Huh, enpä olekaan kirjoittanut tänne yhtään mitään pitkään aikaan. Osasyynä on ollut kiire ja lähes yhtä merkittävänä syynä on se, että tuntuu jotenkin kovin tylsältä ja egosentriseltä kirjoitella aina vaan omista jutuistaan. Muustakin kun olisi kovasti kirjoitettavaa ja näytettävää, mutta tuntuu että ellen kirjoittele niistä omistani, niin niitä kerääntyy niin pitkäksi listaksi etten sitten enää edes viitsi tarttua näppäimistöön.

Nyt on kuitenkin tapahtunut ihan sellaistakin että asiasta kirjoittaa hyvällä mielellä vaikka se itseä koskeekin; eilen Keravan kaupungin järjestämien itsenäisyyspäivän juhlallisuuksien (täällä ollaan muuta maata hiukkasen edellä jopa pippaloinnin suhteen) yhteydessä vastaanotin "Vuoden keravalainen nuorisovaikuttaja 2011"-arvonimen ja siihen liittyvän palkinnon. Kaupunkimme nuorisolautakunta katsoi allekirjoittaneen olevan sen arvoinen seuraavin perustein:

"Jouni 'Psyke' Väänänen - roolimalli Keravalta

Graffitit kuuluvat nuorisokulttuuriin - halusimme sitä tai emme. Jouni Väänänen on lisännyt aikuisväestön tietoutta nuorison suosimasta taidemuodosta lukuisissa radio- ja lehtihaastatteluissa sekä tuonut näkyvyyttä Keravan nuorisotoimelle ja Kalevan nuorisotalo Häkin graffitiseinälle. Väänänen toimi myös Keravan nuorisotoimen Masterpiece -graffitinäyttelyn taiteellisena johtajana vuonna 2010. Luontevana ja asiansa omistavana ihmisenä Väänänen sai Keravan ja nuorten taiteen koko Suomen kartalle.

Lisäksi Väänänen on katu-uskottavalla tavalla ja omalla esimerkillään opastanut nuoria luvalliseen ja lailliseen graffitiharrastukseen. Väänänen toimii Keravan luvallisen graffitiseinän yhteyshenkilönä maalareiden puolelta ja pyrkii ajamaan uusien luvallisten seinien pystyttämistä ja sekä avustamaan ja ohjeistamaan asiassa pääsääntöisesti Keski-Uudellamaalla. Väänänen on mahdollista myös pyytää luennoimaan laillisesta graffitikulttuurista kouluihin ja yhdistyksiin."

Kuten lyhyessä ja sekavassa kiitospuheessani sanoinkin olen saanut Keravan kaupungilta, sen nuorisotoimelta ja nuorisolta viime vuosina jo ilman tätä huomionosoitustakin paljon enemmän kuin omasta mielestäni edes ansaitsen. Niinpä katson mielekkääksi palauttaa palkintosumman omalla tavallani kaupunkimme nuorisolle - mitä todennäköisimmin järjestämällä Funk on Ry:n kanssa Keravalla ensi vuonna ilmaistapahtuman, jonka välittömimmät kulut katetaan näin.

Isänpäivänä pikkuveljeni tuli sanoneeksi jotain sellaista, joka tarttui mieleen; "Teet ihan samoja asioita kuin kymmenen vuotta sitten. Silloin sua sanottiin vandaaliksi ja nyt taiteilijaksi. Ajattele kuinka siistiä." Niinpä. Oma ajatusmaailmani ja innostuksen kohteeni eivät ole lopulta muuttuneet kovinkaan paljon ja siksi onkin äärimmäisen mukavaa ettei niistä enää tarvitse jatkuvasti ottaa rapaa niskaansa vaan aikojen ja asenteiden muuttumisen myötä pääsen nykyään entistä paremmin toteuttamaan itseäni ja jakamaan innostustani kertomalla siitä nuorille.

Arvonimiä jaettaessa olin kovassa seurassa. Pitkän (edelleen jatkuvan) uran musiikkivaikuttajana tehnyt Teddy and The Tigersin Aikka Hakala sai Keravan kaupungin kulttuuripalkinnon, Sinisulkien Osmo Kinnunen palkittiin muistaakseni "Vuoden keravalainen liikkuja 2011"-arvonimellä hänen voitettuaan MM-kultaa Torinossa ja Tuko Logistics palkittiin ympäristöteoistaan "Kasvun paikka"-palkinnolla. Tässä joukossa sitä tuntee väkisinkin itsensä aika höyhensarjalaiseksi ja nöyryys lisääntyy entisestään.

Liiallisen pitkäksi venähtäneen kirjoituksen tästä asiasta voi varmaankin lopettaa luontevasti kahteen asiaan, joista lämpimät tunteeni kotikaupunkiani kohtaan käyvät eri tavoin ilmi; Jussi Soramiehen tekemään haastatteluun ja kuvaan loka- ja marraskuun taitteessa Berliinissä tekemästäni maalauksesta.