Käyntikorttini käyvät vähiin ja niinpä olisi jälleen aika teettää uusia. Erityisesti tässä tilanteessa intoudun katsomaan webistä muiden ihmisten hienoja ja oivaltavia käyntikortteja, joista alla kymmenen esimerkkiä.
Steve Wozniakin käyntikortti on "hienoja käyntikortteja" sieltä vähän perinteisemmästä päästä. Designissa ei sinänsä ole mitään erityisen ihmeellistä, mutta kukapa ei huolisi alumiinista laserleikattuja kortteja itselleen?
National Greyhound Adoption Programin kortit leikkivät hauskasti sillä, että tuntolaatta on englanniksi "dog tag." Kohopainetut osat luovat viimeisen silauksen.
Personal Trainerin työnkuvan huomioonottaen kumista tehty ainoastaan venytettynä luettavissa oleva Poul Nielsenin kortti on erinomainen oivallus.
Samaa "kerron kortillani mitä teen"-linjaa noudattaa Bryce Bellin kortti. Tämän oikeasti toimiva minikatapultti olisi toimistopäivieni pieni ilo!
Nathan Smithin kortti on jälleen kortteja, jonka hienous tulee käytetystä materiaalista.
Onko tätä "korttia" parempaa tapaa sanoa työskentelevänsä hengityselinten parissa?
Kevin Mitnickin (kuuluisa krakkeri) kortin tiirikat eivät ole pelkkiä koristeita vaan myös toimivat - luonnollisesti.
Ohjaaja Christian Amundsonin kortit on suunniteltu vanhan amerikkalaisen leffalipun muotoon.
Daniel Balloun "kortti" on näkemistäni sieltä blingeimmästä päästä. Jos tällä ei jää mieleen niin ei sitten millään.
Tämä laserleikattu kortti on mahdollista purkaa osiin, joilla piirtämällä saa aikaan vinkeitä kuvioita. Muistan itsekin leikkineeni jollain vastaavalla systeemillä lapsena.
Ovatko monetkaan näistä korteista sitten lopulta kovinkaan käytännöllisiä? Yli puolet niistä poikkeaa totutusta formaatista niin paljon, että mitä todennäköisimmin niiden vastaanottaja joko hukkaa ne tai ainakin laittaa ne syrjään muiden saamiensa korttien joukosta. Poikkeavilla korteilla on tehtävä kertalaakista niin iso vaikutus vastaanottajaan, että tämä muistaa vähintään kortissa lukevan firman nimen miettiessään "sen hassun kortin" antaneen henkilön identiteettiä ja vaivautuu selvittämään asian. Hintaakin erikoiskorteille tulee traditionaalisempiin verrattuna huimaavasti. Jo näistä syistä johtuen voisikin kuvitella, että erikoiskortteja kannattaa antaa lähinnä sellaisille vakiintuneille ja hyville asiakkaille joiden silmissä haluaa esittää itsensä hauskana heppuna jolla on saaveittain mielikuvitusta. Itsekin tietysti mieluusti tulisin nähdyksi juuri sellaisena, mutta toisaalta esittäytyessäni potentiaalisille asiakkaille en halua ensimmäisenä huokua ulospäin liikaa "Pelle Pelotonta" ja haluan, että antamallani kortilla on mahdollisimman hyvät mahdollisuudet tulla säilytetyksi siten että se täyttää ensisijaisen tarkoituksensa.
Perinteinen käyntikortti - niin, eiköhän se minunkin seuraavani ole sellainen, mutta teenpä siitä hienon ja muistettavan. Isona ja rikkaana teetän sitten jotain erikoisempaa lähinnä itseäni huvittaakseni.
Linkkien takaa löytyy lisää mielenkiintoisia käyntikortteja lisää tietoa näistä esitellyistä.
- 9.41
- 0 Comments