Muotoa etsimässä

Valokuvaus: Henkilökuvasarja kesältä

2011-12-15T12:45:00.001+02:00

Kunkin vuoden lähestyessä loppuaan tulee usein mietittyä mitä on saanut aikaiseksi ja mitä olisi pitänyt tehdä enemmän. Tänä vuonna tulin siihen lopputulokseen, että olen käyttänyt aikani pääsääntöisesti erilaisiin graffitisidonnaisiin juttuihin sillä kustannuksella etten ole valokuvannut ollenkaan niin paljon kuin olisi ollut suotavaa - sinänsä erikoista kun takaraivossa muhimassa on kuitenkin jo pitkän aikaa ollut muutaman eri kuvasarjaidean ja niistä näyttelyiden toteuttaminen.

Eilen tein muutaman puhelun ja tulin niissä käsitellyistä asioista sen verran hyvälle tuulelle etten enää halunnut pilata loppupäivää liiallisella työnteolla. Sen sijaan omistin aikaa mm. erään kesällä lapissa otetun henkilökuvasarjan tuottamiseen loppuun asti. Alkoi olemaan jo aikakin.

Alla muutama kuva sarjasta.

Nyt voisikin laittaa toimiston seinälle "note to self"-tyylisen "kuvaa vuonna 2012 enemmän ihan siksi että se on kivaa"-lapun. Työn puolesta tulee toki kuvattua muutenkin edelleen, mutta toivottavasti kamera nousee vastaisuudessa useammin vapaa-ajallakin huvin vuoksi.

Kuvasarjassa esiintyvä henkilö on ollut kuvattavanani aiemminkin. Jotenkin kummasti editointiin valikoitui tälläkin kertaa aika vakavamielisen näköisiä ruutuja - kuvaustilanteessa meno ei nimittäin erityisesti tänä kesänä ollut ollenkaan vakavaa. Kiitoksia vielä sinne pohjoiseen mallina toimimisesta. Ensi kesänä uudestaan?

Paramodel - graffitimaista pienoismallitaidetta Japanista

2011-12-08T10:28:00.001+02:00

Tässä päivänä eräänä kikkailin jälleen ystävälläni Googlella etsien aivan toisia asioita tätä blogia varten kun törmäsin mielenkiintoisiin kuviin, jotka pieninä versioina näyttivät kaikki huoneen pinnat peittäviltä köynnösmaisilta graffiteilta. Lähemmällä tarkastelulla kävi ilmi, että maalin sijaan kuviot oli tehty kasaamalla ne muovisista pienoisrautatien raiteista ja niiden lomassa oli kaikkea muutakin. Jatkogoogletus osoitti syylliseksi Paramodel -nimisen Yasuhiko Hayashin ja Yusuke Nakanon muodostaman artistiduon - Japanista, mistäs muualta?

Alla muualta webistä ~~varastettuja~~ lainattuja kuvia:

Kuvan lähde

Paramodelin duuneja tsekatessa omassa päässä ryhtyi syntymään villejä visioita sellaisten "3D-graffitien" tekemisestä, jotka eivät ihan vastaa sitä mitä termillä normaalisti tarkoitetaan.

Hyvää itsenäisyyspäivää

2011-12-06T00:00:00.000+02:00

Kerrankin päätin ihan ottaa kantaa maalauksellani. Tarkoitushan oli siis huumorin keinoin sanoa, että tiettyjen poliittisten tahojen kannanotot, joissa pistetään kummallisesti vastakkain seksuaalivähemmistöjen oikeudet ja sotaveteraanit ovat mielestäni melko hanurista. Aiheesta osuvasti lisää täällä ja vaikkapa täälläkin, joskin osittain.

Kannan ottamisessa on helposti se huono puoli, että joku saattaa vetää siitä herneen nenäänsä. Tätä maalausta tehdessä ohi kulkenut vanhempi rouvashenkilö päätti aloittaa kanssani dialogin maalauksen aiheesta ja sen viestistä ilmoittamalla kuuluvaan ääneen kuinka epäkorrektina hän sen aihetta pitää ja kuinka hän aikoo olla asiasta yhteydessä eteenpäin sen takaamiseksi ettei tällaisia juttuja enää mihinkään maalata. Hetkittäin kiivaankin keskustelumme aikana ilmeni kuitenkin että hän oli ymmärtänyt kannanoton lähes päinvastaiseksi kuin itse sen tarkoitin. Lopulta pääsimme asiasta kuitenkin jonkinasteiseen yhteisymmärrykseen - hyvä asia sinänsä.

Taiteen tarkoitus on käsittääkseni herättää tuntemuksia sen kokijoissa ja näkijöissä eikä näiden tuntemusten ole aina välttämättä oltava pelkästään positiivisia. Niinpä varaan itselleni oikeuden vastaisuudessakin provosoida tarpeen niin omasta mielestäni vaatiessa sillä mitä teen. Lähtökohtaisesti tarkoitus ei ole kuitenkaan suoranaisesti loukata ketään, mutta loukkaantuahan voi mitä kummallisemmista asioista - kuten vaikkapa nyt siitä että "homot tanssivat linnassa."

Hyvää itsenäisyyspäivää kaikille.

Alla vielä muiden maalareiden tuotokset samalta päivältä samalta seinältä.

PS. Seuraava blogikirjoitus käsittelee sit ihan muiden juttuja. Jos joku ei pysy housuissaan, niin googlatkaa "Paramodel."

Kansallisaarre: Aalto-maljakko

2011-12-05T10:35:00.000+02:00

Kirjoittelin Habitaren aikoihin syyskuussa Me-maljakosta, jonka parissa puuhastelin lasinpuhaltaja Alma Jantusen ja muotoilija Tanja Sipilän kanssa ja lupasin palailla asiaan joulukuussa kun tämän projektin taustalla oleva Kansallisaarre-ohjelman jakso tulee ulos telkkarista. Nyt se hetki on käsillä; tänään 5. joulukuuta jakso esitetään ensimmäisen kerran YLEn TV2:lla klo 21.20. Uusintaa on ilmeisesti luvassa ainakin 7. joulukuuta samalla bat-kanavalla eri bat-aikaan (23.05 alkaen). En ole toistaiseksi itsekään nähnyt jaksoa, mutta sain kuulla esikatselussa olleelta henkilöltä sisällön olevan "värikästä." Siitä on sitten vaikeampi sanoa mitä se tällä kertaa tarkoittaa.

Hauskaa oli kuitenkin tätä tehdessä. Aloitimme projektin tämän vuoden keväällä tapaamalla verrattain aikaisin aamulla. Edellisenä iltana Suomi oli voittanut jääkiekon maailmanmestaruuden ja jopa näinkin surkea penkkiurheilija kuin minä karjui silloin kurkkuaan käheäksi pitkälle aamuyöhön. Parin tunnin unien jälkeen ulosanti ja ajattelu olikin sitten jonkin verran pykivää. Muistan ihmetelleeni omaa rooliani sinänsä mielenkiintoisessa projektissa, koska lasinpuhaltajan ja muotoilijan työtehtävät olivat siihen liittyen suhteellisen selvät, mutta graffititaiteilija samassa poppoossa oli lievästi kalan laittamista polkupyörän päälle tai ainakin jonkinasteinen villi kortti.

Keravan graffitiseinälle maalaamani piissi, jonka tein siinä vaiheessa
projektia kun lähes kaikki oli vielä auki.

Projektin edetessä kunkin meistä roolit selkeytyivät mukavasti ja jokainen pääsi osallistumaan uuden maljakon luomiseen. Oma panokseni näkyy uuden maljakon konseptoinnissa, värivalinnoissa ja pakkaussuunnittelussa. Kuin varkain pääsin siinä sivussa tekemään kaikenlaista sellaista mitä en ole aikaisemmin tehnyt ja olohan oli tietenkin niiden juttujen parissa mallia "intopinkeä." Erityisesti mieleen jäi se kun pääsin hieman kokeilemaan lasinpuhaltamista Nuutajärvellä ja ammattilaisten työskentelyä seuratessa oma jo ennestäänkin korkea arvostus sitä touhua kohtaan nousi suuresti. Edelleen oma vaikutelmani on että lasinpuhallus on melkoisen HC-touhua ja sen parissa työskentelevät ihmiset ovat aikamoisia bäädäässejä. Kaikki rispekti siihen suuntaan vaan. Myös muotoilijan ammatin monet hienoudet ja koukerot avautuivat lievästi suunnittelutapaamisissamme ja kunnioitus nousi siihenkin suuntaan - ilman muotoilijaamme tästä maljakosta olisi tullut lähinnä vitsikäs.

Kiitokset vielä Tanjalle, Almalle, YLElle ja tuotantoryhmälle. Kansallisaarre jää mieleen yhtenä vuoden 2011 siisteimmistä proggiksista.

Onko meidän maljakkomme nyt sitten niin kova juttu että siitä voisi puhua uutena Aalto-vaasina? Tuskinpa. Siitä huolimatta kyseessä on omasta mielestäni ihan toimiva konsepti ja modernit Me-maljakot sopisivat hyvin moniinkin koteihin. Parit protot ovatkin nykyään omassa taloudessani aktiivikäytössä ja toimivat siinä erinomaisesti.

