Habitaressa käynti on useimmiten lystikästä vaikka aidosti (omasta subjektiivisesta näkökulmastani) mielenkiintoisia juttuja löytyy todennäköisesti kourallinen. Syystä tai toisesta valaisimet saavat yleensä suuremman osan huomiostani kuin muut asiat - ehkäpä sillä on jotain tekemistä sen kanssa, että rakkaat karvaiset lapseni eivät pääse tuhoamaan niitä, joten potentiaalisina hankintakohteina niissä tuntuu olevan eniten järkeä.
Habitare 2011:n sijaan enemmän poimintoja tuli tänä vuonna tehtyä samaan aikaan järjestetyn ArtHelsinki -nykytaidemessujen puolelta. Joukossa oli paljon kiinnostavaa, mutta messujen verkkosivuilla olevan statementin "tapahtumaan voivat osallistua vain kutsutut galleriat" aisti yleissisällöstä, jossa oli lievää homeen käryä. Tai sitten en vaan edelleenkään tule kovin hyvin toimeen sen ajatuksen kanssa, että joku muu esifiltteröi tavaraa ja klasifioi sen "kiinnostavaksi" tai "ei kiinnostavaksi" ennenkuin pääsen itse muodostamaan siitä mielipiteeni.
Habitare 2011:n sijaan enemmän poimintoja tuli tänä vuonna tehtyä samaan aikaan järjestetyn ArtHelsinki -nykytaidemessujen puolelta. Joukossa oli paljon kiinnostavaa, mutta messujen verkkosivuilla olevan statementin "tapahtumaan voivat osallistua vain kutsutut galleriat" aisti yleissisällöstä, jossa oli lievää homeen käryä. Tai sitten en vaan edelleenkään tule kovin hyvin toimeen sen ajatuksen kanssa, että joku muu esifiltteröi tavaraa ja klasifioi sen "kiinnostavaksi" tai "ei kiinnostavaksi" ennenkuin pääsen itse muodostamaan siitä mielipiteeni.
Matti Kankkusen ja Anniina Ikäheimon "Mosse"-potkuttelukärry. Vaikka omaa jälkikasvua ei olekaan, niin skeittarisukupolven juttujen rantautuminen suomalaiseenkin designiin kutkuttaa.
Leontine Hagoortin laukun (Showroom Finlandin osastolta) kuosi oli herkullinen. Samalta osastolta löytyi muutenkin suhteellisesti eniten kiinnostavaa.
Myös Showroom Finlandin osastolta löytyi Tuukka Halosen suunnittelema Pilke Lightsin Pilke 36 -valaisin. Se oli itselleni koko Habitaren mielenkiintoisin juttu, joten onkin ihmeellistä etten kirjannut tekijää enkä nimeä mihinkään ylös. Kiitoksia anonyymille blogin lukijalle tietojen heittämisestä kommentteihin.
Edelleen Showroom Finlandin osastolta. Oililyn laukun kuosi menee jo lähes överiyden puolelle, mutta sopivasti ei ihan. Tällaisia katsellessa harmittaa joskus että keravalaisen miehen kantamina ne herättäisivät hieman turhan monia kysymyksiä.
By Rydénsin valaisin Sessak Oy:n osastolta.
Belidin Picasso iski mukavasti pöytävalaisimena. Pihalamppumainen fiilis ja karkkivärit. Natsaa.
Värit olivat se juttu myös Kristīne Luīze Avotiņan töissä ArtHelsingin puolella. Niitä oli esillä Galerija 21:n osastolla.
Jorge Villalban töissä taas kiehtoi realistisuus, valonkäyttö, kontrasti ja aiheet - esillä Heitsch Galerien osastolla.
Stefan MÅS Perssonin "The Long and Winding Road" tarttui silmään teoksen totutusta poikkeavan muodon johdosta ja siksikin, että sen rakennukset näyttävät näin graffitimaakarin silmään kirjaimilta. Siitä saa edellämainitusta syystä irtopisteitä.
Galleria Brondan osastolla oli esillä runsaasti Yrjö Edelmannin töitä. Fotorealistisuus, todella komeat värit, idea itsessään (josta tosin tuli erään yhdysvaltalaisen taiteilijan maalaukset / veistokset mieleen - kunpa muistaisin vielä nimenkin) ja toteutus öljyväreillä tekivät vaikutuksen.
Tämä Mari Rantasen työ sisälsi sen verran suuren annoksen graffitikulttuurista lainattua estetiikkaa, että se pisti oikein miettimään. Myydäänkö tässä nyt katulainoja jalostetussa paketissa, onko siinä mitään väärää ja myöntääköhän taiteilija itse lainan? Bukowskis esitteli tauluja osastollaan.
Sellaista tällä kertaa. Mitähän seuraavalla? Kirjoituksen osittain kriittisestäkin äänensävystä huolimatta Habitarea odottaa mielenkiinnolla joka kerta ja ArtHelsinki siinä kyljessä oli oiva lisä. Kuvissa esitetyt esineet ja työt olivat omia suosikkejani tänä vuonna vaikka ihan kaikkia niistä en purematta niellytkään.
- 10.41
- 5 Comments
