireyn töihin on kaksijakoista; pidän monista niistä ja olen seurannut niitä pitkään, mutta toisaalta minulle ei ole mitenkään erikseen tarvinnut kertoa niiden sisältävän todella paljon muualta luvatta poimittuja elementtejä enkä ole oikein tiennyt mitä mieltä siitä pitäisi olla. Muiden henkilöiden tekijänoikeuksien rikkominen on töissä usein erittäin helposti nähtävissä. Toisaalta alkuperäiset "lähdemateriaalina" käytetyt työt ovat sellaisia etten olisi koskaan törmännyt niihin ellei Fairey olisi niitä omissaan hyödyntänyt. Tekeekö tämä varastamisesta sitten hyväksyttävämpää tai olisiko se hyväksyttävämpää jos alkuperäisten tekijä mainittaisiin reilusti? Musiikissa "samplaamiseen" suhtaudutaan käsittääkseni yleisesti hyväksyvämmin (joskaan sekään ei todellakaan ole ongelmatonta), joten pitäisikö samplaamiskäytäntöä jotenkin pystyä soveltamaan myös kuvataiteen puolelle ja jos pitäisi, niin miten? Missä menee "samplaamisen" ja varastamisen raja? Jos Fairey käyttää räikeästi hyödykseen muiden työtä ilman korvausta, niin tulisiko vaikkapa nyt minun voida edelleen hyödyntää hänen töitään omissani luomuksissani ja myydä niitä? Kuka on tällaisessa ketjussa oikeutettu korvaukseen töistään ja kuinka suuri osa tuotoista se olisi? Entä jos työt eivät olekaan kaupallisia vaan esim. katutaidejulisteita tai stencilejä?

Vuosi sitten hankin itselleni allaolevan Obey-paidan. Sen printti osui omaan makuhermooni (vaikka paita onkin aika huono päällä teknisesti typerästi toteutetun ja siksi tajuttoman raskaan printin takia) siitä huolimatta, että alkuperäinen valokuva on mitä suurimmalla todennäköisyydellä otettu tähän käyttöön lupia kyselemättä. Tiesin sen ihan hyvin ostaessani paidan ja tunsin siitä pientä tunnontuskaa.


Shepard Fairey on jo vuosia ollut aika kuumaa hottia ja suitsutuksen kohteena. Sama koskee Banksyä (joka monien mielestä "sentään sanoo jotain" vs. muut katutaiteilijat/graffitimaalarit). Kummankin kohdalla olen ihmetellyt varauksetonta hehkutusta siinä mielessä, että heidän työnsä eivät ole mielestäni mitenkään järin omaperäisiä tai innovatiivisia eivätkä omassa genressään läheskään sieltä parhaimmasta päästä vaan enemmänkin "ihan kivoja." Edellämainitut kaksi nimeä ovat kuitenkin ne, jotka normaali kaduntallaaja todennäköisimmin tuntee, joten keskusteluissa muiden kuin oman alakulttuurin edustajien kesken saa varautua kuulemaan ne uudestaan ja uudestaan. Yleensä dialogin toisen osapuolen hehkutusta ei viitsisi ryhtyä välittömästi ryhtyä ampumaan alas, koska on toki vallan mainiota että graffiti- ja katutaideporukan ulkopuolinen henkilö ylipäätään tietää edes yhden "meistä", mutta mutta...






Mitä ajatuksia asia herättää teissä? Tästä olisi hauskaa saada vähän keskustelua aikaiseksi. Olen kirjoittanut "varastettuun tavaraan ryhtymisestä" aikaisemminkin ja kuten sen postauksen kommenteista voi päätellä, niin ihan pelkkä juridisen näkökulman käsittely ei mielestäni ole kovin kiinnostavaa - sen kun pitäisi olla selvä lähes kaikille muutenkin.

Kirjoittelin toissapäivänä Paavo Arhinmäen vaalitaidenäyttelystä, jossa olen itsekin osallisena yhdellä maalauksellani. Pienen informaatiohäsmäkän johdosta olin eilen itse paikalla reilusti liian ajoissa, mutta ehdinpähän ennen näyttelyn avaamista kuvaamaan sen teokset ja kävelemään läpi läheiset graffitiseinät.

Alla kuvia teoksista ja niihin liitettynä tiedot näyttelyluettelosta.