Ohjelman katsomisen jälkeinen edit: Niin, se värikkyys oli näköjään niitä kaikkia kummallisia ilmaisuja, joita viljelen puheessani. Jakson voi muuten katsoa myös YLE Areenasta nyt hetken verran.

Pakkaus- ja maljakkoprotoja toimistolla.

PS. Olen kuullut huhua että muutkin ohjelman jaksot ovat varsin katsomisen arvoisia. Erityisesti Salmiakki-jakso on kuulma varsin päräyttävä. Tsekitaut!

Vuoden keravalainen nuorisovaikuttaja 2011

2011-12-02T11:50:00.001+02:00

Huh, enpä olekaan kirjoittanut tänne yhtään mitään pitkään aikaan. Osasyynä on ollut kiire ja lähes yhtä merkittävänä syynä on se, että tuntuu jotenkin kovin tylsältä ja egosentriseltä kirjoitella aina vaan omista jutuistaan. Muustakin kun olisi kovasti kirjoitettavaa ja näytettävää, mutta tuntuu että ellen kirjoittele niistä omistani, niin niitä kerääntyy niin pitkäksi listaksi etten sitten enää edes viitsi tarttua näppäimistöön.

Nyt on kuitenkin tapahtunut ihan sellaistakin että asiasta kirjoittaa hyvällä mielellä vaikka se itseä koskeekin; eilen Keravan kaupungin järjestämien itsenäisyyspäivän juhlallisuuksien (täällä ollaan muuta maata hiukkasen edellä jopa pippaloinnin suhteen) yhteydessä vastaanotin "Vuoden keravalainen nuorisovaikuttaja 2011"-arvonimen ja siihen liittyvän palkinnon. Kaupunkimme nuorisolautakunta katsoi allekirjoittaneen olevan sen arvoinen seuraavin perustein:

"Jouni 'Psyke' Väänänen - roolimalli Keravalta

Graffitit kuuluvat nuorisokulttuuriin - halusimme sitä tai emme. Jouni Väänänen on lisännyt aikuisväestön tietoutta nuorison suosimasta taidemuodosta lukuisissa radio- ja lehtihaastatteluissa sekä tuonut näkyvyyttä Keravan nuorisotoimelle ja Kalevan nuorisotalo Häkin graffitiseinälle. Väänänen toimi myös Keravan nuorisotoimen Masterpiece -graffitinäyttelyn taiteellisena johtajana vuonna 2010. Luontevana ja asiansa omistavana ihmisenä Väänänen sai Keravan ja nuorten taiteen koko Suomen kartalle.

Lisäksi Väänänen on katu-uskottavalla tavalla ja omalla esimerkillään opastanut nuoria luvalliseen ja lailliseen graffitiharrastukseen. Väänänen toimii Keravan luvallisen graffitiseinän yhteyshenkilönä maalareiden puolelta ja pyrkii ajamaan uusien luvallisten seinien pystyttämistä ja sekä avustamaan ja ohjeistamaan asiassa pääsääntöisesti Keski-Uudellamaalla. Väänänen on mahdollista myös pyytää luennoimaan laillisesta graffitikulttuurista kouluihin ja yhdistyksiin."

Keravan seuraavan sukupolven graffitimaalareita opettamassa
lokakuussa 2011

Kuten lyhyessä ja sekavassa kiitospuheessani sanoinkin olen saanut Keravan kaupungilta, sen nuorisotoimelta ja nuorisolta viime vuosina jo ilman tätä huomionosoitustakin paljon enemmän kuin omasta mielestäni edes ansaitsen. Niinpä katson mielekkääksi palauttaa palkintosumman omalla tavallani kaupunkimme nuorisolle - mitä todennäköisimmin järjestämällä Funk on Ry:n kanssa Keravalla ensi vuonna ilmaistapahtuman, jonka välittömimmät kulut katetaan näin.

Isänpäivänä pikkuveljeni tuli sanoneeksi jotain sellaista, joka tarttui mieleen; "Teet ihan samoja asioita kuin kymmenen vuotta sitten. Silloin sua sanottiin vandaaliksi ja nyt taiteilijaksi. Ajattele kuinka siistiä." Niinpä. Oma ajatusmaailmani ja innostuksen kohteeni eivät ole lopulta muuttuneet kovinkaan paljon ja siksi onkin äärimmäisen mukavaa ettei niistä enää tarvitse jatkuvasti ottaa rapaa niskaansa vaan aikojen ja asenteiden muuttumisen myötä pääsen nykyään entistä paremmin toteuttamaan itseäni ja jakamaan innostustani kertomalla siitä nuorille.

Arvonimiä jaettaessa olin kovassa seurassa. Pitkän (edelleen jatkuvan) uran musiikkivaikuttajana tehnyt Teddy and The Tigersin Aikka Hakala sai Keravan kaupungin kulttuuripalkinnon, Sinisulkien Osmo Kinnunen palkittiin muistaakseni "Vuoden keravalainen liikkuja 2011"-arvonimellä hänen voitettuaan MM-kultaa Torinossa ja Tuko Logistics palkittiin ympäristöteoistaan "Kasvun paikka"-palkinnolla. Tässä joukossa sitä tuntee väkisinkin itsensä aika höyhensarjalaiseksi ja nöyryys lisääntyy entisestään.

Liiallisen pitkäksi venähtäneen kirjoituksen tästä asiasta voi varmaankin lopettaa luontevasti kahteen asiaan, joista lämpimät tunteeni kotikaupunkiani kohtaan käyvät eri tavoin ilmi; Jussi Soramiehen tekemään haastatteluun ja kuvaan loka- ja marraskuun taitteessa Berliinissä tekemästäni maalauksesta.

"Psyke" @ Jugendclub Skandal, Friedrichschain, Berliini

"Valtuusto provosoitui taidepoliittiseen väittelyyn"

2011-10-12T12:37:00.000+03:00

Tänään toimistolle tultuani sain kuulla, että paikallislehtemme Keski-Uusimaa oli kirjoittanut Keravan kaupunginvaltuuston kokouksessa käydystä keskustelusta, jossa oli ilmeisesti käsitelty suhteellisen pitkän kaavan mukaan graffiti-, katutaide- ja seinämaalausasioita. Alla skannaus lehden uutisen siitä osasta, jossa asiaa käsitellään.

Keski-Uusimaa tituleeraa allekirjoittanutta imartelevasti taiteilijaksi ja "taidepoliittisen väittelyn" jäljiltä ajattelin itse ruveta kutsumaan itseäni "kiistanalaiseksi taiteilijaksi." Voiko upeampaa nimikettä edes olla ja pitäisiköhän pistää uudet käyntikortit painoon välittömästi?

Leikki sikseen. Mielestäni on hienoa, että Keravalla on lähdetty miettimään täällä aidosti erilaisia ja uusia tapoja piristää kaupunkikuvaa. Tarvetta piristysruiskeelle tuskin kiistävät nekään tahot, jotka eivät ole samaa mieltä tavasta, jolla piristämistä on lähdetty toteuttamaan. Valtuustomme käymä väittely asiasta kertoo omaa ilosanomaansa siitä, että osa valtuutetuista on selkeästi perehtynyt asiaan omaehtoisesti ja yksioikoinen demonisointi on jäämässä vähemmistön tavaksi suhtautua katutaiteeseen.

Artikkelissa esitelty työni ei muuten ole vielä valmis. Lokakuun säiden johdosta työstän sitä aina niiden antaessa ulkona maalaamiselle periksi. Työ ei myöskään varsinaisesti ole graffiti vaikka se onkin toteutettu spraymaaleilla ja samaa voisi kai sanoa edellisen kirjoituksen "arktisista eläimistäkin." Rajan vetäminen sen suhteen mikä on graffitia ja mikä ei on häilyvää ja vastaus riippuu eniten siitä keneltä kysytään. Tiedän henkilöitä joiden mielestä sama teos on tai ei ole graffiti riippuen yksinkertaisesti siitä onko se luvallinen vai luvaton. Omasta mielestäni kyseinen määritelmä on siinä mielessä aika pölhö, että siinä se millainen teos oikeasti on tyylillisesti ja toteutukseltaan on täysin irrelevanttia - omasta näkökulmastani tyylilliset ja toteutukselliset asiat kun ovat niitä ainoita relevantteja. Graffitit on pitkään suljettu taiteen ulkopuolelle julkisessa keskustelussa, koska "vahingonteko on rikos eikä siksi voi olla taidetta." Sinänsä lausahdus on ymmärrettävä, mutta vähänkin läheisempi tarkastelu osoittaa sen väitteenä täysin kestämättömäksi. Samoin lausahdus "graffitit ovat töherryksiä eikä taidetta", jolla viitataan tilaustyönä toteutettuun kaupungin henkilöstön kanssa yhdessä teemoitettuun verrattain suuritöiseen yli 50 neliömetrin seinämaalaukseen on osoitus sanojansa yleissivistyksen puutteesta sekä kyvyttömyydestä ja haluttomuudesta ymmärtää maailmaa oman itsen ulkopuolella. En tiedä rohkenenko oikeasti kutsua itseäni taiteilijaksi, mutta töhryjen tekijäksi en itseäni ainakaan tunnista seisottuani kolmattakymmentä tuntia tuulessa ja sateessa seinää maalaamassa.

