Tänä keväänä rakkautta oli ilmassa omalla kohdallani poikkeuksellisen paljon; tulin pohdinnoissani siihen tulokseen, että on aika katsoa onko vastakappaleeni kiinnostunut katsomaan naamani vastaisuudessakin ja tehdä rengastusyritys. Perinteisestihän tulevalta mahdolliselta appiukolta pitää ilmeisesti pyytää hänen tyttärensä kättä, joten eräällä varaosaliikkeeseen suuntautuneella reissulla sitten teinkin näin selvittääkseni ettei perhekään vastusta ajatusta minusta vävynä. Saatuani "kyllä se käy, mutta siitä hyvästä tuot kyllä minulle korillisen kaljaa"-vastauksen ryhdyin hautomaan itse kosintaa. Siinä sitä olikin pohtimista.
Olen sen verran vanhan koulukunnana miehiä, että pidän kosintaa varsin isona juttuna. Toisen pyytäminen rinnalleen loppuelämäkseen vaatii jotain aivan erityistä. En osaa soittaa enkä laulaa, joten serenadi ei tullut kyseeseen. Sen sijaan osaan jossain määrin sotkea seiniä, joten graffitikosinta tuntui luontevalta. Graffiteja maalailen kuitenkin muutenkin paljon, joten ihan minkä tahansa kokoinen ja näköinen maalaus ei osoittaisi kovinkaan suurta tsemppaamista - piti siis valmistautua tekemään jotain suhteellisen isoa ja hyvin.
Alunperin ajattelin maalata koko Keravan graffitiseinän kokoisen kosintagraffitin, mutta siinä oli ajatuksena muutamia ongelmia: muoto (27x2,5m - pituuteensa nähden "matalan" maalauksen tekeminen ei oikein kiinnostanut tässä tapauksessa), maalaamiseen käytettävissä oleva aika (maalaus olisi ollut käytännössä pakko saada valmiiksi 14 tunnissa, koska muuten joku muut saattaisi olla jo maalaamassa sen päälle kun tulen takaisin seuraavana päivänä. 14 tunnin yhtämittaiset maalauskarkelot taas pistävät miehen aika soseeksi eikä se silti oikein riitä tämän kokoluokan viimeisteltyyn maalaukseen) ja lopputuloksen säilyvyys (yleensä se nyt ei niin kauheasti haittaa jos oman piissin päälle joku maalaa kunhan siitä kuvat saa, mutta maalauksen erityisluonteen johdosta halusin tämän säilyvän). Kesällä ilmeni, että Keravan kaupungin vesihuollon omistuksessa oleva vanha alavesisäiliö ollaan purkamassa piakkoin. Kyseisessä säiliössä on graffiteille varsin sopiva 9,2x3,3m seinä, jossa itseasiassa sellaiset jo olikin. Nämä kymmenen vuotta sitten tilauksesta tehdyt työt olivat kuitenkin vuosien saatossa päässeet rapistumaan, joten ajattelin kysäistä niiden tekijöiltä haittaisiko heitä jos hakisin uusia lupia kyseisen seinän maalaamiseen. Ei haitannut ja niinpä otin yhteyttä kaupungin vesihuoltopäällikköön, jolta lupa heltisi suhteellisen helposti kun selitin mitä ja miksi olisin maalaamassa.
Pitkän tekstivyörytyksen jälkeen hommasta seuraavaksi lisää kuvina ja videoina:
Kosintaa edeltävänä päivänä soitin paikallislehteemme ja mainitsin muiden asioiden sivussa tästäkin. He tekivät asiasta ykkössivun jutun ja paikallislehdessä pärstäilyn jälkeen homma lähtikin hieman lapasesta. Tässä linkki Ilta-Sanomien uutiseen asiasta. Myös muutama radiokanava, IRC-galleria & pari muuta mediaa innostuivat höystelemään asiasta sen verran, että uutinen tavoitti varovasti arvioiden vähintään toistasataatuhatta ihmistä. Tämä ei ollut homman tarkoitus (vaan tarkoitus oli tosiaan veivata sydämeni valittu sanomaan "kyllä" harhauttamalla hänen huomionsa pois siitä tosiasiasta, että tässä maailmassa on paljon parempiakin miehiä kuin minä), mutta toisaalta tulipahan uutisvirran kuolemien, sotien ja luonnonkatastrofien joukkoon jotain positiivisempaakin. Ihan kaikkea median asiasta kirjoittamaa ei kuitenkaan kannata uskoa sellaisenaan.
Alla vielä vähän omaa kuvahöystelyä asiasta:
...ja lopuksi disclaimer; Ei, en todellakaan ole mitään poikkeuksellisen romanttinen mies. Juon kaljaa, juttuni ovat tyhmiä ja haisen pahalle vähintään siinä missä seuraavakin urpo. Ihan jokainen voi keksiä omanlaisensa kosinnan ja niin kannattaakin tehdä. Kun minä en kerran osaa soittaa tai laulaa, niin ehkäpä sinä osaat ja voit hyödyntää niitä taitoja tässä asiassa. Naisetkin voivat muuten kosia muutenkin kuin karkausvuonna näin tasa-arvoisuuden aikakaudella.
Toivottavasti lokakuussa löytyy muuten enemmän aikaa bloggailla. Olisi paljon sitä, tätä ja tuota varastossa odottamassa.