"Muotoa etsimässä" seurailee graffiti- ja katutaideasioita suorastaan piinallisen paljon. Siitä huolimatta en kuitenkaan kirjoittele tänne kuin murto-osasta siitä mihin näiden asioiden ympärillä törmäilen ja mitä niistä ajattelen. Liiallisen aktiivisen seuraamisen johdosta tylsistyn satunnaisesti tietyllä tekniilla tehtyihin tai tietyntyylisiin töihin joko väliaikaisesti tai kokonaan. Lähiaikoina olen ollut erityisen tylsistynyt stencil-tekniikalla tehtyihin duuneihin, koska suurin osa niitä tekevästä porukasta tuntuu tekevän ärsyttävän persoonatonta jälkeä. Kuvien käyttäminen Photoshopin "Cut out"-filtterin, Illustratorin "Live tracen" ja muiden vastaavien työkalujen kautta näkyy hävyttömän monien töistä enkä oikein voi ymmärtää miksi niiden tekemiä muotoja on pakko seurata orjallisesti skalpellilla. Lopputulos on näin tehden piiperrystä, jonka puukottamista voi arvostaa kärsivällisenä puurtamisena, mutta ei niinkään taiteellisena tai omintakeisena.

Onneksi kaikki eivät kuitenkaan tee näin. Piristävää ja mielenkiintoista jälkeä on olemassa enemmän kuin kotitarpeiksi kunhan vaivautuu hieman kaivamaan tai törmää sellaiseen sattumalta, kuten minulle kävi Colasan töiden kanssa. Vaikka esimerkiksi Marilyn Monroesta on tullut vuosien saatossa nähtyä monenlaisia maalauksia ei kuva-aiheen kuluneisuus haitannut yhtään - se kun oli toteutettu mielenkiintoisesti.

Alla muutamia kuvia Colasan töistä ja yksi taiteilijasta työssään. Lisää voi käydä katsomassa hänen verkkosivuiltaan, DeviantArt-galleriastaan tai blogistaan.

Naaman nurinpäin saavan aamupäivän perjantai-postauksen lisäksi tänään tarjolla myös muuta; Paprika!:n taidetta ja hirmiöitä.




Tarkempaa tietoa Paprika!:sta löytyy mistäs muualta kuin tästä Facebook-ryhmästä.

Hyvät viikonloput kaikille! :)

Olen havainnut mainitsevani aika usein jossain vaiheessa näitä kirjoituksiani, että ostaisin niissä esiintyviä juttuja itselleni jos voisin. Lukiessa tulee jopa ehkä hieman sellainen fiilis, että onkohan tässä nyt kyse maksetusta mainoksesta. Valitettavasti näin ei ole, mutta vinkkinä niille kaikille pääosin ulkomaalaisille palveluille, tuotteille ja näiden tuottajille, joita olen maininnut tähän mennessä; I don't mind if you send me free stuff - please do.

Tälläkään kertaa kyse ei ole mainostamisesta, mutta puhtaasti kaupallisten tahojen (joskin omasta mielestäni ultraviileiden sellaisten) tuotteista kirjoittamisesta. Hitsi kun joku näistä oikeasti lähettäisikin allekirjoittaneelle jotain.

Webistä löytyy enemmän ja enemmän palveluita, joiden kautta pystyy tilaamaan itselleen vaikka mitä mukavaa joko omilla tai lahjakkaiden nuorten taiteilijoiden "limited edition"-designeilla varustettuna. Aikaisemmassa kirjoituksessani mainitun Zutton kautta eksyin palveluun, josta saisi taideprinttejä, canvastauluja, tyynyjä, kahvikuppeja lautasineen, pieniä laukkuja ja muuta sen sellaista. Jo aikaisemmin silmääni on sattunut mm. skeittilautoihin printtejä tarjoava saitti, sateenvarjoja, kenkiä ja kankaita. Alla siis pieni katsaus mukaviin härpättimiin ihmisille, jotka eivät halua ostaa "taidettaan" Ikeasta.

Satunnaisesti sitä tulee törmättyä niin naurettavan lahjakkaisiin ihmisiin ja näiden tuotantoon ettei oikein tiedä miten koko asiaan suhtautuisi. Yhdeltä näkökantilta sitä on aivan haltioissaan näkemästään ja kokemastaan siihen pisteeseen, että happi meinaa loppua ja haluaisi itkeä ja nauraa ilosta samaan aikaan. Toisaalta taas samalla hetkellä on piinaavan selvää että tällaisten lahjakkuuksien olemassaolo tekee lähes kaikista muista maan matosia, jotka voisivat ihan hyvin keskittyä lopun elämäänsä istumaan peukaloidensa päälle kun eivät kuitenkaan saa mitään yhtä vaikuttavaa aikaiseksi vaikka kuinka yrittäisivät.

Tänään törmäsin The Macin tuotantoon eräällä harmistelutauollani täällä toimistolla enkä ole oikein vieläkään toipunut näkemästäni, josta seuraavassa otteita.



Ei muuta kuin innolla odottamaan sitä että The Mac saa seuraavan taideprinttinsä julkaistua. Mikäli jostain saisi lohkottua siihen mennessä jonkin verran silavaakin leivän päälle, niin pitää ehdottomasti sijoittaa siitä osa tähän taiteeseen. Odotellessa en taida kuitenkaan istua peukaloideni päälle vaan pyrkiä tulemaan itsekin paremmaksi niissä asioissa mitä puuhailen - pikkuhiljaa.