Miksi kaikki pitää muuten pyrkiä sullomaan mahdollisimman pieniin lokeroihin? Graffitiin ja ei graffitiin, taiteeseen ja töhryihin, mustaan ja valkoiseen. Kukaan meistä tuskin pitää erityisen paljon siitä kun meitä itseämme lokeroidaan (koska harva sopii yhteen lokeroon kovinkaan täydellisesti), joten eikö myös toisille ja heidän tekemilleen asioille kannattaisi pyrkiä vastaavasti antamaan enemmän tilaa.

Artikkelissa esitellyn keskeneräisen maalaukseni kohdallakaan ei ole relevanttia onko se nyt graffiti vai ei tai taidetta vai ei. Relevanttia on se, että suurin osa ohikulkijoista tuntuu pitävän siitä valtavasti. Se oli tavoite, siksi sen maalasin ja monille tuli siitä hyvä mieli. Great success.

Graffiti: Arktisia vedenalaisia eläimiä tilaustyönä

2011-10-06T14:49:00.002+03:00

Spraymaalien kanssa leikkiminen on pitänyt allekirjoittaneen poissa näppäimistön ääreltä poikkeuksellisen tehokkaasti lähiaikoina ja heti tämänkin kirjoituksen kirjoittamisen jälkeen suuntaan maalaamaan erästä tilaustyötä. Alla muutama kuva ja videota viime viikon lopulla toteutetuista maalauksista.

Yhteen neljästä maalauksesta en ole itse täysin tyytyväinen, mutta kaiken kaikkiaan tämä oli varsin hauska projekti - kovin erilainen kuin useimmat tekemäni maalaukset.

Sunnuntaiaamu, olet hereillä ja tylsistyttää?

2011-09-25T07:51:00.000+03:00

YLE TV2:lla olisi klo 10.30-11.30 tarjolla Summerin jakso, jossa maalaillaan graffitia ja opetetaan sitä samaa hommaa skidisti myös ohjelman juontajille Mintulle ja Kallelle kolmen Funk On ry:n edustajan toimesta (joista yksi olen). Jos me suihkivat kundit ei jostain syystä olla tarpeeksi ihkuja, niin samassa ohjelmassa on mitä ilmeisimmin tarjolla myös Anna Abreuta ja Kim Heroldia. Wicked!

Totisemmin maalailuista;
Me kolme emme olleet koskaan maalanneet yhteisduunia ja aikakin sen suorittamiseen oli jonkin verran rajallinen, joten etukäteen hieman jopa huolestutti että mitäköhän siitäkin tulee. Homma lähti kuitenkin välittömästi toimimaan oikein mukavasti. Yksi otti kirjaimet, toinen taustat, kolmas characterit ja näitä sitten maalailtiin yllättävänkin sulavasti aina silloin tällöin lyhyesti neuvotellen siitä mitä seuraavaksi ja näkevätkö muut virheitä. Lopputuloksesta tuli sellainen fiilis, että pitää koittaa samanlaista kollaboraatiota samalla kokoonpanolla (tai vielä muutamalla lisävahvistuksella ryyditettynä) uudestaan viimeistään ensi kesänä ajan kanssa.

Liitän kuvia postaukseen viikon alussa, koska valitettavasti olen toistaiseksi kotona kuumeilemassa ja kuvat ovat toimistolla.

Blogit: Acton1.com

2011-09-23T11:23:00.001+03:00

Elokuun alussa kirjoittelin muun muassa siitä, että pitäisi muistaa höystellä erästä suhteellisen tuoretta blogia ja nyt sen aika on tullut. Kun 90-luvulla kiinnostuin graffiteista ja graffitikulttuurista arvostin lähes kaikkia maalareita, jotka omasta mielestäni olivat itseäni parempia teknisesti ja tyylillisesti - siihen aikaan siis lähes kaikkia maalareita ylipäätään. Muutama nousi kuitenkin ylitse muiden ja eniten ihaillen suhtauduin espoolaisen Actonin duuneihin. Ne olivat huolellisesti toteutettuja, tyylillisesti yhtenäisiä ja päteviä, värivalinnat eivät tuntuneet koskaan menevän ohisektoriin (jota tapahtuu itselleni edelleen) ja yleisvaikutelmaksi jäi tekijän tinkimättömyys.

Vuosituhannen taitteessa Actonin graffitien maalailut jäivät vähemmälle ja vähemmälle kunnes loppuivat käytännössä kokonaan. Nyt näin toistakymmentä vuotta myöhemmin uutta aktivoitumista on kuitenkin ollut aistittavissa ja siinä samalla on avattu Acton1.com - ehdottomasti tsekkaamisen arvoinen blogi mikäli on kiinnostunut lukemaan vähän enemmän pohdintaakin graffitien ympäriltä.

Alla muutama kuvapoiminta saitilta.

Loppuun vielä linkki Actonin semituoreeseen haastatteluun Sisu-lehdessä.

Näyttelyt: Jussi TwoSeven - "On & Off the Wall" @ Make Your Mark

2011-09-21T10:39:00.003+03:00

Viime sunnuntaina oli Kalasatamassa maalailun ohessa aikaa käydä tsekkaamassa Jussi TwoSevenin "On & Off the Wall"-näyttely Make Your Markissa. Jussi on tuttu mies muutenkin kuin töidensä kautta (vaikutamme kummatkin Funk On ry:n riveissä), joten näyttelyn tsekkaaminen olisi jo tämän takia ollut tehtävien asioiden listalla, mutta ensijaisena motivaattorina toimi kuitenkin töiden laatu - ne kun ovat käytännössä kiistämättömästi teknisesti ja tyylillisesti maamme parhaita stencilpuolen töitä.

Kuvista yksityiskohtien määrä ja töiden koko käyvät ilmi huonosti, mutta alla kuitenkin niitä jonkinlaiseksi osviitaksi.

Itseeni näistä kaikista iski ehdottomasti eniten metrovaunua sisäpuolelta kuvaava duuni äärimmäisen onnistuneen syvyysvaikutelmansa, elävyytensä ja vaunuun luontevasti istutettujen TwoSeven-logojen johdosta. Suosittelen voimakkaasti ottamaan hetken tämän näyttelyn tsekkaamiseen - se on auki vielä kuun loppuun asti.

Messut: Habitare 2011 / ArtHelsinki -poimintoja

2011-09-19T10:41:00.000+03:00

Habitaressa käynti on useimmiten lystikästä vaikka aidosti (omasta subjektiivisesta näkökulmastani) mielenkiintoisia juttuja löytyy todennäköisesti kourallinen. Syystä tai toisesta valaisimet saavat yleensä suuremman osan huomiostani kuin muut asiat - ehkäpä sillä on jotain tekemistä sen kanssa, että rakkaat karvaiset lapseni eivät pääse tuhoamaan niitä, joten potentiaalisina hankintakohteina niissä tuntuu olevan eniten järkeä.

Habitare 2011:n sijaan enemmän poimintoja tuli tänä vuonna tehtyä samaan aikaan järjestetyn ArtHelsinki -nykytaidemessujen puolelta. Joukossa oli paljon kiinnostavaa, mutta messujen verkkosivuilla olevan statementin "tapahtumaan voivat osallistua vain kutsutut galleriat" aisti yleissisällöstä, jossa oli lievää homeen käryä. Tai sitten en vaan edelleenkään tule kovin hyvin toimeen sen ajatuksen kanssa, että joku muu esifiltteröi tavaraa ja klasifioi sen "kiinnostavaksi" tai "ei kiinnostavaksi" ennenkuin pääsen itse muodostamaan siitä mielipiteeni.

Matti Kankkusen ja Anniina Ikäheimon "Mosse"-potkuttelukärry. Vaikka omaa jälkikasvua ei olekaan, niin skeittarisukupolven juttujen rantautuminen suomalaiseenkin designiin kutkuttaa.

Leontine Hagoortin laukun (Showroom Finlandin osastolta) kuosi oli herkullinen. Samalta osastolta löytyi muutenkin suhteellisesti eniten kiinnostavaa.

Myös Showroom Finlandin osastolta löytyi Tuukka Halosen suunnittelema Pilke Lightsin Pilke 36 -valaisin. Se oli itselleni koko Habitaren mielenkiintoisin juttu, joten onkin ihmeellistä etten kirjannut tekijää enkä nimeä mihinkään ylös. Kiitoksia anonyymille blogin lukijalle tietojen heittämisestä kommentteihin.

Edelleen Showroom Finlandin osastolta. Oililyn laukun kuosi menee jo lähes överiyden puolelle, mutta sopivasti ei ihan. Tällaisia katsellessa harmittaa joskus että keravalaisen miehen kantamina ne herättäisivät hieman turhan monia kysymyksiä.

By Rydénsin valaisin Sessak Oy:n osastolta.

Belidin Picasso iski mukavasti pöytävalaisimena. Pihalamppumainen fiilis ja karkkivärit. Natsaa.

Värit olivat se juttu myös Kristīne Luīze Avotiņan töissä ArtHelsingin puolella. Niitä oli esillä Galerija 21:n osastolla.

Jorge Villalban töissä taas kiehtoi realistisuus, valonkäyttö, kontrasti ja aiheet - esillä Heitsch Galerien osastolla.

Stefan MÅS Perssonin "The Long and Winding Road" tarttui silmään teoksen totutusta poikkeavan muodon johdosta ja siksikin, että sen rakennukset näyttävät näin graffitimaakarin silmään kirjaimilta. Siitä saa edellämainitusta syystä irtopisteitä.