Olen sen verran vanhan koulukunnana miehiä, että pidän kosintaa varsin isona juttuna. Toisen pyytäminen rinnalleen loppuelämäkseen vaatii jotain aivan erityistä. En osaa soittaa enkä laulaa, joten serenadi ei tullut kyseeseen. Sen sijaan osaan jossain määrin sotkea seiniä, joten graffitikosinta tuntui luontevalta. Graffiteja maalailen kuitenkin muutenkin paljon, joten ihan minkä tahansa kokoinen ja näköinen maalaus ei osoittaisi kovinkaan suurta tsemppaamista - piti siis valmistautua tekemään jotain suhteellisen isoa ja hyvin.
Alunperin ajattelin maalata koko Keravan graffitiseinän kokoisen kosintagraffitin, mutta siinä oli ajatuksena muutamia ongelmia: muoto (27x2,5m - pituuteensa nähden "matalan" maalauksen tekeminen ei oikein kiinnostanut tässä tapauksessa), maalaamiseen käytettävissä oleva aika (maalaus olisi ollut käytännössä pakko saada valmiiksi 14 tunnissa, koska muuten joku muut saattaisi olla jo maalaamassa sen päälle kun tulen takaisin seuraavana päivänä. 14 tunnin yhtämittaiset maalauskarkelot taas pistävät miehen aika soseeksi eikä se silti oikein riitä tämän kokoluokan viimeisteltyyn maalaukseen) ja lopputuloksen säilyvyys (yleensä se nyt ei niin kauheasti haittaa jos oman piissin päälle joku maalaa kunhan siitä kuvat saa, mutta maalauksen erityisluonteen johdosta halusin tämän säilyvän). Kesällä ilmeni, että Keravan kaupungin vesihuollon omistuksessa oleva vanha alavesisäiliö ollaan purkamassa piakkoin. Kyseisessä säiliössä on graffiteille varsin sopiva 9,2x3,3m seinä, jossa itseasiassa sellaiset jo olikin. Nämä kymmenen vuotta sitten tilauksesta tehdyt työt olivat kuitenkin vuosien saatossa päässeet rapistumaan, joten ajattelin kysäistä niiden tekijöiltä haittaisiko heitä jos hakisin uusia lupia kyseisen seinän maalaamiseen. Ei haitannut ja niinpä otin yhteyttä kaupungin vesihuoltopäällikköön, jolta lupa heltisi suhteellisen helposti kun selitin mitä ja miksi olisin maalaamassa.
Pitkän tekstivyörytyksen jälkeen hommasta seuraavaksi lisää kuvina ja videoina:
Tältä seinä näytti aluksi. Sen edusta oli melkoisten puskien peitossa ja vaikka se nyt ei kuvasta näy, niin maali putoili ja hilseili melkoisesti. Tämän lisäksi päälle oli sotkettu mm. aina yhtä muodikkaita ja särmikkäitä kuvia naisten sukupuolielimistä.
Eipä siinä. Ryhdyin toimeen ja seuraavassa viisi videopäiväkirjamerkintää hommasta.
Arvatkaa jänskättikö? Nooh, seuraavassa Mikko Niittymäen (suuret kiitokset) editoima video koko maalausprojektista ja kosinnasta.
Kosintaa edeltävänä päivänä soitin paikallislehteemme ja mainitsin muiden asioiden sivussa tästäkin. He tekivät asiasta ykkössivun jutun ja paikallislehdessä pärstäilyn jälkeen homma lähtikin hieman lapasesta. Tässä linkki Ilta-Sanomien uutiseen asiasta. Myös muutama radiokanava, IRC-galleria & pari muuta mediaa innostuivat höystelemään asiasta sen verran, että uutinen tavoitti varovasti arvioiden vähintään toistasataatuhatta ihmistä. Tämä ei ollut homman tarkoitus (vaan tarkoitus oli tosiaan veivata sydämeni valittu sanomaan "kyllä" harhauttamalla hänen huomionsa pois siitä tosiasiasta, että tässä maailmassa on paljon parempiakin miehiä kuin minä), mutta toisaalta tulipahan uutisvirran kuolemien, sotien ja luonnonkatastrofien joukkoon jotain positiivisempaakin. Ihan kaikkea median asiasta kirjoittamaa ei kuitenkaan kannata uskoa sellaisenaan.
Alla vielä vähän omaa kuvahöystelyä asiasta:
...ja lopuksi disclaimer; Ei, en todellakaan ole mitään poikkeuksellisen romanttinen mies. Juon kaljaa, juttuni ovat tyhmiä ja haisen pahalle vähintään siinä missä seuraavakin urpo. Ihan jokainen voi keksiä omanlaisensa kosinnan ja niin kannattaakin tehdä. Kun minä en kerran osaa soittaa tai laulaa, niin ehkäpä sinä osaat ja voit hyödyntää niitä taitoja tässä asiassa. Naisetkin voivat muuten kosia muutenkin kuin karkausvuonna näin tasa-arvoisuuden aikakaudella.
Toivottavasti lokakuussa löytyy muuten enemmän aikaa bloggailla. Olisi paljon sitä, tätä ja tuota varastossa odottamassa.
- 16.16
- 3 Comments
