Blogia aktiivisemmin tavaavat henkilöt eivät varmaankaan enää kovin paljon ylläty kun maanantaina on vuorossa graffitipäivitys. Sanon usein mukahauskasti, että "graffitien maalaaminen on siisteintä mitä housut jalassa voi tehdä" ja niinpä viikonloppuisin lähden maalaamaan melkein aina kun kaikki perusedellytykset (tarpeeksi aikaa, tarpeeksi maalia, tarpeeksi hyvä sää) täyttyvät. Kulunut viikonloppu oli poikkeuksellisen vaiherikas maalailun suhteen; ensin tuli lähdettyä lauantaina Porvooseen ystävän kanssa 15 minuutin varoitusajalla Berliinissä piirretty puolivalmis luonnos mukana, sunnuntaina Hesarin lukemisen aiheuttama lopullinen väsyminen vaalirahakohuun sai lähtemään uudestaan maalaamaan (tällä kertaa luonnos syntyi matkalla) ja perille saapuessa ensimmäiset puoli tuntia meni lauantain piissiä korjaillessa kun joku pahaperseinen ipana oli käynyt sotkemassa sen ja lähes kaikki muut piissit koko 50 metrin seinältä. Äksöniä oli siis vähintään enemmän kuin Juupajoen vanhainkodin bingoillassa.
Alla muutama kuva lauantailta. Kuvien laatu on perussurkeaa kännykkätasoa, koska matkalla seinälle laiskotti niin paljon ettei ollut puhettakaan kameran hakemisesta toimistolta. Onneksi paikalla oli myös muita maalaajia, jotka lupautuivat toimittamaan kuvat.
Mintunvihreä ja vaaleanharmaa valikoituivat taustaväreiksi yksinkertaisella perusteella; niitä oli vielä jäljellä.
Sitten päästäänkin sunnuntain kuviin, joita on reippaammin.
Päivä oli totta tosiaan ratkiriemukasta aloittaa fiksaamalla sotkuja edellisenä päivänä maalaamastaan piissistä. Jonkun näkökulmasta saattaa kuullostaa hupaiselta, että "töhrijä" valittaa siitä kuinka hänen "töhryään" on töhritty, mutta eniten koko asiassa pänni se asenne. Olen graffitimaalarina jo suhteellisen vanhan koulukunnan miehiä ja meille toisten tekemien maalausten sekä monien muiden juttujen kunnioittaminen ovat aina olleet itsestäänselvyyksiä ja kirjoittamattomia sääntöjä. Kuullostan varmaan vähän vanhalta ja katkeralta kun sanon tämän, mutta sanonpa kuitenkin; tuntuu ettei nykyajan penskoilla ole enää mitään kunnioitusta mitään kohtaan tai alkeellisimpiakaan käytöstapoja. PERKELE. Se siitä sitten.
Onneksi aurinko paistoi ja näin syyskuussakin pääsi vielä maalaamaan t-paidassa. Porvoon seinä muuten hohtaa valoa takaisin aika merkittävästi ja siellä saa naamaankin rusketuksen vaikka on selin aurinkoon koko päivän.
Tässä vaiheessa piissi näytti vielä aika tylsältä. Tyylillehän nyt ei enää voinut mitään tehdä, mutta onneksi väreille sentään. Niinpä taukoa pitäessäni päätin että "siihen pitää vielä lisätä vähän kaikkea tingelitangelia."
"Tingelitangelit" filleissä paikallaan ja backlinet punaisella. Natsaa jo paremmin.
Niin, tällainen se lauantainen on valmiina. Tekstit ympäriltä tosin vaihdoin sunnuntaina.
...ja tällainen on sunnuntain "lama." Omiin maalauksiinsa suhtautuu rakkaudella vaikka ne olisivatkin hieman synnytyksessä päälleen pudonneita lapsia. Itse siis pidän lauantain piissiä parempana, mutta kivaa oli kumpaakin maalatessa.
Tässä vielä kokonaisuus tihrustettavaksi.
Ai että mitä siinä välissä nyt sitten lukee? Sen voi katsoa täältä. Oikeasti alkaa pikkasen läikkymään kuppi yli vaalirahameiningin (jota en muuten ole liittämässä vallitsevaan talouden taantumaan, joka lienee syytä mainita kun piississä lukee "lama") kanssa ja viimeinen niitti oli Antti "En näe tässä mitään moraalisesti epäilyttävää" Kaikkosen lausunnot tuista, joita hän on itse itselleen myöntänyt yleishyödyllisen säätiön rahoista. Ei vaan pysty ymmärtämään miten joku voi naama peruslukemilla latoa tiskiin noin käsittämätöntä skeidaa ja samalla mielessä pyörivät ne muut rötösherrat, jotka pakenevat vastuutaan hieman häpeillen hihitellen, mutta kuitenkin viroissaan jatkaen. Miten sellainen on mahdollista? Pyytäkää nyt edes anteeksi ja erotkaa. Onneksi tämä kansalainen voi kanavoida turhautumisensa graffitien maalaamiseen ja kirjoittaa niiden väliin pienen mielenilmauksen, koska muuten voi alkaa olemaan kirveelle töitä.
