Muotoa etsimässä

Viime sunnuntaina oli Kalasatamassa maalailun ohessa aikaa käydä tsekkaamassa Jussi TwoSevenin "On & Off the Wall"-näyttely Make Your Markissa. Jussi on tuttu mies muutenkin kuin töidensä kautta (vaikutamme kummatkin Funk On ry:n riveissä), joten näyttelyn tsekkaaminen olisi jo tämän takia ollut tehtävien asioiden listalla, mutta ensijaisena motivaattorina toimi kuitenkin töiden laatu - ne kun ovat käytännössä kiistämättömästi teknisesti ja tyylillisesti maamme parhaita stencilpuolen töitä.

Kuvista yksityiskohtien määrä ja töiden koko käyvät ilmi huonosti, mutta alla kuitenkin niitä jonkinlaiseksi osviitaksi.

Eilen eräs kaverini heitti minua tällä linkillä:
http://www.art-for-a-change.com/Obey/index.htm

Siinä on sanottuna aika paljon siitä mitä olen itsekin pohtinut Shepard Faireystä - tosin  ilman linkitetyn kirjoituksen voimakkaan aggressiivista sävyä. Oman suhtautumiseni Faireyn töihin on kaksijakoista; pidän monista niistä ja olen seurannut niitä pitkään, mutta toisaalta minulle ei ole mitenkään erikseen tarvinnut kertoa niiden sisältävän todella paljon muualta luvatta poimittuja elementtejä enkä ole oikein tiennyt mitä mieltä siitä pitäisi olla. Muiden henkilöiden tekijänoikeuksien rikkominen on töissä usein erittäin helposti nähtävissä. Toisaalta alkuperäiset "lähdemateriaalina" käytetyt työt ovat sellaisia etten olisi koskaan törmännyt niihin ellei Fairey olisi niitä omissaan hyödyntänyt. Tekeekö tämä varastamisesta sitten hyväksyttävämpää tai olisiko se hyväksyttävämpää jos alkuperäisten tekijä mainittaisiin reilusti? Musiikissa "samplaamiseen" suhtaudutaan käsittääkseni yleisesti hyväksyvämmin (joskaan sekään ei todellakaan ole ongelmatonta), joten pitäisikö samplaamiskäytäntöä jotenkin pystyä soveltamaan myös kuvataiteen puolelle ja jos pitäisi, niin miten? Missä menee "samplaamisen" ja varastamisen raja? Jos Fairey käyttää räikeästi hyödykseen muiden työtä ilman korvausta, niin tulisiko vaikkapa nyt minun voida edelleen hyödyntää hänen töitään omissani luomuksissani ja myydä niitä? Kuka on tällaisessa ketjussa oikeutettu korvaukseen töistään ja kuinka suuri osa tuotoista se olisi? Entä jos työt eivät olekaan kaupallisia vaan esim. katutaidejulisteita tai stencilejä?

Vuosi sitten hankin itselleni allaolevan Obey-paidan. Sen printti osui omaan makuhermooni (vaikka paita onkin aika huono päällä teknisesti typerästi toteutetun ja siksi tajuttoman raskaan printin takia) siitä huolimatta, että alkuperäinen valokuva on mitä suurimmalla todennäköisyydellä otettu tähän käyttöön lupia kyselemättä. Tiesin sen ihan hyvin ostaessani paidan ja tunsin siitä pientä tunnontuskaa.


Shepard Fairey on jo vuosia ollut aika kuumaa hottia ja suitsutuksen kohteena. Sama koskee Banksyä (joka monien mielestä "sentään sanoo jotain" vs. muut katutaiteilijat/graffitimaalarit). Kummankin kohdalla olen ihmetellyt varauksetonta hehkutusta siinä mielessä, että heidän työnsä eivät ole mielestäni mitenkään järin omaperäisiä tai innovatiivisia eivätkä omassa genressään läheskään sieltä parhaimmasta päästä vaan enemmänkin "ihan kivoja." Edellämainitut kaksi nimeä ovat kuitenkin ne, jotka normaali kaduntallaaja todennäköisimmin tuntee, joten keskusteluissa muiden kuin oman alakulttuurin edustajien kesken saa varautua kuulemaan ne uudestaan ja uudestaan. Yleensä dialogin toisen osapuolen hehkutusta ei viitsisi ryhtyä välittömästi ryhtyä ampumaan alas, koska on toki vallan mainiota että graffiti- ja katutaideporukan ulkopuolinen henkilö ylipäätään tietää edes yhden "meistä", mutta mutta...






Mitä ajatuksia asia herättää teissä? Tästä olisi hauskaa saada vähän keskustelua aikaiseksi. Olen kirjoittanut "varastettuun tavaraan ryhtymisestä" aikaisemminkin ja kuten sen postauksen kommenteista voi päätellä, niin ihan pelkkä juridisen näkökulman käsittely ei mielestäni ole kovin kiinnostavaa - sen kun pitäisi olla selvä lähes kaikille muutenkin.