Galleria Brondan osastolla oli esillä runsaasti Yrjö Edelmannin töitä. Fotorealistisuus, todella komeat värit, idea itsessään (josta tosin tuli erään yhdysvaltalaisen taiteilijan maalaukset / veistokset mieleen - kunpa muistaisin vielä nimenkin) ja toteutus öljyväreillä tekivät vaikutuksen.

Tämä Mari Rantasen työ sisälsi sen verran suuren annoksen graffitikulttuurista lainattua estetiikkaa, että se pisti oikein miettimään. Myydäänkö tässä nyt katulainoja jalostetussa paketissa, onko siinä mitään väärää ja myöntääköhän taiteilija itse lainan? Bukowskis esitteli tauluja osastollaan.

Sellaista tällä kertaa. Mitähän seuraavalla? Kirjoituksen osittain kriittisestäkin äänensävystä huolimatta Habitarea odottaa mielenkiinnolla joka kerta ja ArtHelsinki siinä kyljessä oli oiva lisä. Kuvissa esitetyt esineet ja työt olivat omia suosikkejani tänä vuonna vaikka ihan kaikkia niistä en purematta niellytkään.

Me-maljakon esittely Habitare 2011 -messuilla

2011-09-14T09:55:00.000+03:00

Olen mukana YLEn Kansallisaarre-ohjelman eräässä jaksossa ja vaikka jakso ei vielä olekaan tullut pihalle, niin asiaa voinee hieman avata ennen sitäkin - työryhmämme työ kun julkaistaan virallisesti lauantaina klo 12 Habitare-messuilla.

YLEn tekstiä asiasta:
"Yle TV2:n Kansallisaarre-sarjan haastamana graffititaiteilija-mainostoimistoyrittäjä Jouni Väänänen, muotoilija Tanja Sipilä ja lasinpuhaltaja Alma Jantunen ovat luoneet nykypäivän version rakkaasta kansallisaarteestamme Aalto-maljakosta.Me-maljakon julkistus tapahtuu la 17.9. klo 12:00 Habitaren Ohjelmalavalla. Tapahtuma kuvataan. Jakso nähtävissä TV2:ssa ma 5.12. klo 21.20, uusinnat 7.12. klo 23.05 ja 11.12. klo 17.30."

Me-maljakon esittelyteksti:
"ME-maljakko

ME-maljakon muotokieli on yksinkertaista ja funktionaalista. Siihen kuuluu kaksi mallia; yksi korkeille kukille ja toinen matalammille kimpuille. Matalan maljakon pohjaan on tehty kohoruksi, joka helpottaa kukkien asettelua maljakkoon.

ME-maljakon muoto ja värit saavat vaikutteensa urbaanista ympäristöstä. Se on mutkaton kukkamaljakko, jonka viehätys perustuu nimenomaan väreihin. Se on helppo sijoittaa nykykoteihin ja tiloihin.

“ME” tarkoittaa suomeksi ryhmää ja englanniksi yksilöä. Värejä voi yhdistellä keskenään ja tehdä maljakoista hauskoja asetelmia. Maljakon voi hankkia myös itselleen, se ei ole pelkkä lahjaesine."

...ja muutama kuva. Viimeinen havainnollistaa pakkauksen yksityiskohtia, jotka eivät messuilla esillä olevissa protoversioissa valitettavasti näy.

Kirjoittelen aiheesta lisää joulukuussa kunhan jakso on nähty TV:ssä.

Graffiti: The Macin ja Retnan haastattelu

2011-09-12T14:13:00.000+03:00

Kirjoittelin The Macista ja siinä sivussa Retnasta tammikuussa 2010 ja olen seuraillut The Macin blogin päivityksiä aina ehtiessäni. Nyt tarjolla oli sen verran mielenkiintoista haastattelumeininkiä, että video oli laitettava kehiin tännekin.

Retna, El Mac: les murs clairs-obscurs de Los... by Mediapart

Retna välineistä:
"When I decided to use brush it was like I was using rollers. One was the convenience of materials, two was to offer a different aesthetic look and three was also to change the minds of people that maybe would look at... if I was using spray paint they would already think something is wrong but once they saw buckets and brushes and... this... I might be doing the same thing but because mentally to them I was using a different material they would now look at it more as abstract as opposed to "oh, it's graffiti.""

Retna laittomista graffiteista:
"...but at same point you have to see the artistic merit that's inside of it."

Retna kriitikoista:
"It's hard to judge something on the merits of graffiti when you've never done it."

Erityisesti kommentti siveltimien, pensseleiden ja telamaalien käyttämisestä spraymaalin sijaan oli mielestäni varsin huippu. Usein nimittäin tuntuu, että kaikkeen spraymaaleilla tehtyyn suhtaudutaan lähtökohtaisesti epäilevästi tai jopa vihamielisesti siinä missä saman asian tekeminen jollain toisella välineellä olisi hyväksyttävämpää. Allekirjoittaneelle se ei ole koskaan mennyt jakeluun eikä todennäköisesti tule menemään, koska se on jotenkin niin umpipäätöntä.

Shepard "Obey" Fairey - taiteilija vai varas?

2011-09-09T08:04:00.001+03:00

Eilen eräs kaverini heitti minua tällä linkillä:
http://www.art-for-a-change.com/Obey/index.htm

Siinä on sanottuna aika paljon siitä mitä olen itsekin pohtinut Shepard Faireystä - tosin ilman linkitetyn kirjoituksen voimakkaan aggressiivista sävyä. Oman suhtautumiseni Faireyn töihin on kaksijakoista; pidän monista niistä ja olen seurannut niitä pitkään, mutta toisaalta minulle ei ole mitenkään erikseen tarvinnut kertoa niiden sisältävän todella paljon muualta luvatta poimittuja elementtejä enkä ole oikein tiennyt mitä mieltä siitä pitäisi olla. Muiden henkilöiden tekijänoikeuksien rikkominen on töissä usein erittäin helposti nähtävissä. Toisaalta alkuperäiset "lähdemateriaalina" käytetyt työt ovat sellaisia etten olisi koskaan törmännyt niihin ellei Fairey olisi niitä omissaan hyödyntänyt. Tekeekö tämä varastamisesta sitten hyväksyttävämpää tai olisiko se hyväksyttävämpää jos alkuperäisten tekijä mainittaisiin reilusti? Musiikissa "samplaamiseen" suhtaudutaan käsittääkseni yleisesti hyväksyvämmin (joskaan sekään ei todellakaan ole ongelmatonta), joten pitäisikö samplaamiskäytäntöä jotenkin pystyä soveltamaan myös kuvataiteen puolelle ja jos pitäisi, niin miten? Missä menee "samplaamisen" ja varastamisen raja? Jos Fairey käyttää räikeästi hyödykseen muiden työtä ilman korvausta, niin tulisiko vaikkapa nyt minun voida edelleen hyödyntää hänen töitään omissani luomuksissani ja myydä niitä? Kuka on tällaisessa ketjussa oikeutettu korvaukseen töistään ja kuinka suuri osa tuotoista se olisi? Entä jos työt eivät olekaan kaupallisia vaan esim. katutaidejulisteita tai stencilejä?

Vuosi sitten hankin itselleni allaolevan Obey-paidan. Sen printti osui omaan makuhermooni (vaikka paita onkin aika huono päällä teknisesti typerästi toteutetun ja siksi tajuttoman raskaan printin takia) siitä huolimatta, että alkuperäinen valokuva on mitä suurimmalla todennäköisyydellä otettu tähän käyttöön lupia kyselemättä. Tiesin sen ihan hyvin ostaessani paidan ja tunsin siitä pientä tunnontuskaa.

Shepard Fairey on jo vuosia ollut aika kuumaa hottia ja suitsutuksen kohteena. Sama koskee Banksyä (joka monien mielestä "sentään sanoo jotain" vs. muut katutaiteilijat/graffitimaalarit). Kummankin kohdalla olen ihmetellyt varauksetonta hehkutusta siinä mielessä, että heidän työnsä eivät ole mielestäni mitenkään järin omaperäisiä tai innovatiivisia eivätkä omassa genressään läheskään sieltä parhaimmasta päästä vaan enemmänkin "ihan kivoja." Edellämainitut kaksi nimeä ovat kuitenkin ne, jotka normaali kaduntallaaja todennäköisimmin tuntee, joten keskusteluissa muiden kuin oman alakulttuurin edustajien kesken saa varautua kuulemaan ne uudestaan ja uudestaan. Yleensä dialogin toisen osapuolen hehkutusta ei viitsisi ryhtyä välittömästi ryhtyä ampumaan alas, koska on toki vallan mainiota että graffiti- ja katutaideporukan ulkopuolinen henkilö ylipäätään tietää edes yhden "meistä", mutta mutta...

Mitä ajatuksia asia herättää teissä? Tästä olisi hauskaa saada vähän keskustelua aikaiseksi. Olen kirjoittanut "varastettuun tavaraan ryhtymisestä" aikaisemminkin ja kuten sen postauksen kommenteista voi päätellä, niin ihan pelkkä juridisen näkökulman käsittely ei mielestäni ole kovin kiinnostavaa - sen kun pitäisi olla selvä lähes kaikille muutenkin.

