Muotoa etsimässä

Eilen eräs kaverini heitti minua tällä linkillä:
http://www.art-for-a-change.com/Obey/index.htm

Siinä on sanottuna aika paljon siitä mitä olen itsekin pohtinut Shepard Faireystä - tosin  ilman linkitetyn kirjoituksen voimakkaan aggressiivista sävyä. Oman suhtautumiseni Faireyn töihin on kaksijakoista; pidän monista niistä ja olen seurannut niitä pitkään, mutta toisaalta minulle ei ole mitenkään erikseen tarvinnut kertoa niiden sisältävän todella paljon muualta luvatta poimittuja elementtejä enkä ole oikein tiennyt mitä mieltä siitä pitäisi olla. Muiden henkilöiden tekijänoikeuksien rikkominen on töissä usein erittäin helposti nähtävissä. Toisaalta alkuperäiset "lähdemateriaalina" käytetyt työt ovat sellaisia etten olisi koskaan törmännyt niihin ellei Fairey olisi niitä omissaan hyödyntänyt. Tekeekö tämä varastamisesta sitten hyväksyttävämpää tai olisiko se hyväksyttävämpää jos alkuperäisten tekijä mainittaisiin reilusti? Musiikissa "samplaamiseen" suhtaudutaan käsittääkseni yleisesti hyväksyvämmin (joskaan sekään ei todellakaan ole ongelmatonta), joten pitäisikö samplaamiskäytäntöä jotenkin pystyä soveltamaan myös kuvataiteen puolelle ja jos pitäisi, niin miten? Missä menee "samplaamisen" ja varastamisen raja? Jos Fairey käyttää räikeästi hyödykseen muiden työtä ilman korvausta, niin tulisiko vaikkapa nyt minun voida edelleen hyödyntää hänen töitään omissani luomuksissani ja myydä niitä? Kuka on tällaisessa ketjussa oikeutettu korvaukseen töistään ja kuinka suuri osa tuotoista se olisi? Entä jos työt eivät olekaan kaupallisia vaan esim. katutaidejulisteita tai stencilejä?

Vuosi sitten hankin itselleni allaolevan Obey-paidan. Sen printti osui omaan makuhermooni (vaikka paita onkin aika huono päällä teknisesti typerästi toteutetun ja siksi tajuttoman raskaan printin takia) siitä huolimatta, että alkuperäinen valokuva on mitä suurimmalla todennäköisyydellä otettu tähän käyttöön lupia kyselemättä. Tiesin sen ihan hyvin ostaessani paidan ja tunsin siitä pientä tunnontuskaa.


Shepard Fairey on jo vuosia ollut aika kuumaa hottia ja suitsutuksen kohteena. Sama koskee Banksyä (joka monien mielestä "sentään sanoo jotain" vs. muut katutaiteilijat/graffitimaalarit). Kummankin kohdalla olen ihmetellyt varauksetonta hehkutusta siinä mielessä, että heidän työnsä eivät ole mielestäni mitenkään järin omaperäisiä tai innovatiivisia eivätkä omassa genressään läheskään sieltä parhaimmasta päästä vaan enemmänkin "ihan kivoja." Edellämainitut kaksi nimeä ovat kuitenkin ne, jotka normaali kaduntallaaja todennäköisimmin tuntee, joten keskusteluissa muiden kuin oman alakulttuurin edustajien kesken saa varautua kuulemaan ne uudestaan ja uudestaan. Yleensä dialogin toisen osapuolen hehkutusta ei viitsisi ryhtyä välittömästi ryhtyä ampumaan alas, koska on toki vallan mainiota että graffiti- ja katutaideporukan ulkopuolinen henkilö ylipäätään tietää edes yhden "meistä", mutta mutta...






Mitä ajatuksia asia herättää teissä? Tästä olisi hauskaa saada vähän keskustelua aikaiseksi. Olen kirjoittanut "varastettuun tavaraan ryhtymisestä" aikaisemminkin ja kuten sen postauksen kommenteista voi päätellä, niin ihan pelkkä juridisen näkökulman käsittely ei mielestäni ole kovin kiinnostavaa - sen kun pitäisi olla selvä lähes kaikille muutenkin.

Nonni, nyt oli taas ihan pakko rynnätä kirjoittamaan hetken tauon jälkeen vaikka aika ei oikein vieläkään antaisi myöten. Törmäsin nimittäin juuri itselleni uuteen katutaiteen ilmenemismuotoon; valopylväiden luukkujen koristeluun. Mitä ilmeisimmin tässä touhussa käydään "lainaamassa" valopylväästä luukku, maalataan se ja palautetaan sitten paikalleen.

Kuvat kertovat jälleen parhaiten mistä on kyse:


Kuvien lähde on "Katuvalo street arttia!"-ryhmä Flickrissä. Toivottavasti ette kovin suivaannu kuvien hienoisesta lainaamisesta.

Luukkujen irroittelu, pylväiden sisuskalujen paljaaksi jättäminen joksikin aikaa ja muu sen sellainen on varmasti asia, josta jokaisella on oma mielipiteensä ja kysymyksiä siihen päällä. Niin, onkohan se nyt vaarallista jollekin? En minä tiedä. Kai se voi ollakin tai sitten ei yhtään. Jos tietotasosi tästä asiasta on yhtä vajavainen kuin omani, niin teethän kaikille palveluksen etkä edes harkitse ryhtyväsi työn touhuun? Kiitos. Onkohan tämä sitten laitonta? Aivan varmasti on siinä missä muukin julkiseen omaisuuteen riipustelu ja niinpä tämän blogin kirjoittaja ei sellaiseen kehota. Onko siitä nyt sitten jotain haittaa sen jälkeen kun luukut ovat jälleen paikoillaan? No, se lienee subjektiivista.

