Kirjoittelin Habitaren aikoihin syyskuussa Me-maljakosta, jonka parissa puuhastelin lasinpuhaltaja Alma Jantusen ja muotoilija Tanja Sipilän kanssa ja lupasin palailla asiaan joulukuussa kun tämän projektin taustalla oleva Kansallisaarre-ohjelman jakso tulee ulos telkkarista. Nyt se hetki on käsillä; tänään 5. joulukuuta jakso esitetään ensimmäisen kerran YLEn TV2:lla klo 21.20. Uusintaa on ilmeisesti luvassa ainakin 7. joulukuuta samalla bat-kanavalla eri bat-aikaan (23.05 alkaen). En ole toistaiseksi itsekään nähnyt jaksoa, mutta sain kuulla esikatselussa olleelta henkilöltä sisällön olevan "värikästä." Siitä on sitten vaikeampi sanoa mitä se tällä kertaa tarkoittaa.
Hauskaa oli kuitenkin tätä tehdessä. Aloitimme projektin tämän vuoden keväällä tapaamalla verrattain aikaisin aamulla. Edellisenä iltana Suomi oli voittanut jääkiekon maailmanmestaruuden ja jopa näinkin surkea penkkiurheilija kuin minä karjui silloin kurkkuaan käheäksi pitkälle aamuyöhön. Parin tunnin unien jälkeen ulosanti ja ajattelu olikin sitten jonkin verran pykivää. Muistan ihmetelleeni omaa rooliani sinänsä mielenkiintoisessa projektissa, koska lasinpuhaltajan ja muotoilijan työtehtävät olivat siihen liittyen suhteellisen selvät, mutta graffititaiteilija samassa poppoossa oli lievästi kalan laittamista polkupyörän päälle tai ainakin jonkinasteinen villi kortti.
Projektin edetessä kunkin meistä roolit selkeytyivät mukavasti ja jokainen pääsi osallistumaan uuden maljakon luomiseen. Oma panokseni näkyy uuden maljakon konseptoinnissa, värivalinnoissa ja pakkaussuunnittelussa. Kuin varkain pääsin siinä sivussa tekemään kaikenlaista sellaista mitä en ole aikaisemmin tehnyt ja olohan oli tietenkin niiden juttujen parissa mallia "intopinkeä." Erityisesti mieleen jäi se kun pääsin hieman kokeilemaan lasinpuhaltamista Nuutajärvellä ja ammattilaisten työskentelyä seuratessa oma jo ennestäänkin korkea arvostus sitä touhua kohtaan nousi suuresti. Edelleen oma vaikutelmani on että lasinpuhallus on melkoisen HC-touhua ja sen parissa työskentelevät ihmiset ovat aikamoisia bäädäässejä. Kaikki rispekti siihen suuntaan vaan. Myös muotoilijan ammatin monet hienoudet ja koukerot avautuivat lievästi suunnittelutapaamisissamme ja kunnioitus nousi siihenkin suuntaan - ilman muotoilijaamme tästä maljakosta olisi tullut lähinnä vitsikäs.
Kiitokset vielä Tanjalle, Almalle, YLElle ja tuotantoryhmälle. Kansallisaarre jää mieleen yhtenä vuoden 2011 siisteimmistä proggiksista.
Onko meidän maljakkomme nyt sitten niin kova juttu että siitä voisi puhua uutena Aalto-vaasina? Tuskinpa. Siitä huolimatta kyseessä on omasta mielestäni ihan toimiva konsepti ja modernit Me-maljakot sopisivat hyvin moniinkin koteihin. Parit protot ovatkin nykyään omassa taloudessani aktiivikäytössä ja toimivat siinä erinomaisesti.
Ohjelman katsomisen jälkeinen edit: Niin, se värikkyys oli näköjään niitä kaikkia kummallisia ilmaisuja, joita viljelen puheessani. Jakson voi muuten katsoa myös YLE Areenasta nyt hetken verran.
PS. Olen kuullut huhua että muutkin ohjelman jaksot ovat varsin katsomisen arvoisia. Erityisesti Salmiakki-jakso on kuulma varsin päräyttävä. Tsekitaut!
Hauskaa oli kuitenkin tätä tehdessä. Aloitimme projektin tämän vuoden keväällä tapaamalla verrattain aikaisin aamulla. Edellisenä iltana Suomi oli voittanut jääkiekon maailmanmestaruuden ja jopa näinkin surkea penkkiurheilija kuin minä karjui silloin kurkkuaan käheäksi pitkälle aamuyöhön. Parin tunnin unien jälkeen ulosanti ja ajattelu olikin sitten jonkin verran pykivää. Muistan ihmetelleeni omaa rooliani sinänsä mielenkiintoisessa projektissa, koska lasinpuhaltajan ja muotoilijan työtehtävät olivat siihen liittyen suhteellisen selvät, mutta graffititaiteilija samassa poppoossa oli lievästi kalan laittamista polkupyörän päälle tai ainakin jonkinasteinen villi kortti.
Keravan graffitiseinälle maalaamani piissi, jonka tein siinä vaiheessa
projektia kun lähes kaikki oli vielä auki.
projektia kun lähes kaikki oli vielä auki.
Projektin edetessä kunkin meistä roolit selkeytyivät mukavasti ja jokainen pääsi osallistumaan uuden maljakon luomiseen. Oma panokseni näkyy uuden maljakon konseptoinnissa, värivalinnoissa ja pakkaussuunnittelussa. Kuin varkain pääsin siinä sivussa tekemään kaikenlaista sellaista mitä en ole aikaisemmin tehnyt ja olohan oli tietenkin niiden juttujen parissa mallia "intopinkeä." Erityisesti mieleen jäi se kun pääsin hieman kokeilemaan lasinpuhaltamista Nuutajärvellä ja ammattilaisten työskentelyä seuratessa oma jo ennestäänkin korkea arvostus sitä touhua kohtaan nousi suuresti. Edelleen oma vaikutelmani on että lasinpuhallus on melkoisen HC-touhua ja sen parissa työskentelevät ihmiset ovat aikamoisia bäädäässejä. Kaikki rispekti siihen suuntaan vaan. Myös muotoilijan ammatin monet hienoudet ja koukerot avautuivat lievästi suunnittelutapaamisissamme ja kunnioitus nousi siihenkin suuntaan - ilman muotoilijaamme tästä maljakosta olisi tullut lähinnä vitsikäs.
Kiitokset vielä Tanjalle, Almalle, YLElle ja tuotantoryhmälle. Kansallisaarre jää mieleen yhtenä vuoden 2011 siisteimmistä proggiksista.
Onko meidän maljakkomme nyt sitten niin kova juttu että siitä voisi puhua uutena Aalto-vaasina? Tuskinpa. Siitä huolimatta kyseessä on omasta mielestäni ihan toimiva konsepti ja modernit Me-maljakot sopisivat hyvin moniinkin koteihin. Parit protot ovatkin nykyään omassa taloudessani aktiivikäytössä ja toimivat siinä erinomaisesti.
Ohjelman katsomisen jälkeinen edit: Niin, se värikkyys oli näköjään niitä kaikkia kummallisia ilmaisuja, joita viljelen puheessani. Jakson voi muuten katsoa myös YLE Areenasta nyt hetken verran.
Pakkaus- ja maljakkoprotoja toimistolla.
PS. Olen kuullut huhua että muutkin ohjelman jaksot ovat varsin katsomisen arvoisia. Erityisesti Salmiakki-jakso on kuulma varsin päräyttävä. Tsekitaut!
- 10.35
- 5 Comments