Valokuvaus: Panoraamakuvia pohjoisesta

2011-09-06T09:10:00.000+03:00

Pari vuotta sitten hankin itselleni ihan kohtuullisen välineistön panoraamakuvien tuottamista varten. Taka-ajatuksena oli ryhtyä kuvaamaan enemmän kiinteistöjen esittelykuvia muunkin kuin ylähuulen saamiseksi leivän päälle, mutta pian ilmeni että haluni tehdä asiat mahdollisimman hyvin (jolloin niiden tekemisessä menee hetki aikaa) ei taida kulkea ihan käsi kädessä sen kanssa mitä kiinteistövälittäjät haluavat (kuvia mahdollisimman halvalla). Niinpä en sitten ole ainakaan toistaiseksi lähtenyt tekemään asian eteen kovinkaan suuresti mitään.

Eilen etsin tietokoneeltani ihan muita kuvia kun törmäsin pohjoisen reissullani ottamiini panoraama-harjoitteluihin, joita en ollut koskaan yhdistänyt valmiiksi kuviksi asti. Harjoitteluja tai ei, niin kuvat olivat sen verran kliffoja, että tein ne vihdoin valmiiksi ja ajattelin postata ne nyt tänne katkaisemaan jatkuvaa höpinää graffiteista.

Tunnistatko paikkoja kuvista? Niissä näkyy 360 asteen näkymä kustakin kohteesta ja neljä viidestä kuvasta on Suomen puolelta suhteellisen hyvin tunnetuista paikoista.

Graffiti: Tuusulan taiteiden yö 2011

2011-08-12T13:24:00.000+03:00

Viime vuoden lailla Tuusulan taiteiden yössä on nähtävillä myös graffititaidetta. Allekirjoittaneen piti olla edustamassa saman crewn Cane-Kallen kanssa, mutta sairastumisen johdosta Kallea paikkaamassa on toinen maalari. Itsekin olen valitettavan puolikuntoinen, mutta eipä hätiä. Eiköhän tämän flunssan saa hetkellisesti potkia muualle muita piinaamaan särkylääkkeillä, joten nähdään Tuusulan kirkkotiellä Gustavelundin nurkilla klo 18-22.

Nippu graffitivideoita

2011-08-04T15:02:00.000+03:00

Edellisessä kirjoituksessa tuli mainittua, että myös videontynkää on tullut väännettyä omista ja ystävien kanssa tehdyistä maalailuista. Alla näitä aikajärjestyksessä.

N-zoi. Näistä löytyy Youtuben puolelle klikkailemalla HD-versiot.

Graffiti: Suurin osa kesästä 2011 yhdessä paketissa kuvina

2011-08-03T18:01:00.000+03:00

Tänä kesänä on tullut maalattua melkoisen paljon (verrattuna edellisiin vuosiin). Syyt intoiluun ovat moninaiset; maalaaminen on ehkä siisteintä mitä voi tehdä housut jalassa, siinä kehittyy parhaiten tekemällä sitä niin paljon kuin pystyy ja olen jossain määrin kyllästynyt olemaan "ihan ok" tässä lajissa kun kerran mieluummin tahtoisin olla "melko hyvä" tai parempi.

Alla kuvia maalailuiden tuloksista (ei missään erityisessä järjestyksessä) ja parit maalailuistakin. Harmillisesti näyttäisi että olen tuupannut osan kesän kuvista johonkin sellaiseen bittionkaloon, jossa ne ovat toistaiseksi kadoksissa. Matskua olisi siis jopa hieman enemmän oikeasti.

Kesäkuu, Keravan graffitiseinä...

...ja ystävän piissit siitä vierestä.

Kesäkuinen ystävän kanssa yhdessä tehty setti erään taidenäyttelyn pihalta.

Kesäkuuta Keravalta tämäkin. Kyllästytti hetkellisesti tehdä samaa sanaa, joten käänsin kirjainten järjestyksen edes.

Edelleen kesäkuu ja Kerava.

...ja edelleen. Valitettavasti en tähän hätään löytänyt ympärillä olevista ystävieni piisseistä kuvia.

Sitten mennäänkin heinäkuulle, mutta paikka pysyy samana.

Ystävän piissit siitä vasemmalta puolelta. Tästä veijarista lisää myöhemmin.

Heinäkuu, Kerava. No surprise here.

...ja ystävän piissit siitä vierestä.

Pitihän se sit testata pystyykö koko Keravan seinän maalaamaan yksin. Pystyy.

Heinäkuussa roadtrippeilin pohjoiseen. Tämä on Kuopion graffitiseinältä.

Tämä Kuusamosta. Paikallinen seinä oli muuten aikamoinen pettymys. Toisaalta on pieni ihme, että Kuusamosta sellainen edes löytyy, joten eipä pidä narista.

Rovaniemeltä. Oli krapula ja kiire.

Jyväskylästä. Ei ollut kiire, mutta väsytti Oulusta ajamisen jälkeen.

Aikahyppy kesäkuulle ja paikkahyppy Järvenpää. Satoi kuin saavista kaataen ja ketutti.

Kesäkuuta Keravalta.

...ja lopuksi kesäkuinen ystävien kanssa tehty kokoseinä Keravalta, joka intoutti siihen saman tekemiseen yksin.

Kaikki tässä postauksessa olevista omista piisseistäni on tehty freestylenä eli ilman etukäteen tehtyä luonnosta. Sellaisten piirtämiseen ei valitettavasti ole ollut aikaa, mutta toivottavasti olisi taas pian. Joistain näistä on muuten olemassa videopätkiäkin nettiin tuupattuna. Voisin tehdä niistä vaikkapa toisen postauksen toisena päivänä.

Huh. Olipa tavaraa.

Reilun kahden kuukauden semisuunnitelmallisen tauon jälkeen

2011-08-02T17:34:00.000+03:00

Kiireen valittamisesta alkaa tulla tässä blogissa jo traditio, joten jatketaanpa sen ylläpitämistä. Loppukevät ja alkukesä oli allekirjoittaneen kalenterissa sellaista matalalentoa, että ajattelin suosiolla laittaa blogin ylläpitämisen odottamaan vähemmän hektisiä hetkiä. Sitten tuli heinäkuu ja loma, jonka ajattelin kerrankin oikeasti pitää lomana ja datailla kaikin puolin mahdollisimman vähän. "Muotoa Etsimässä" on tätä kirjoittaessa ehtinyt elämään reilut kaksi kuukautta hiljaiseloa ja kirjoitusten perään on tultu tänä aikana kyselemäänkin jo muutamaan otteeseen.

Aikaa ei edelleenkään ole mitenkään liikaa, mutta julkaistavaa olisi. Mistähän sitä edes aloittaisi? Edellisen kirjoituskerran jälkeen olen nimittäin nähnyt ja tehnyt suht helvetisti kaikenlaista. Pitäisiköhän tehdä yksi jättimäinen entry?

Jospa vaikka listaisin julkaisua odottavat asiat:
- Parikymmentä maalattua graffitia
- Kia Soulin promo (graffiti sekä graffitityyliset teippaukset)
- Noksun virkistyspäivä (graffitiopetusta)
- Tehdyt videot (graffitien maalaamisesta)
- Tehdyt valokuvausjutut (sitä, tätä ja tuota)
- Muutamat näyttelyt (Vieläköhän Oton näyttely rullaa? Entäpä se yksi Ateneumissa?)
- Uusi mainitsemisen arvoinen blogi (Muista höystellä!)
- Tuusulan Taiteiden Yössä esiintymisestä mainitseminen
...

Lisäilen listaan ninjaedittinä asioita pian ja ryhdyn sitten toimeen niistä höpöttämisen kanssa.

Olen maalannut Kalasatamassa...

...uinut Jäämeressä...

...hippeillyt...

...vaeltanut autioissa taloissa...

...opettanut nuoria...

...ollut säätämässä bileitä kasaan...

...ja tehnyt dekoja niihin ystävien kanssa sekä paljon paljon muuta.

Graffiti: Järvenpään graffitiseinän avajaispäivän kuvia

2011-05-23T09:45:00.000+03:00

Järvenpään graffitiseinän avajaisista on ehtinyt kulumaan jo vähän reilu kaksi viikkoa, jonka aikana on ollut niin kiireistä etten ole ehtinyt paljon muuta kuin ajattelemaan asiasta postaamista. Nyt on kuitenkin aika korjata virhe ja tarjoilla kuvia varsin onnistuneesta tapahtumasta.

Avajaisten pönötysosuus oli suhteellisen lyhyt. Jani Tolin ja allekirjoittanut pitivät parin minuutin puheet. Omassani kiittelin Järvenpään kaupungin seinän aikaansaaneita tahoja ja huomautin, että Keski-Uudenmaan kunnista nyt ainoastaan Tuusula on ilman luvallista graffitiseinää ja toivoin armaassa entisessä kotikunnassanikin pian herättävän pois pimeältä 90-luvulta.

Paikalla oli myös breikkimatto, jota aktiivisesti hyödynnettiin Funk on bboysien johdolla. Tanssimiseen ja maalailut musiikin tarjosivat maanmainiot DJ:t Moritz ja Sneaky.

The End Crew miettimässä miten seinälle suunnitellusta produktiosta selvitään kunnialla muutamien sävyjen unohduttua varastolle.

Päivä oli todella paahteinen, joten produktion teema oli ainakin sopiva.

