Näin digikuvaamisen aikakautena on vaikeaa kuvitella montaakaan ärsyttävämpää asiaa kuin muistikortin pärähtäminen kesken kuvauskeikan. Olen itse päässyt kokemaan tämän nyt pariin otteeseen – onneksi kummallakin kertaa sellaisilla keikoilla, joilla olen ollut harrastuksen puolesta kuvaamassa ja niinpä menetetyistä ruuduista on syntynyt mielipahaa lähinnä itselle. Pienimuotoisempaan datan korruptoitumiseen olen törmännyt valitettavasti myös esimerkiksi edellisellä tekemälläni hääkuvauskeikalla ja silloin elettiin jo hieman negatiivisessa mielessä jännittävämpiä hetkiä.
En nyt millään haluaisi sanoa Kingstonin korttien olevan paskoja ja kehottaa kaikkia välttämään niitä, mutta jokainen voi vetää omat johtopäätöksensä siitä että kaikki ongelmat mitä olen ikinä kohdannut muistikortteihin liittyen ovat tapahtuneet kyseisen valmistajan korttien kanssa. Kingston antaa korteilleen laajan takuun, mutta uuden muutaman kymmenen euron kortin saaminen on varsin laiha lohtu siinä vaiheessa kun kärähtänyt kortti sisältää itselle satojen eurojen arvoiset ja asiakkaalle mahdollisesti täysin korvaamattomat kuvat. Vastaisuudessa tulen siis ainakin itse siirtymään kokonaan kilpailevan valmistajan kortteihin joita muutenkin pääsääntöisesti käytän – jos samaan hintaan saa suurempaa luotettavuutta, vähemmän harmaita hiuksia ja kaupan päälle softaa, jolla kuvia voi ongelmatilanteessa koittaa palautella, niin valinta ei ole vaikea.
Viimeisin kortin lasahtaminen tapahtui pari viikkoa sitten Pussy eau de Clubin ja sen promoottorin Tarun synttäreissä. Olin ehtinyt kuvaamaan DJ Orkideaa puolisen tuntia kaikessa rauhassa kutsuvierastilaisuuden aikana ja siinä rennoissa tunnelmissa vitsailinkin asiasta: ”voitaisiinko millään hoitaa kaikki keikat vastaisuudessakin niin, että Tapsa soittaa tyhjälle lattialle ja mä kuvaan samalla pikkuhiljaa?” Tauon jälkeen kameraa käynnistäessä kortti yhtäkkiä väitti ettei sitä oltu formatoitu ollenkaan. Muutaman hikikarpalon puskemisen jälkeen oli pakko vaihtaa kameraan Sandiskiä (...ja tämähän on sitten se kilpaileva valmistaja, jonka tiettyjen korttien mukana tulee lisenssi heidän omaan palautussoftaansa) sisälle ja lähteä kuvaamaan Orkidea uudestaan hieman nöyrän oloisena. Luonnollisesti silloin tuntui että kortin mukana menneet kuvat olivat paljon parempia kuin ne mitä sain otettua niitä paikkaamaan, mutta käytännössä niillä nyt ei ollut suurtakaan eroa. Normaalisti julkaisen ”bilekuvani” SESSIONS2:ssa, mutta koska en halua iskeä sinne toista pienempää settiä samoista bileistä (eikä näissä kuvissa nyt oikeasti ole mitään kovinkaan kummallista) isken parit niitä nyt tänne.
Bileissä oli peilipalloja. Voitteko millään uskoa?
Orkidea soittaa normaalisti melkoisella pokerinaamalla varustettuna, joten tämä nyt oli tietty pakko julkaista.
Ei, tämä ja seuraava kuva eivät ole yllämainituista bileistä vaan kotoa Keravalta. Kortilta löytyi myös muutama kappale kuvia vanhemmasta kissastani Vintiöstä.
En nyt millään haluaisi sanoa Kingstonin korttien olevan paskoja ja kehottaa kaikkia välttämään niitä, mutta jokainen voi vetää omat johtopäätöksensä siitä että kaikki ongelmat mitä olen ikinä kohdannut muistikortteihin liittyen ovat tapahtuneet kyseisen valmistajan korttien kanssa. Kingston antaa korteilleen laajan takuun, mutta uuden muutaman kymmenen euron kortin saaminen on varsin laiha lohtu siinä vaiheessa kun kärähtänyt kortti sisältää itselle satojen eurojen arvoiset ja asiakkaalle mahdollisesti täysin korvaamattomat kuvat. Vastaisuudessa tulen siis ainakin itse siirtymään kokonaan kilpailevan valmistajan kortteihin joita muutenkin pääsääntöisesti käytän – jos samaan hintaan saa suurempaa luotettavuutta, vähemmän harmaita hiuksia ja kaupan päälle softaa, jolla kuvia voi ongelmatilanteessa koittaa palautella, niin valinta ei ole vaikea.
Viimeisin kortin lasahtaminen tapahtui pari viikkoa sitten Pussy eau de Clubin ja sen promoottorin Tarun synttäreissä. Olin ehtinyt kuvaamaan DJ Orkideaa puolisen tuntia kaikessa rauhassa kutsuvierastilaisuuden aikana ja siinä rennoissa tunnelmissa vitsailinkin asiasta: ”voitaisiinko millään hoitaa kaikki keikat vastaisuudessakin niin, että Tapsa soittaa tyhjälle lattialle ja mä kuvaan samalla pikkuhiljaa?” Tauon jälkeen kameraa käynnistäessä kortti yhtäkkiä väitti ettei sitä oltu formatoitu ollenkaan. Muutaman hikikarpalon puskemisen jälkeen oli pakko vaihtaa kameraan Sandiskiä (...ja tämähän on sitten se kilpaileva valmistaja, jonka tiettyjen korttien mukana tulee lisenssi heidän omaan palautussoftaansa) sisälle ja lähteä kuvaamaan Orkidea uudestaan hieman nöyrän oloisena. Luonnollisesti silloin tuntui että kortin mukana menneet kuvat olivat paljon parempia kuin ne mitä sain otettua niitä paikkaamaan, mutta käytännössä niillä nyt ei ollut suurtakaan eroa. Normaalisti julkaisen ”bilekuvani” SESSIONS2:ssa, mutta koska en halua iskeä sinne toista pienempää settiä samoista bileistä (eikä näissä kuvissa nyt oikeasti ole mitään kovinkaan kummallista) isken parit niitä nyt tänne.
Bileissä oli peilipalloja. Voitteko millään uskoa?
Orkidea soittaa normaalisti melkoisella pokerinaamalla varustettuna, joten tämä nyt oli tietty pakko julkaista.
Ei, tämä ja seuraava kuva eivät ole yllämainituista bileistä vaan kotoa Keravalta. Kortilta löytyi myös muutama kappale kuvia vanhemmasta kissastani Vintiöstä.
Sain kuvien pelastamiseen merkittävää apua Oka Morikawalta, joten suuret kiitokset siihen suuntaan. Oka on ansioitunut erityisesti hääkuvaamisen puolella ja kirjoittelen tästä aiheesta todennäköisesti jossain vaiheessa lisää tänne.
- 21.46
- 0 Comments