Kerrankin päätin ihan ottaa kantaa maalauksellani. Tarkoitushan oli siis huumorin keinoin sanoa, että tiettyjen poliittisten tahojen kannanotot, joissa pistetään kummallisesti vastakkain seksuaalivähemmistöjen oikeudet ja sotaveteraanit ovat mielestäni melko hanurista. Aiheesta osuvasti lisää täällä ja vaikkapa täälläkin, joskin osittain.

Kannan ottamisessa on helposti se huono puoli, että joku saattaa vetää siitä herneen nenäänsä. Tätä maalausta tehdessä ohi kulkenut vanhempi rouvashenkilö päätti aloittaa kanssani dialogin maalauksen aiheesta ja sen viestistä ilmoittamalla kuuluvaan ääneen kuinka epäkorrektina hän sen aihetta pitää ja kuinka hän aikoo olla asiasta yhteydessä eteenpäin sen takaamiseksi ettei tällaisia juttuja enää mihinkään maalata. Hetkittäin kiivaankin keskustelumme aikana ilmeni kuitenkin että hän oli ymmärtänyt kannanoton lähes päinvastaiseksi kuin itse sen tarkoitin. Lopulta pääsimme asiasta kuitenkin jonkinasteiseen yhteisymmärrykseen - hyvä asia sinänsä.

Taiteen tarkoitus on käsittääkseni herättää tuntemuksia sen kokijoissa ja näkijöissä eikä näiden tuntemusten ole aina välttämättä oltava pelkästään positiivisia. Niinpä varaan itselleni oikeuden vastaisuudessakin provosoida tarpeen niin omasta mielestäni vaatiessa sillä mitä teen. Lähtökohtaisesti tarkoitus ei ole kuitenkaan suoranaisesti loukata ketään, mutta loukkaantuahan voi mitä kummallisemmista asioista - kuten vaikkapa nyt siitä että "homot tanssivat linnassa."

Hyvää itsenäisyyspäivää kaikille.

Alla vielä muiden maalareiden tuotokset samalta päivältä samalta seinältä.


























PS. Seuraava blogikirjoitus käsittelee sit ihan muiden juttuja. Jos joku ei pysy housuissaan, niin googlatkaa "Paramodel."