Muotoa Etsimässä -leimalla varustetuista kuvista kiitoksia Tiina Monoselle ja muista Karoliina Javakselle ja Kallejuhani Hirvoselle. Much appreciated!

Itse seinästä vielä:

Kävin eilen katsomassa onko sille tullut uusia maalauksia ja olihan niitä parissa viikossa ehtinyt kolme tulemaan. Valitettavasti nämä oli yhtä lukuunottamatta sotkettu kuten myös kaikki se mitä avajaispäivän töistämme oli jäljellä. Harmistuspäissäni jätinkin seinälle asiaa kommentoivan tekstin, jossa suhteellisen selkokielisesti toivottiin nuorison ymmärtävän ettei seinä ole olemassa tagisoppaa, sotkemista ja rivouksia varten vaan siksi, että se antaa mahdollisuuden luvallisesti harrastaa graffititaidetta. Toivottavasti tästä otetaan onkeen, koska olen ainakin itse melkoisen kyllästynyt maalaamaan piissejä tuhottavaksi.

Seinä on 24 metriä pitkä, noin 2,5 metriä korkea ja sijaitsee Järvenpään jäähallin välittömässä läheisyydessä olevan skeittiparkin yhteydessä Seutulantiellä.

Pimppaus / tuunaus: Mikämikä Express ulkoisesti valmiina

2011-05-11T10:26:00.000+03:00

Kesäautoprojektimme Mikämikä Express etenee. Sisältä hommat ovat voimakkaasti vaiheessa, mutta ulkopuoli saatiin eilen illalla valmiiksi. Alla kuvia viimeiseltä parilta viikolta.

Autossamme oli "viehko" öljyndöfis sisällä ja arvelimme sen johtuvan parhaat päivänsä nähneestä takatilan lattiamatosta. Niinpä matto meni vaihtoon.

Maton alta paljastui iso nippu peukalonpään kokoisia ja vähän isompiakin reikiä. Ei kai se nyt ole ihme jos auto vähän haisee kun pohjasta pääsee kosteus suoraan sisälle. Reiät paikattiin "tosipro-menetelmällä" (tm); Keravan graffitiseinän maalipinnan palasilla ja sprayliimalla. Kestänee vuoden tai pari ja sehän riittää.

Uusi matto on lievästi vanhaa käheämpi.

Takimmaiset ikkunat peitettiin pellinpaloilla, jotta kylkiin saatiin lisää maalaustilaa.

Pakkohan ne karvanopat nyt oli ostaa.

Eipä sitten muuta kuin maalausta kaipaamattomat pinnat piiloon ja...

...pohjamaalia vetämään.

Alunperin olin ajatellut vetää värien rajoihin teipit maalausta helpottamaan, mutta päädyin sitten kuitenkin tekemään koko homman ilman turhia jeesailujuttuja. Sellaiset on amatööreille. Eiku.

Konepeltiä varten tosin tehtiin stencil.

Ääriviivat tehtiin Molotowin One4All-väreillä täytetyillä tusseilla.

Valmiin auton ottaminen paketista oli kuin joulu keskellä kesää!

Maltoimme odottaa lakkauksen kuivumista noin tunnin verran ja sen jälkeen lähdimme kuivattelemaan sitä tien päälle.

Seuraavaksi ohjelmassa on sisätilojen pimppailua, mutta sitä ennen allekirjoittanut ottaa kyllä hetken lepoa koko projektista. Kaikki vapaat hetket viimeisen viikon ajalta menivät maalaillessa ja nyt puskee sitten vielä kamalaa flunssaakin. Fiilis on kuitenkin hyvä auton valmistuttua ulkoisesti!

Graffiti: Pääsiäisen maalailut

2011-05-03T09:59:00.000+03:00

Pääsiäisenä oli niin mukavat maalauskelit, että olisi ollut synti ja häpeä jättää ne hyödyntämättä. Harmillisesti en ole kuitenkaan aikoihin ehtinyt tekemään luonnoksia, joten letterit piti vaihteeksi vedellä seinällä suoraan nupista. Characteriluonnoksia taas on talven aikana ehtinyt kertymään jonkin verran ja niiden tekemistä olisi (kai) tarkoitus treenailla enemmänkin tämän vuoden aikana, joten...

DeviantArtin puolella characteri herätti eräässä kommentointia ja kysymyksen:

"That is awesome dude, lovin' the vivid color ya used. I like the guy too, is there a major reason behind having his hand in his pants? I mean, seeing that he's talkin' about smartphones with one hand in his pants... It leaves me asking if there's a deeper meaning behind it, or some kind of point your trying to make and all, an artsy fartsy question if you will. Anyway, fantastic job man, diggin' your consistent quality work, keep it up."

Hämmästyttävää kyllä, vastaus oli helppo antaa:
"The guy having his hand in his pants is a part of the sarcastic message of it all; from my point of view our society is increasingly becoming one of false icons, idols and dumb things we consider "holy." I know tons of people who are really into buying the newest gadgets - not because they need them or even know how to use but just to be hip and cool by owning the latest "must have" expensive shit. At the same time not so far away from us people are starving, freezing, have no homes and are generally just miserable.

So, the painting tries to say "stop masturbating and showing off with crap nobody REALLY needs - life's totally about something else in the end and it would do good for everyone to have a look around every once in a while instead of focusing solely on oneself."

I don't want to preach though (since from experience I know it's not going to change much) and therefore I often try to communicate about these things using humor."

Pimppaus / tuunaus: "Mikämikä Express" sai tussia pintaan maaleja odotellessa

2011-04-29T13:29:00.000+03:00

"Jenkkirohjosta hippiautoksi"-projektimme "Mikämikä Expressin" parissa alkaa vaihteeksi osoittamaan etenemisen merkkejä. Toissapäivänä saimme takapenkin irrotettua ja takatila alkaa olemaan pintoja myöten raavittu niin tyhjäksi, että seuraavaksi pääsemme rakentamaan uutta. Sain pari viikkoa sitten ennen Berliiniin lähtöäni erittäin mukavan yhteydenoton sisätiloihin liittyen; vanha tuttuni soitti ja ilmoitti saaneensa liiallisen reippaasti penkkien verhoiluun sopivaa materiaalia, jonka johdosta hän halusi lahjoittaa osan siitä meille. Kiitoksia vaan kovasti vielä kerran siihen suuntaan - matskut ovat äärimmäisen tervetulleita.

Eilen keskustelin auton toisen omistajan kanssa auton maalaamiseen liittyvistä asioista ja nyt näyttää, että pohjatyöt saadaan valmiiksi ensi viikon alkupuolella. Sen jälkeen musta ulkomuoto alkaa varsin nopeasti vaihtumaan värikkääseen ja jos käy hieman vappumunkki, tsägä ja pulla, niin on etäisesti mahdollista, että Mikämikä Express on ulkoisesti semivalmiina ja reilun viikon päästä lauantaina. Sillä olisi kovin kovin mukavaa ajaa Järvenpään graffitiseinän avajaistapahtumaan.

Nyt kun auton vanhalla pinnalla ei ole enää sitäkään vähää väliä kuin aikaisemmin oli hyvä aika ottaa maaleja ja tusseja kouraan riipustellakseen kaikkea sekalaista auton pintaan ennen pohjatöiden aloittamista.

Kukkaisvoimaa, beibe. Mikämikä Expressin toisen omistajan kitarasta (joka maalattiin kevättalvella pienellä avustuksellani) näkee auton tulevaa värimaailmaa.

Sanat ovat käsittääkseni Pelle Miljoonaa ja riipustelin niitä auton perään kundien ehdotusten pohjalta. Kyllä kovin nauratti lähteä liikenteeseen Mikämikä Expressin vanavedessä navetan pihalta omalla autolla.

Oikea kylki sai väliaikaiseksi koristeekseen Eppujen sanoituksia...

...ja konepellissä poliitikot kohtaavat nyrkkirautoja, saavat kukkia korviensa taakse, tanssivat su.. hevosten kanssa ja lausahtelevat longboardailuun liittyviä fraaseja.

Tsaijai. Ensi viikolla lisää kuvia ja värit lienevät silloin jo kirkkaammat.

Pitäisi muuten parin tunnin päästä lähteä faijan kanssa roudaamaan tällä autolla jotain ovea. Hän ei ole vielä nähnyt autoa, mutta jos yhtään osaan arvata niin kommentit tulevat liikkumaan "onko taas ihan pakko?"-linjalla näkemisen jälkeen.

Graffiti: Järvenpään graffitiseinän avajaiset

2011-04-27T14:56:00.001+03:00

Vuosi Keravan luvallisen graffitiseinän avaamisen jälkeen jatkoa seuraa ja Järvenpää saa oman n. 24m pitkän seinänsä. Graffitiseinän avajaisia juhlitaan 7. toukokuuta klo 16-18 (avajaisten merkittävänä osana oleva seinän maalaaminen tosin jatkuu siitä aina kymmeneen asti illalla).

Graffitiseinällä
THE END CREW (Kerava)

Breikkimattoa hostaamassa
FUNK ON BBOYS

Levyjä pyörittämässä
DJ MORITZ & DJ SNEAKY

Tapahtumaan on vapaa pääsy ja yleisön edustajille on tarjolla mm. katuliituja käyttöön. Kyseessä on päihteetön koko perheen tapahtuma.