Tosi hienoja nämä kuitenkin mielestäni ovat.

Tänään vuorossa on katsaus astetta erikoisempiin katutaiteen ilmentymismuotoihin ja luovaan kansalaisaktivismiin; "sammalgraffitiin", "neulegraffitiin", liiduilla kaduille ja jalkakäytäviin tehtyihin töihin (joita en viitsi piirrustuksiksi luonnehtia), vastaaviin maalattuihin teoksiin, sissipuutarhurointiin, "käänteisgraffitiin" ja "pölymaalaamiseen."

Aloitetaan ihan mainitussa järjestyksessä. En muista koska törmäsin ensimmäistä kertaa sammalgraffitien ideaan, mutta käytännössä ajatus on suhteellisen yksinkertainen; valitaan haluttu muoto sammaleelle ja suodaan suotuisat olosuhteet sen kasvamiselle. Sammalgraffitien tekemisessä käytettävän seoksen sekoittamiseen löytyy webistä useita erilaisia ohjeita (joissa miksataan yhteen sammalta, sokeria, vettä ja vaikkapa nyt jogurttia tai olutta), joten niihin en tässä nyt puutu sen kummemmin - niitä löytyy mm. kuvien alla olevien linkkien takaa. Kyseessä on hieman kiistanalainen juttu sinänsä, koska sammalkasvuston levittämisen voidaan eri näkökulmista laskea olevan joko laitonta tai sitten ei. Mikäli siis pidät sammalgraffitien ideaa varsin vinkeänä (kuten itse pidän), niin suosittelen käyttämään reippaasti omaa harkintaa ja hieman kyselemään juridisesta puolesta ennen sen soveltamista ympäriinsä.







Seuraavaksi sitten hieman puhetta ja kuvia neulegraffiteista. Näistä tulin tietoiseksi puolisen vuotta sitten erään toisen suomalaisen blogin kautta. Neulegraffitien perusidea tuntuu olevan luoda etukäteen neule, joka sitten kiinnitetään julkiselle paikalle. Vaikka neulegraffitit eivät ihan loputtomiin liikuta omaa sieluani pidän niitä kuitenkin yleisellä tasolla hyvin virkistävänä asiana jo siksikin, että ne tuovat kaduille mukaan sellaisen "vandaaliporukan" jota siellä ei ole aikaisemmin nähty - neuleista kiinnostuneet usein jo keskimääräistä graffitimaalaria vähän kypsempään ikään ehtineet ihmiset. Jälleen kerran voidaan keskustella siitä onko tämä nyt sitten laitonta vai ei. Itse en näe siitä olevan juuri minkäänlaista vahinkoa, mutta joku tiukemmaksi neulotulla villapipolla varustettu yksilö voisi tietysti puhua vaikka roskaamisesta muun hyväksyttävän argumentin puutteessa.




Jalkakäytäviin ja katuihin luodaan teoksia sekä liiduin että maalaten. Välineitä oleellisempaa tuntuu olevan kolmiulotteisuuden illuusion luominen perpektiivikikkailulla, joka tekee allaolevista kuvista niin vaikuttavia kuin mitä ne ovat. Ilmeisesti jopa liiduilla katuun piirtäminen on asia, josta voi joutua hankaluuksiin. Lukaisin muutaman taiteilijan sivuja eilen läpi ja kävi ilmi, että ei ole ollenkaan tavatonta että heidän työskentelynsä keskeytetään jossain vaiheessa virkavallan toimesta ja käsketään painumaan matkoihinsa. Sinänsä hassua, koska liiduistahan ei tosiaankaan jää katuihin pysyvää jälkeä ja luulisi että taidokkaasti tehdyt työt tuottaisivat yleisellä tasolla paljon enemmän iloa kuin mitä muutaman neliön valtaamisesta pariksi päiväksi on harmia. Isommat teokset tehdään maalaamalla ja niihin on luonnollisesti oltava luvat olemassa niidän pysyvämmän luonteen takia.













Sissipuutarhurointi kuullostaa aikamoiselta kommandopipotouhulta, mutta käytännössä siinä on kyse omavaltaisten istutusten ja muun puutarhuroinnin tekemisestä julkisessa tilassa. Sissipuutarhurit hoitavat huonokuntoisia hylättyjä ja muuten hoitamatta jääneitä maaplänttejä oman makunsa mukaisesti - siten kyseessä on teknisesti katsoen rikollisesta toiminnasta. Ilmeisesti missään päin maapalloa ei kuitenkaan ole asiasta paljon syytteitä nosteltu, koska tällä toiminnalla on poikkeuksetta ympäristön ilmettä piristävä vaikutus. Ilmiöstä on vaikea kertoa kuvin, koska ne olisivat lähinnä kuvia kukista ja muusta sen sellaisesta. Niinpä koitan tehdä sen parin videon avulla.



Edellistä pitkälti vastaava asia on "pölymaalaaminen", jossa esimerkiksi likaisiin autojen ikkunoihin tehdään hyvinkin yksityiskohtaisia teoksia. Alla muutama esimerkki.