Muotoa etsimässä

Kirjoittelin The Macista ja siinä sivussa Retnasta tammikuussa 2010 ja olen seuraillut The Macin blogin päivityksiä aina ehtiessäni. Nyt tarjolla oli sen verran mielenkiintoista haastattelumeininkiä, että video oli laitettava kehiin tännekin.




Retna, El Mac: les murs clairs-obscurs de Los... by Mediapart

 Retna välineistä:
"When I decided to use brush it was like I was using rollers. One was the convenience of materials, two was to offer a different aesthetic look and three was also to change the minds of people that maybe would look at... if I was using spray paint they would already think something is wrong but once they saw buckets and brushes and... this... I might be doing the same thing but because mentally to them I was using a different material they would now look at it more as abstract as opposed to "oh, it's graffiti.""

Retna laittomista graffiteista:
"...but at same point you have to see the artistic merit that's inside of it."

Retna kriitikoista:
"It's hard to judge something on the merits of graffiti when you've never done it."

Erityisesti kommentti siveltimien, pensseleiden ja telamaalien käyttämisestä spraymaalin sijaan oli mielestäni varsin huippu. Usein nimittäin tuntuu, että kaikkeen spraymaaleilla tehtyyn suhtaudutaan lähtökohtaisesti epäilevästi tai jopa vihamielisesti siinä missä saman asian tekeminen jollain toisella välineellä olisi hyväksyttävämpää. Allekirjoittaneelle se ei ole koskaan mennyt jakeluun eikä todennäköisesti tule menemään, koska se on jotenkin niin umpipäätöntä.

Eilen eräs kaverini heitti minua tällä linkillä:
http://www.art-for-a-change.com/Obey/index.htm

Siinä on sanottuna aika paljon siitä mitä olen itsekin pohtinut Shepard Faireystä - tosin  ilman linkitetyn kirjoituksen voimakkaan aggressiivista sävyä. Oman suhtautumiseni Faireyn töihin on kaksijakoista; pidän monista niistä ja olen seurannut niitä pitkään, mutta toisaalta minulle ei ole mitenkään erikseen tarvinnut kertoa niiden sisältävän todella paljon muualta luvatta poimittuja elementtejä enkä ole oikein tiennyt mitä mieltä siitä pitäisi olla. Muiden henkilöiden tekijänoikeuksien rikkominen on töissä usein erittäin helposti nähtävissä. Toisaalta alkuperäiset "lähdemateriaalina" käytetyt työt ovat sellaisia etten olisi koskaan törmännyt niihin ellei Fairey olisi niitä omissaan hyödyntänyt. Tekeekö tämä varastamisesta sitten hyväksyttävämpää tai olisiko se hyväksyttävämpää jos alkuperäisten tekijä mainittaisiin reilusti? Musiikissa "samplaamiseen" suhtaudutaan käsittääkseni yleisesti hyväksyvämmin (joskaan sekään ei todellakaan ole ongelmatonta), joten pitäisikö samplaamiskäytäntöä jotenkin pystyä soveltamaan myös kuvataiteen puolelle ja jos pitäisi, niin miten? Missä menee "samplaamisen" ja varastamisen raja? Jos Fairey käyttää räikeästi hyödykseen muiden työtä ilman korvausta, niin tulisiko vaikkapa nyt minun voida edelleen hyödyntää hänen töitään omissani luomuksissani ja myydä niitä? Kuka on tällaisessa ketjussa oikeutettu korvaukseen töistään ja kuinka suuri osa tuotoista se olisi? Entä jos työt eivät olekaan kaupallisia vaan esim. katutaidejulisteita tai stencilejä?

Vuosi sitten hankin itselleni allaolevan Obey-paidan. Sen printti osui omaan makuhermooni (vaikka paita onkin aika huono päällä teknisesti typerästi toteutetun ja siksi tajuttoman raskaan printin takia) siitä huolimatta, että alkuperäinen valokuva on mitä suurimmalla todennäköisyydellä otettu tähän käyttöön lupia kyselemättä. Tiesin sen ihan hyvin ostaessani paidan ja tunsin siitä pientä tunnontuskaa.


