Muotoa etsimässä

Kirjoittelin The Macista ja siinä sivussa Retnasta tammikuussa 2010 ja olen seuraillut The Macin blogin päivityksiä aina ehtiessäni. Nyt tarjolla oli sen verran mielenkiintoista haastattelumeininkiä, että video oli laitettava kehiin tännekin.




Retna, El Mac: les murs clairs-obscurs de Los... by Mediapart

 Retna välineistä:
"When I decided to use brush it was like I was using rollers. One was the convenience of materials, two was to offer a different aesthetic look and three was also to change the minds of people that maybe would look at... if I was using spray paint they would already think something is wrong but once they saw buckets and brushes and... this... I might be doing the same thing but because mentally to them I was using a different material they would now look at it more as abstract as opposed to "oh, it's graffiti.""

Retna laittomista graffiteista:
"...but at same point you have to see the artistic merit that's inside of it."

Retna kriitikoista:
"It's hard to judge something on the merits of graffiti when you've never done it."

Erityisesti kommentti siveltimien, pensseleiden ja telamaalien käyttämisestä spraymaalin sijaan oli mielestäni varsin huippu. Usein nimittäin tuntuu, että kaikkeen spraymaaleilla tehtyyn suhtaudutaan lähtökohtaisesti epäilevästi tai jopa vihamielisesti siinä missä saman asian tekeminen jollain toisella välineellä olisi hyväksyttävämpää. Allekirjoittaneelle se ei ole koskaan mennyt jakeluun eikä todennäköisesti tule menemään, koska se on jotenkin niin umpipäätöntä.

Satunnaisesti sitä tulee törmättyä niin naurettavan lahjakkaisiin ihmisiin ja näiden tuotantoon ettei oikein tiedä miten koko asiaan suhtautuisi. Yhdeltä näkökantilta sitä on aivan haltioissaan näkemästään ja kokemastaan siihen pisteeseen, että happi meinaa loppua ja haluaisi itkeä ja nauraa ilosta samaan aikaan. Toisaalta taas samalla hetkellä on piinaavan selvää että tällaisten lahjakkuuksien olemassaolo tekee lähes kaikista muista maan matosia, jotka voisivat ihan hyvin keskittyä lopun elämäänsä istumaan peukaloidensa päälle kun eivät kuitenkaan saa mitään yhtä vaikuttavaa aikaiseksi vaikka kuinka yrittäisivät.

Tänään törmäsin The Macin tuotantoon eräällä harmistelutauollani täällä toimistolla enkä ole oikein vieläkään toipunut näkemästäni, josta seuraavassa otteita.



Ei muuta kuin innolla odottamaan sitä että The Mac saa seuraavan taideprinttinsä julkaistua. Mikäli jostain saisi lohkottua siihen mennessä jonkin verran silavaakin leivän päälle, niin pitää ehdottomasti sijoittaa siitä osa tähän taiteeseen. Odotellessa en taida kuitenkaan istua peukaloideni päälle vaan pyrkiä tulemaan itsekin paremmaksi niissä asioissa mitä puuhailen - pikkuhiljaa.