Yhteistyössä:
Järvenpään nuorisotoimi
Järvenpään kulttuuritoimi
Järvenpään taidemuseo
Funk on Ry
Zulu Nation Scandinavia
Pentisol
Geezers
Starkki Järvenpää
Varastomaali
Skye Design

Graffiti: Martti Rocks!

2011-04-22T13:58:00.001+03:00

Tänä vuonna Idolsia on tullut seurattua aktiivisemmin kuin aikaisemmin ihan kotikylän pojan tukemisen nimissä. En tunne Saarisen Marttia henkilökohtaisesti, mutta miehen taitoihin on tullut kiinnitettyä huomiota jo aikaisemmin Keravan Hemingway'sissä esiintymisen yhteydessä - oman tissuttelun lomassa Boiled Monkeysin soittelut ovat olleet varsin mukavaa kuultavaa.

Reilu kuukausi sitten kerroin toiselle paikalliselle graffitimaalarille siitä, että ajattelin tukea Martin taivalta Idolsissa maalaamalla aiheeseen liittyvät duunit Keravan graffitiseinälle ja hyvin nopeasti idea eteni alkuperäistä suunnitelmaani isompiin kimppaduuneihin. Aikuisten ihmisten elämässä aikatauluttaminen tuntuu olevan vähän haastavaa, joten eilen oli ensimmäinen päivä jona pystyimme olemaan samaan aikaan paikalla tarvittavat määrät tunteja. Onneksi vielä ei ollut liian myöhäistä - oikeastaan tämä idea tuli varmaankin toteutettua juuri nyt sopivimpaan mahdolliseen aikaan.

Viimeisen kuvan saa klikattua isommaksi.

Martti Rocks! Maalauksen koko oli n. 2,5 x 13m. Valitettavasti sitä ei enää pääse luonnossa näkemään ja kokemaan, koska luvallisilla graffitiseinillä on niin valtava kysyntä että eilen illalla valmiiksi saamamme teoksen päälle oltiin jo tänään maalaamassa uusia duuneja kun kävin asian tarkastamassa.

Keravalaiset graffitimaalarit toivottavat Maralle onnea ja menestystä skabassa ja tulevaisuudessa. Toivottavasti herraa kuulisi vielä silloin tällöin kotikaupungissakin baarikeikalla tämän kaiken jälkeenkin.

Graffiti: The End Crew Berliinistä

2011-04-21T12:41:00.000+03:00

Terveisiä Berliinistä!

No, oikeastaan saavuin jo yöllä takaisin Suomeen vietettyäni ystävieni kanssa sitä ennen viisi päivää lempparilomailukohteessani. Pyrin jokaisella reissulla maalaamaan myös yhden graffitin (mikäli mitenkään mahdollista) ja tällä kertaakin sama oli tähtäimessäni. Berliinin lupaseinätilanne ei valitettavasti ole ollenkaan yhtä mukava kuin vielä muutamia vuosia sitten ja niinpä maalaushommat menivät ensin täysin puihin - vaeltelimme teollisuusalueen reunamilla kilometritolkulla raskaat kantamukset mukanamme auringonpaisteessa kunnes luovutimme rättiväsyneinä.

Seuraavana päivänä löysimme kuitenkin Friedrichshainista (paljon alkuperäistä suunnitelmaa hotelliamme lähempää) nuorisotalon seinän maalattavaksi. Alla kuvia.

Ensimmäistä kertaa liikenteessä Montanan Goldien ja mustien Kobrien kanssa. Mielenkiintoinen kokemus sinänsä, mutta taidan vastaisuudessakin pysyä merkkiuskollisena Belton Molotowille.

Reissun päällä oli niin "kiire", että en ehtinyt piirtämään uutta luonnosta maalausta varten. Niinpä mukailin seinällä joulukuussa Berliinissä piirtämästäni luonnoksesta ja päästäni vetämällä "fuusioduunit."

It was great phun. Nyt kiireen vilkkaa maalit kainaloon ja maalaamaan täällä Suomessa!

Graffiti: Write4Gold Helsinki Derby - Spiders vs. TMS

2011-04-14T18:18:00.000+03:00

Viime sunnuntaina järjestettiin Write4Gold 2011:n esikarsintakilpailu Helsingissä Spidersin ja TMS:n välillä. Harmillisesti olin silloin muun jännän äärellä, mutta eilen aamupäivällä oli sopivasti ohjelmassa palaverointia pääkaupungissa, joten kävin samalla kuvaamassa kilpailuduunit.

Lisää kuvia löytyy täältä.

Write4Goldin idea lyhyesti summattuna (ja suoraan skaban sivuilta suomennettuna) taas on seuraava:
"Päätarkoituksellinen idea on tuoda maalareita yhteen ja pitää ystävällinen skaba mukavassa rennossa ilmapiirissä. Graffiti on kilpailuhenkinen taidemuoto, jolla ei ole mitään todellisia sääntöjä tai ohjenuoria, mutta Write4Gold pyrkii luomaan formaatin, jossa crewt voivat kilpailla tasapuolisesti. Jokainen crew saa samat olosuhteet, samat spraymaalit, saman aiheen ja saman aikataulun."

Battlaaminen on allekirjoittaneen mielestä erittäin hauska tapa, joka on jäänyt nykyään turhan paljon historiaan. Leikkimielisellä battlella saa osallistujat pistämään parastaan vaikka bissepullovedon nimissä ja vähän vakavampana versiona battlella on voitu selvittää maalareiden tai crewien välisiä biiffejä ihan mukavasti.

Pieni battle silloin tällöin piristää kummasti ja siitä tulikin mieleen, että itse esittämistäni haasteista yksi on lunastamatta, mutta jotkut meistä nyt vaan on pupupöksyjä ja se lienee pakko hyväksyä. Mun suuntaani heitetyistä battlehaasteista taitaa olla myös yksi vastaamatta. Pitääpä laittaa asiasta muistilappu ja palata asiaan täällä bloginkin puolella jossain vaiheessa

Graffiti: Kauden 2011 aloitus

2011-04-11T09:42:00.000+03:00

Keravan graffitiseinän remppailujen jälkeen tuntui luontevalta aloittaa graffitikausi 2011 viime lauantaina. Sää oli suorastaan erinomainen ja ryntäsimmekin seinälle kahden miehen voimin aikaisin aamusta jo siksikin, että pidimme todennäköisenä että seinän ääreen haluaa myös muita maalareita ja halusimme etulyöntiaseman. Myöhemmin maalaamassa ollut porukka kasvoikin kolmeen - tosin omasta kaveripiiristä.

Tässä vaiheessa vuotta uskaltaa taas ruveta käyttämään lateksipohjiakin.

Kuvassa näkyvä herra oli maalaamassa ensimmäistä kertaa elämässään. Siihen nähden leka tuntui pysyvän kädessä todella hyvin.

Tästä lähtien allekirjoittanut maalailee The End Crew:ssä. Näin kesän kynnyksellä maalauksia tulee todennäköisesti syntymään melko tiheään.

Keravan graffitiseinän kevätremontti grillaillen ja chillaillen

2011-04-07T09:34:00.000+03:00

Keravalle viime vuonna pystytetty luvallinen graffitiseinä oli vuoden 2010 aikana niin suosittu, että talveen mennessä sen pintaan oli ehtinyt kertymään puolisen senttiä paksu kakku lateksi- ja spraymaaleista. Talven kovilla pakkasilla maalikerros lähti lohkeilemaan useista kohdin pohjia myöten ja koska halusimme välttää Porvoon seinän kohtalon (seinä on usein kohdin kamalassa kunnossa ja maalikerrosten välille on muodostunut mm. vesitaskuja) päätimme pitää pienet kevätremppailut viime lauantaina.

Kahdentoista kieppeillä kokoonnuimme seinän äärelle mukanamme äänentoistovempeleet, perhe Sahrmanin lainaama grilli, viereisen K-Market Kalevantorin sponssaamat makkarat ja nippu talttoja sekä muita kunnostamiseen tarvittavia välineitä - nämä sponssasi ystävällisesti Keravan nuorisotoimi.

Talttaaminen oli melkoista graffitiarkeologiaa. Joistain kohdin seinää lähti kymmenien maalikerroksien isoja paloja paljastaen tunnistettavia yksityiskohtia viime kesän maalauksista.

Talttailuiden, grillailuiden ja chillailuiden lopputulos on toki visuaalisesti aivan kamala, mutta pitää seinän miellyttävämpänä maalata taas jonkin aikaa. Suuret kiitokset kaikille tapahtumaan tavalla tai toisella osaa ottaneille tahoille.

Tällaisia "community happeningeja" voisi mun mielestäni olla enemmänkin ja olenkin tekemässä sellaisista pientä ehdotusta eteenpäin. Siitä lisää myöhemmin.

Näyttelyt: Paavo Arhinmäen Vaalitaidenäyttelyn avajaiset

2011-04-06T10:31:00.003+03:00

Kirjoittelin toissapäivänä Paavo Arhinmäen vaalitaidenäyttelystä, jossa olen itsekin osallisena yhdellä maalauksellani. Pienen informaatiohäsmäkän johdosta olin eilen itse paikalla reilusti liian ajoissa, mutta ehdinpähän ennen näyttelyn avaamista kuvaamaan sen teokset ja kävelemään läpi läheiset graffitiseinät.