Shepard Fairey on jo vuosia ollut aika kuumaa hottia ja suitsutuksen kohteena. Sama koskee Banksyä (joka monien mielestä "sentään sanoo jotain" vs. muut katutaiteilijat/graffitimaalarit). Kummankin kohdalla olen ihmetellyt varauksetonta hehkutusta siinä mielessä, että heidän työnsä eivät ole mielestäni mitenkään järin omaperäisiä tai innovatiivisia eivätkä omassa genressään läheskään sieltä parhaimmasta päästä vaan enemmänkin "ihan kivoja." Edellämainitut kaksi nimeä ovat kuitenkin ne, jotka normaali kaduntallaaja todennäköisimmin tuntee, joten keskusteluissa muiden kuin oman alakulttuurin edustajien kesken saa varautua kuulemaan ne uudestaan ja uudestaan. Yleensä dialogin toisen osapuolen hehkutusta ei viitsisi ryhtyä välittömästi ryhtyä ampumaan alas, koska on toki vallan mainiota että graffiti- ja katutaideporukan ulkopuolinen henkilö ylipäätään tietää edes yhden "meistä", mutta mutta...






Mitä ajatuksia asia herättää teissä? Tästä olisi hauskaa saada vähän keskustelua aikaiseksi. Olen kirjoittanut "varastettuun tavaraan ryhtymisestä" aikaisemminkin ja kuten sen postauksen kommenteista voi päätellä, niin ihan pelkkä juridisen näkökulman käsittely ei mielestäni ole kovin kiinnostavaa - sen kun pitäisi olla selvä lähes kaikille muutenkin.

On hauskaa havaita, että graffiti- ja katutaide saa entistä enemmän jalansijaa myös sisätiloissa näyttelyiden muodossa. Tällä hetkellä Helsingissä on nähtävillä parikin mielenkiintoista näyttelyä, jotka kävin katsastamassa ystäväni kanssa toissapäivänä.

Make Your Mark Galleryssä on esillä ruotsalaisen graffititaiteilijan Nugin töitä. Make Your Mark avattiin pari viikkoa sitten osoitteessa Kaasutehtaankatu 1 (Suvilahti, rakennus 5), 00540 Helsinki. Käytännössä paikka sijaitsee Suvilahden luvallisen graffitiseinän välittömässä läheisyydessä näin talvella paksun lumikerroksen peitossa olevan hiekkakentän toisella puolella. Gallerian lisäksi tarjolla on mm. spraymaaleja (Ironlakia ja Montanan 94:sta), muita taidetarvikkeita ja vaatteita. Nug taas on sen verran legendaarinen hahmo, että vaikka töitä ei näyttelyssä esillä olekaan kuin suhteellisen rajatusti, niin ne kannattaa käydä katsomassa - ne on nimittäin toteutettu veikeällä tavalla, jonka aion itsekin kylmästi varastaa johonkin työhöni joskus. Alla muutama kuva aiheesta.


Edellisen lisäksi Geezersissä (Pengerkatu 22, Helsinki) pyörii tällä hetkellä Janne Jääskeläisen "Robots" - näyttely, joka tarjoaa katsottavaksi spraymaalipurkeista ja suuttimista kasattuja robotteja sekä tauluja samalla teemalla. Alla muutama kuva siitäkin.


Sekä Make Your Markissa että Geezersissä näyttelyt vaihtuvat ilmeisesti kuukauden välein. Saisikohan sitä itsekin kasaan tarpeeksi näyttämisen arvoista materiaalia jompaan kumpaan?

Blogosfäärin kaiken "tsekkaa mun uusimmat ripsarit"-silsan joukosta löytyy onneksi paljon mielenkiintoistakin luettavaa ja nähtävää. Niinpä ajattelin lyhyesti kertoilla muutamista mielenkiintoisista blogeista ehtiessäni.

"Nimi" ansaitsee ehdottomasti maininnan. Tämän blogin takana olevat ihmiset kertovat itsestään ja tavoitteistaan näin: "Nimi on vuonna 2010 perustettu yhteisö, joka tukee suomalaista visuaalista kulttuuria esittämällä otteita taiteilijoiden elämästä ja teoksista. Nimi -yhteisö ei tavoittele rahallista hyötyä eikä tue laitonta toimintaa millään tavoin."

Alla muutama varastettu... lainattu... varastettu... lainattu kuva. Lisää matskua löytyy täältä ja onhan porukalla toki omat sivunsa Fäsärissäkin.

Viime Berliinin piipahduksesta oli ehtinyt kulumaan lähes puolitoista vuotta, joten oli korkea aika ottaa siivet alle ja lentää muutamaksi päiväksi currywürsteilemaan. Olen aikaisemminkin höystellyt Berliiniä ja jopa siinä määrin etten koe tarvetta toistaa hehkutuksia - niitä kun voi lukea täältä, täältä ja täältä.

