Nyt kun maalaukseni ovat näkyneet eilen Neloselta tulleessa Innossa voin julkaista ne täällä blogissakin.
Tammikuun alkupuolella eräs kaverini otti yhteyttä Facebookin chatissa kertoakseen, että Inno tarvitsee graffitimaalaria ja että hän oli antanut minun yhteystietoni tuotantotiimille. Kiitokset vielä kyseiselle kaverille – tiedät kuka olet. Kyse oli 9-vuotiaiden kaksospoikien Jessen ja Villen seinälle maalattavista nimistä, joita ryhdyin luonnostelemaan välittömästi saatuani tiedon duunista. Luonnostelua vauhditti kiireinen aikataulu ja se, että samaan hommaan oli mitä ilmeisimmin ehdolla muitakin maalareita. Tein nimistä kolmet luonnokset, joista alla ne joiden oletin tulevan valituiksi joukosta.
Oletin ohjelman tekijöiden ja suunnittelijoiden haluavan seinille mahdollisimman yksinkertaista ”mukagraffitia” ja yllätyin iloisesti kun tulin valituksi ohjelmaan tyylillisesti eniten omaa itseäni edustavien jo hieman monimutkaisempien luonnosten perusteella.
Pari tuttuani ehti jo eilen piruilemaan siitä kuinka pärstäni näkyi ohjelmassa ainoastaan muutaman sekunnin. Ihan hauskasti sanottu tietty, mutta tarkoitukseni oli kyllä karvaisen naamani sijaan tehdä pari pientä poikaa onnellisiksi sekä saada näkyvyyttä omalle työlleni ja myös graffiteille ja katutaiteelle yleisesti positiivisella tavalla. Tämä tavoite toteutui paremmin kuin hyvin ja poikien ”JEI, graffiteja!”-kommentti olikin parasta palautetta mitä työstään voi saada. Kiitokset toki myös Innon tuotantoryhmän töitäni kehuneille aikuisille, joiden kehuihin en oikein osannut suhtautua.
Tammikuun alkupuolella eräs kaverini otti yhteyttä Facebookin chatissa kertoakseen, että Inno tarvitsee graffitimaalaria ja että hän oli antanut minun yhteystietoni tuotantotiimille. Kiitokset vielä kyseiselle kaverille – tiedät kuka olet. Kyse oli 9-vuotiaiden kaksospoikien Jessen ja Villen seinälle maalattavista nimistä, joita ryhdyin luonnostelemaan välittömästi saatuani tiedon duunista. Luonnostelua vauhditti kiireinen aikataulu ja se, että samaan hommaan oli mitä ilmeisimmin ehdolla muitakin maalareita. Tein nimistä kolmet luonnokset, joista alla ne joiden oletin tulevan valituiksi joukosta.
Oletin ohjelman tekijöiden ja suunnittelijoiden haluavan seinille mahdollisimman yksinkertaista ”mukagraffitia” ja yllätyin iloisesti kun tulin valituksi ohjelmaan tyylillisesti eniten omaa itseäni edustavien jo hieman monimutkaisempien luonnosten perusteella.
Maalauspäivä oli raskas, mutta varsin mukava. Kyykin seinän äärellä skalpellien, kalvojen ja piirtoheittimen kanssa kuutisen tuntia ennen maalausten valmistumista – osa tästä meni toki taukoiluun maalikerrosten kuivumista odotellessa. Näin pieniä maalauksia ei ollut mahdollista järkevästi toteuttaa ilman stencil-tekniikan soveltamista, mutta se oli lopulta muutenkin oikea valinta mielestäni, koska lopputuloksesta tuli sarjakuvamainen ja siisti.
Pari tuttuani ehti jo eilen piruilemaan siitä kuinka pärstäni näkyi ohjelmassa ainoastaan muutaman sekunnin. Ihan hauskasti sanottu tietty, mutta tarkoitukseni oli kyllä karvaisen naamani sijaan tehdä pari pientä poikaa onnellisiksi sekä saada näkyvyyttä omalle työlleni ja myös graffiteille ja katutaiteelle yleisesti positiivisella tavalla. Tämä tavoite toteutui paremmin kuin hyvin ja poikien ”JEI, graffiteja!”-kommentti olikin parasta palautetta mitä työstään voi saada. Kiitokset toki myös Innon tuotantoryhmän töitäni kehuneille aikuisille, joiden kehuihin en oikein osannut suhtautua.
Lisämatskua jaksosta on tulossa Innon nettisivuille ja mikäli itse ohjelma kiinnostaa, niin uusinta tulee telkkarista sunnuntaiaamuna tai sitten sen voi katsoa webistä täältä. Kiitokset aktiiviselle lukijalle linkin heittämisestä kommentteihin.
Tällaisia juttuja tekisi mielellään useamminkin.
- 11.36
- 7 Comments
