Keski-Uusimaa tituleeraa allekirjoittanutta imartelevasti taiteilijaksi ja "taidepoliittisen väittelyn" jäljiltä ajattelin itse ruveta kutsumaan itseäni "kiistanalaiseksi taiteilijaksi." Voiko upeampaa nimikettä edes olla ja pitäisiköhän pistää uudet käyntikortit painoon välittömästi?

Leikki sikseen. Mielestäni on hienoa, että Keravalla on lähdetty miettimään täällä aidosti erilaisia ja uusia tapoja piristää kaupunkikuvaa. Tarvetta piristysruiskeelle tuskin kiistävät nekään tahot, jotka eivät ole samaa mieltä tavasta, jolla piristämistä on lähdetty toteuttamaan. Valtuustomme käymä väittely asiasta kertoo omaa ilosanomaansa siitä, että osa valtuutetuista on selkeästi perehtynyt asiaan omaehtoisesti ja yksioikoinen demonisointi on jäämässä vähemmistön tavaksi suhtautua katutaiteeseen.

Artikkelissa esitelty työni ei muuten ole vielä valmis. Lokakuun säiden johdosta työstän sitä aina niiden antaessa ulkona maalaamiselle periksi. Työ ei myöskään varsinaisesti ole graffiti vaikka se onkin toteutettu spraymaaleilla ja samaa voisi kai sanoa edellisen kirjoituksen "arktisista eläimistäkin." Rajan vetäminen sen suhteen mikä on graffitia ja mikä ei on häilyvää ja vastaus riippuu eniten siitä keneltä kysytään. Tiedän henkilöitä joiden mielestä sama teos on tai ei ole graffiti riippuen yksinkertaisesti siitä onko se luvallinen vai luvaton. Omasta mielestäni kyseinen määritelmä on siinä mielessä aika pölhö, että siinä se millainen teos oikeasti on tyylillisesti ja toteutukseltaan on täysin irrelevanttia - omasta näkökulmastani tyylilliset ja toteutukselliset asiat kun ovat niitä ainoita relevantteja. Graffitit on pitkään suljettu taiteen ulkopuolelle julkisessa keskustelussa, koska "vahingonteko on rikos eikä siksi voi olla taidetta." Sinänsä lausahdus on ymmärrettävä, mutta vähänkin läheisempi tarkastelu osoittaa sen väitteenä täysin kestämättömäksi. Samoin lausahdus "graffitit ovat töherryksiä eikä taidetta", jolla viitataan tilaustyönä toteutettuun kaupungin henkilöstön kanssa yhdessä teemoitettuun verrattain suuritöiseen yli 50 neliömetrin seinämaalaukseen on osoitus sanojansa yleissivistyksen puutteesta sekä kyvyttömyydestä ja haluttomuudesta ymmärtää maailmaa oman itsen ulkopuolella. En tiedä rohkenenko oikeasti kutsua itseäni taiteilijaksi, mutta töhryjen tekijäksi en itseäni ainakaan tunnista seisottuani kolmattakymmentä tuntia tuulessa ja sateessa seinää maalaamassa.

Miksi kaikki pitää muuten pyrkiä sullomaan mahdollisimman pieniin lokeroihin? Graffitiin ja ei graffitiin, taiteeseen ja töhryihin, mustaan ja valkoiseen. Kukaan meistä tuskin pitää erityisen paljon siitä kun meitä itseämme lokeroidaan (koska harva sopii yhteen lokeroon kovinkaan täydellisesti), joten eikö myös toisille ja heidän tekemilleen asioille kannattaisi pyrkiä vastaavasti antamaan enemmän tilaa.

Artikkelissa esitellyn keskeneräisen maalaukseni kohdallakaan ei ole relevanttia onko se nyt graffiti vai ei tai taidetta vai ei. Relevanttia on se, että suurin osa ohikulkijoista tuntuu pitävän siitä valtavasti. Se oli tavoite, siksi sen maalasin ja monille tuli siitä hyvä mieli. Great success.