Vietimme suuren osan matkasta valitettavasti aikamoisessa flunssassa ja niinpä katujen tallaamiseen tuli omistettua päivittäin pari tuntia normaalia vähemmän. Seuraavassa kuitenkin jonkinlaista kuvaotantaa kaupungin katutaiteesta joulukuussa 2010. Kuvat on otettu pohjoisen Mitten ja Friedrichshainin kaupunginosissa suhteellisen lyhyillä kadunpätkillä.

Elämme säälimättömän itsensä markkinoinnin ja esilletuomisen aikakautta. Allekirjoittanutta tämä ketuttaa useammin kuin olen siitä innoissani ja niinpä firmallani ei ole Facebook-fanisivuja ”Etunimi Sukunimi [osaamisalue]”-faniprofiilista nyt puhumattakaan. Olen kuitenkin havainnut, että tutkainta vastaan on turha potkia ellei välttämättä halua olla porukasta se jolle jää aina luu käteen, joten en lupaa etten sellaisia koskaan perusta vaikka pieni ihminen sisälläni kuinka oksentaisi pahaa oloaan sitä tehdessä.

Nooh, protestoinnista päivän promoiluihin. Sain pari päivää sitten valmiiksi uuden portfolioni version 0.1, jossa on vielä paljon paljon paljon paljon fiksattavaa, kehitettävää, uudelleen mietittävää ja lisättävää. Portfoliota voi kuitenkin käydä jo kurkkimassa täältä – toistaiseksi se sisältää lähinnä valokuvausjuttujani kilometrin pitkillä scrollattavilla sivuilla, joiden lataaminen on varmaankin aika tuskaista hitaammilla yhteyksillä. Sen lisäksi tarjolla on lyhyt katsaus maalailuihin ja myöhemmin tulossa on ainakin kuvitusjuttuja ja ja... mistä sitä vielä tietää kun vääntää samanaikaisesti niin monien asioiden kanssa ettei oikein itsekään muista mitä kaikkea on elämässään tehnyt.





Valokuvausjutuista vielä; pidän niiden tekemisestä kamalan paljon, joten tekisin niitä mielelläni yhä enenevissä määrin. Jos siis tarvitset promokuvia tai tiedät jonkun, joka niitä tarvitsee niin yhteydenottaminen on suotavaa, toivottavaa ja erittäin mukavaa. Sama koskee esimerkiksi hääkuvausta; mikäli olet menossa naimisiin tai tiedät hääpäiväänsä suunnittelevia ihmisiä, niin yhteyttä tai vinkkiä sellaisen ottamisesta vaan rohkeasti.

Niin, kuten portfoliossani sanotaankin niin kuvaan toki paljon muutakin. Toivottavasti onnistun ilmentämään niitäkin juttuja paremmin kunhan portfolion kehitystyöhön on aikaa ja sitä silmälläpitäen kommentit ovat muuten poikkeuksellisen tervetulleita – kiitoksia niistä jo etukäteen.

Satunnaisesti sitä tulee törmättyä niin naurettavan lahjakkaisiin ihmisiin ja näiden tuotantoon ettei oikein tiedä miten koko asiaan suhtautuisi. Yhdeltä näkökantilta sitä on aivan haltioissaan näkemästään ja kokemastaan siihen pisteeseen, että happi meinaa loppua ja haluaisi itkeä ja nauraa ilosta samaan aikaan. Toisaalta taas samalla hetkellä on piinaavan selvää että tällaisten lahjakkuuksien olemassaolo tekee lähes kaikista muista maan matosia, jotka voisivat ihan hyvin keskittyä lopun elämäänsä istumaan peukaloidensa päälle kun eivät kuitenkaan saa mitään yhtä vaikuttavaa aikaiseksi vaikka kuinka yrittäisivät.

Tänään törmäsin The Macin tuotantoon eräällä harmistelutauollani täällä toimistolla enkä ole oikein vieläkään toipunut näkemästäni, josta seuraavassa otteita.



Ei muuta kuin innolla odottamaan sitä että The Mac saa seuraavan taideprinttinsä julkaistua. Mikäli jostain saisi lohkottua siihen mennessä jonkin verran silavaakin leivän päälle, niin pitää ehdottomasti sijoittaa siitä osa tähän taiteeseen. Odotellessa en taida kuitenkaan istua peukaloideni päälle vaan pyrkiä tulemaan itsekin paremmaksi niissä asioissa mitä puuhailen - pikkuhiljaa.