Viime aikoina työkiireet, luovien vapaa-ajan projektien vääntäminen eteenpäin ja kaiken maailman muu hässäkkä on pitänyt kirjoittajan pois blogiensa äärestä, joka on toki sangen hanurista. Niinpä tässä nyt aluksi hieman turinaa yhdestä hieman yli viikko sitten valmistuneesta projektista. Kuvat tarjoaa Nokian E90 viimeistä lukuunottamatta, joten pahoitteluni niiden laadusta.

Olen joskus jotakuinkin kymmenisen vuotta sitten ostanut keittiööni Ikeasta kalusteet ja monien erikoisten vaiheiden kautta ne päätyivät pari vuotta sitten takaisin omistukseeni. Siitä lähtien nämä syntisen rumat tuolit ja pöytä ovat olleet käytössäni lähinnä jonkinlaisina remppatelineinä ja partsin askartelupöytänä. Rumat esineet eivät oikein koskaan ole olleet minun juttuni, joten olin jo aika kauan miettinyt koko härdellin kuunnostamista kivaksi parvekekalustesetiksi. Kuukausitolkulla mietittyäni päätin etten halua parvekkeelleni mitään tavattoman goottilaisen synkkää tai graffitiaiheista. Ystäväni Jennin kankaalla jo vuosia omaa elämäänsä elänyt "Tsiili"-printti toisi mukavaa kontrastia muuhun kotini sisustukseen ja niinpä pyysin häneltä luvan käyttää sitä.

Jotakuinkin tällaisessa kunnossa pöytä oli partsillani. Mukana skalpellia, kuviosahaa ja hiomalossia.

...ja sitten sama lähikuvasta. Nam. Ymmärtänette miksi halusin tehdä tälle jotain?

Aloitin projektin pistämällä kalusteet alkutekijöihinsä.

Pöydän pinta hiottuna. Näyttää jo paljon paremmalta vai kuinka?


Tuolien hiominen ei ollutkaan ihan niin helppoa. Myönnä että istuinosien ja selkänojien jälkeen laiskotti sen verran etten jaksanut hioa jalkoja kuin aika nimellisesti.

Tuolien istuinosia ja selkänojia lukuunottamatta maalasin ne spraymaalilla. Samoin tein pöydälle sen kantta lukuunottamatta. Spraymaalin kulutuskestävyys on hieman kyseenalainen, mutta niin se saa näissä partsikalusteissa ollakin.

Pöydän pinta ja tuolien istuinosat sekä selkänojat saivat parin päivän aikana viitisen kerrosta kalustemaalia. Mikäli kuvissa näkyvältä viivamaiselta kuviolta haluaa välttyä, niin kannattaa leveän siveltimen sijaan käyttää mahdollisimman minimaalista ja lyhytkarvaista maalitelaaa. Kysykää asiasta rautakaupasta ja saatte vastauksen.

Proggiksessa käytetyt maalit. Kalustemaalien eroista en osaa ruveta puhumaan mitään, mutta spraymaaleista suositan lähes poikkeuksetta Belton / Molotowia. Kuivuu nopeasti, peittää hyvin, jättää spraymaaliksi suht kovan pinnan (joka ei ole elastinen) ja kustantaa neljän euron kieppeillä / purkki. Saatavilla ainakin Geezersistä ja Shop Olohuoneesta.

Sitten ei muuta kuin Tsiili alumiinilevylle (muukin käy, mutta alustan kannattaa olla kova) ja puukottamaan. Kyseessä on siis kalvolle tulostettu A4-kokoinen design, josta leikataan mustat osat pois. Designissa näkyy aikamoinen nivaska "siltoja", jotka pitävät sen koossa kun muut osat on leikattu pois.

Semivalmis Tsiilituolin istuinosa. Edellisessä kohdassa mainitut "sillat" on maalattu piiloon siveltimellä ja päälle on vedetty viitisen kerrosta spraylakkaa. Joku muu olisi varmaan ollut parempaa, mutta laiskotti jälleen kerran ja aerosolit ovat ystäviäni. Huomaatte varmaankin ettei Tsiili ole reunoilta täysin tarkka vaan siinä ilmenee "underspraytä" - maalin työntymistä stencilin alle maalatessa? Nimenomaan tästä syystä (ja siitä ettei designissa tarvita siltoja) käytän yleensä kontaktimuovia liimattuna suoraan maalattavaan esineeseen tai asiaan kiinni, mutta tällä kertaa se ei oikein toiminut (josta lisää myöhemmin). Niinpä ei auttanut muuta kuin hyväksyä undersprayn syntyminen väkisinkin kuperilla pinnoilla.

...ja pöydän pintaa. Ei se nyt ihan noin kamalalta näytä, mutta kännykkäkamera palkitsee.

Yksittäinen Tsiili pöydän pinnalla.

Koko setti näyttää mielestäni aika kivalta parvekkeelle sijoitettuna vaikkei se nyt ehkä ihan ilmenekään tästä kuvasta.

Parvekekalusteiden pimppaamisessa kului noin yhden viikon arkipäivien illat. Matkan varrella tuli opittua se, että pitäisi kiirehtiä vieläkin hitaammin ja muistaa antaa maalien kuivua purkkien kyljessä mainittu aika vaikka kuinka huvittaisi siirtyä seuraavaan vaiheeseen. Kosketuskuiva pinta ei ole _kuiva_ vaan nimenomaan kosketuskuiva - sitä ei pidä lähteä työstämään tai joutuu mahdollisesti käyttämään aika paljon aikaa ja vaivaa tämän fiban paikkaamiseen. Suosittelen myös lämpimästi kantamaan mukana varapärettä mikäli häsläilette jonkin asian parissa ensimmäistä kertaa. Mikäli olisin helposti hermoni polttavaa tyyppiä asioita työstäessäni, niin voin taata että näiden tuolien ja pöydän kanssa ne olisivat palaneet enemmän kuin yhden kerran.