Sellaista tällä kertaa. Kenties jo huomenna jotain ihan muuta sitten taas.
Alla muutama kuva lauantailta. Kuvien laatu on perussurkeaa kännykkätasoa, koska matkalla seinälle laiskotti niin paljon ettei ollut puhettakaan kameran hakemisesta toimistolta. Onneksi paikalla oli myös muita maalaajia, jotka lupautuivat toimittamaan kuvat.
Mintunvihreä ja vaaleanharmaa valikoituivat taustaväreiksi yksinkertaisella perusteella; niitä oli vielä jäljellä.Sitten päästäänkin sunnuntain kuviin, joita on reippaammin.
Päivä oli totta tosiaan ratkiriemukasta aloittaa fiksaamalla sotkuja edellisenä päivänä maalaamastaan piissistä. Jonkun näkökulmasta saattaa kuullostaa hupaiselta, että "töhrijä" valittaa siitä kuinka hänen "töhryään" on töhritty, mutta eniten koko asiassa pänni se asenne. Olen graffitimaalarina jo suhteellisen vanhan koulukunnan miehiä ja meille toisten tekemien maalausten sekä monien muiden juttujen kunnioittaminen ovat aina olleet itsestäänselvyyksiä ja kirjoittamattomia sääntöjä. Kuullostan varmaan vähän vanhalta ja katkeralta kun sanon tämän, mutta sanonpa kuitenkin; tuntuu ettei nykyajan penskoilla ole enää mitään kunnioitusta mitään kohtaan tai alkeellisimpiakaan käytöstapoja. PERKELE. Se siitä sitten.Onneksi aurinko paistoi ja näin syyskuussakin pääsi vielä maalaamaan t-paidassa. Porvoon seinä muuten hohtaa valoa takaisin aika merkittävästi ja siellä saa naamaankin rusketuksen vaikka on selin aurinkoon koko päivän.Tässä vaiheessa piissi näytti vielä aika tylsältä. Tyylillehän nyt ei enää voinut mitään tehdä, mutta onneksi väreille sentään. Niinpä taukoa pitäessäni päätin että "siihen pitää vielä lisätä vähän kaikkea tingelitangelia.""Tingelitangelit" filleissä paikallaan ja backlinet punaisella. Natsaa jo paremmin.Niin, tällainen se lauantainen on valmiina. Tekstit ympäriltä tosin vaihdoin sunnuntaina....ja tällainen on sunnuntain "lama." Omiin maalauksiinsa suhtautuu rakkaudella vaikka ne olisivatkin hieman synnytyksessä päälleen pudonneita lapsia. Itse siis pidän lauantain piissiä parempana, mutta kivaa oli kumpaakin maalatessa.Tässä vielä kokonaisuus tihrustettavaksi.Ai että mitä siinä välissä nyt sitten lukee? Sen voi katsoa täältä. Oikeasti alkaa pikkasen läikkymään kuppi yli vaalirahameiningin (jota en muuten ole liittämässä vallitsevaan talouden taantumaan, joka lienee syytä mainita kun piississä lukee "lama") kanssa ja viimeinen niitti oli Antti "En näe tässä mitään moraalisesti epäilyttävää" Kaikkosen lausunnot tuista, joita hän on itse itselleen myöntänyt yleishyödyllisen säätiön rahoista. Ei vaan pysty ymmärtämään miten joku voi naama peruslukemilla latoa tiskiin noin käsittämätöntä skeidaa ja samalla mielessä pyörivät ne muut rötösherrat, jotka pakenevat vastuutaan hieman häpeillen hihitellen, mutta kuitenkin viroissaan jatkaen. Miten sellainen on mahdollista? Pyytäkää nyt edes anteeksi ja erotkaa. Onneksi tämä kansalainen voi kanavoida turhautumisensa graffitien maalaamiseen ja kirjoittaa niiden väliin pienen mielenilmauksen, koska muuten voi alkaa olemaan kirveelle töitä.
Sellaista tällä kertaa. Kenties jo huomenna jotain ihan muuta sitten taas.
- 10.16
- 6 Comments