Alla kuvia teoksista ja niihin liitettynä tiedot näyttelyluettelosta.

1. Egs
“Vaalijuliste 2011”
kivipaino
40x50cm
1/20–20/20
120 €

2. Jani Leinonen
“Frosted Flames Box”, 2010
silkkipaino ja lakka kartongilla
54,5 x 38 x 11,5 cm
numeroitu ja signeerattu
1/95–95/95
900 €

3. Trama
“Trama”, 2011
Muste paperille
38 x 28 cm
150 €

6. Egs
“Egs”, 2011
50 x 70 cm
Muste paperille
450 €

5. Tuomas Milonoff & Riku Rantala, Madventures
Moroben ylänkö, Papua-Uusi-Guinea, 2009
laminoitu pigmenttivedos bambulle
45 x 80 cm
300 €

7. Jussi TwoSeven
“Skatta on Stickers”, 2010
Spraymaali tarroille
165 x 105 cm
1200 e

8. Kim Somervuori
“AA-SHOLE/omakuva”, 2009
Sekatekniikka levylle
94 x 145 cm
1200 €

9. Rauha Mäkilä
“Tim, Wannabe Popstar”, 2006
Akryyli MDF-levylle
79 x 79 cm
2200 €

10. Trama
“T”, 2011
Spraymaali metallilla
125 €

Yksityiskohta edellisestä

11. Tuomas Jääskeläinen & Juhana Laurila
“Nuija”, 2011
Mustesuihkutuloste 170g paperille
70 x 100 cm
1/3–3/3
120 €

15. Rakel Liekki
“Fangirlism: Lucia, Fan of Super Junior”, 2010
akryyli
1000 €

16. Rakel Liekki
“Fangirlism: Lucia, Fan of Private Line”, 2010
akryyli
1000 €

Rakel Liekin töiden tuotto menee Silvia Modigin kampanjointiin.

17. Riku Mäkinen & Otto Grundström
“Text Cloud”, 2009
500 €

18. Veloce150
“Nimetön”, 2010
20 x 40 cm
120 €

19. Hende Nieminen
“Potkii ja suihkii”, 2011
spraymaali ja maalitussit kankaalle sekä Penti-Color suuttimet
20 x 30 cm
250 €

20. Veloce150
“Nimetön”, 2010
51 x 36 cm
150 €

21. Helsinki Graffiti
“Gorba & Jeltsin”, 1991
Mustesuihkutuloste valokuvapaperille
60 €

22. Antti Männynväli
“Vanhus ja kaupunki”, 2010
61 x 50 cm
400 €

Kuvien ottamisen aikaan (eli ennen avajaisten alkua) Make Your Mark -galleriassa oli tyhjää, mutta avajaisten alettua porukkaa olikin jo kuin pipoa. Osa listatuista teoksista myytiin välittömästi ja loppuja voi käydä ihailemassa sekä ostamassa hyvä tarkoitus mielessä vielä tämän päivän.

Ai niin. Omasta maalauksestani ei nyt tässä ole kuvaa, koska en siitä sellaista paikan päällä ottanut. Ujostutti ja tuntui että se olisi kovin narsistista. Alla kuitenkin vielä senkin tiedot.

4. Jouni “Psyke” Väänänen
“Syyttömänä syntyneet”, 2011
Spraymaali ja maalitussit kankaalle
100 x 70 cm
800 euroa

Avajaispuheessa kovasti lämmitti mieltä se, että maalaukseni otettiin siinä esille ainoana yksittäisenä teoksena. Toisaalta ihmekös tuo; maalauksen aihe osuu aika lähelle näitä vaalitouhuja. Sivusta salakuuntelin yleisön kommenttejakin ja tuntui että maalauksen hahmoista tuli ilmeisesti semitunnistettavia.

Näyttelyt: Paavo Arhinmäen Vaalitaidenäyttely

2011-04-04T11:42:00.004+03:00

Huomenna allekirjoittaneen maalaus "Syyttömänä syntyneet" on esillä kovassa seurassa ja hyvän asian puolesta. Make Your Mark järjestää vaalitaidenäyttelyn Paavo Arhinmäen hyväksi. Alla on enemmän tietoa asiasta:

"Nuoret eturivin taiteilijat tuovat töitään myytäväksi Vasemmistoliiton puheenjohtajan Paavo Arhinmäen eduskuntavaalikampanjan hyväksi.

Taiteilijoiden joukossa ovat muiden muassa Jani Leinonen, Rauha Mäkilä, Egs, Antti Männynväli, Tuomas Jääskeläinen, Trama, Madventures, Kim Somervuori, Riku Mäkinen ja Jani Tolin.

Työt ovat näytteillä Helsingin Suvilahdessa tiistain ja keskiviikon.

Näyttely järjestetään 5.-6.4. Make Your Mark -galleriassa, ja avajaiset ovat tiistaina klo 19 alkaen.

Näyttelyn tarkoituksena on vauhdittaa taide- ja kulttuurikeskustelua vaaleissa ja samalla tehdä uudenlaista, avointa postmodernia vaalitaulukauppaa.

Näyttelyn taiteilijoita ole valittu poliittisin perustein. Puolueiden tai poliitikkojen tehtävä ei ole määrittää, mikä on hyvää ja huonoa taidetta. Jonkun silmissä kyseessä voikin olla rappiotaiteen näyttely..."

Tapahtuma löytyy myös Fäsäristä.

Jaa, että millainen se minun kontribuutioni tähän asiaan nyt sitten on? Tällainen.

Taulun koko on 70x100cm ja toteutustapa on spraymaali ja maalitussit kankaalle. Toivottavasti joku haluaa tätä postmodernia rappiotaidetta hankkia itselleen ja Paavo saa sitä kautta itselleen lisäbudjettia vaalityöhön. Täällä susirajan takana asuvana ihmisenä en itse voi valitettavasti Paavoa äänestää, mutta omassakin vaalipiirissäni olen tukemassa mm. taiteen keinoin toista vasemmistopoliitikkoa, Pia Lohikoskea.

Hilpaiskaahan huomenna avajaisiin. Itse odottelen niitä innolla nähdäkseni mitä muut ovat sinne tehneet nähtäville.

Graffiti: Ajankohtaisella teemalla varustettua maalausta Keravalta

2011-03-19T11:20:00.000+02:00

Keravan graffitiseinälle syntyi eilen jotain aivan mahtavaa. Pidemmittä puheitta kuva sanokoon loput.

Olin tästä sen verran fiiliksissä, että kävin kuvaamassa sen oikein kunnolla ja tein kuvista 26800 pikseliä leveän "liittarin." Big up maalareille!

Päivän mietelause

2011-03-18T09:30:00.001+02:00

Törmäsin päivittäisellä DeviantArt-ryhmien uusien päivitysten tsekkausrundillani allaolevaan teokseen ja ajattelin että näin perjantaina voisin jakaa sen teidänkin kanssanne.

Teos löytyi täältä ja täältä siitä löytyy vielä vinkeä videokin. Hyvät viikonloput - aurinko paistaa ja kevät tulee!

Maalaaminen: Zombiejänis

2011-03-17T19:45:00.001+02:00

Edellisessä kirjoituksessa mainitsin autollemme nimiehdotuksia antaneista kolmen saavan siitä hyvästä itselleen pienenä kiitoksena 15 x 15 cm canvastaulut, joiden teeman kukin näistä henkilöistä saa itse valita. Nyt ensimmäinen taulu olisi sitten valmis.

Syvillä profiileilla varustetuille pohjille on hauskaa maalailla "wraparoundisti."

Te kaksi joille olen myös taulut luvannut; aktivoitukaa jos pieni palkinto kiinnostaa. Näitä on ihan hauskaa puuhailla.

Pimppaus / tuunaus: "Hippiemobilesta" tuli "Mikämikä Express"

2011-03-11T14:31:00.002+02:00

Vajaa kuukausi sitten kirjoittelin ystäväni kanssa ostamastani autosta ja pyysin sille nimiehdotuksia. Nimi valittiin lopulta blogin kautta tulleiden nimiehdotusten ulkopuolelta ja projektimme kulkee tästä eteenpäin nimellä "Mikämikä Express" - kyseessä kun on kuitenkin isoiksi muttei aikuisiksi kasvaneiden poikien kulkupeli. Lupasin kuitenkin palkita parhaan nimiehdotuksen ja koska hyviä ehdotuksia tuli verrattain paljon en millään pystynyt valitsemaan niistä ainoastaan yhtä. Niinpä valitsin kolme ja voittajat ovat:

Marko "Pupu" Sahlmanin ehdotus "Colour of Magic",
Antti Yli-Huhtalan ehdotus "Astro Zombies"

ZZ:n ehdotus "Roadhouse."

Voittajat saavat kukin tekemäni 15x15cm canvastaulut, joihin tehtävien töiden teeman he voivat valita. Pupu ilmoittikin jo mailitse haluavansa "jotain zombiejäniksiä" (olen lukenut, mutta vastaamaan en ole ehtinyt), joten pistäkäähän Antti ja ZZ omat teemaehdotuksenne tulemaan osoitteeseen muotoaetsimassa@flammabul.com. Taulujen valmistumisessa kestää jonkin aikaa, mutta kaikki teistä saavat ne ennen kesää kuitenkin.

Tällaiset siis odottavat voittajia blankkoina:

Odottelemme kevättä ennenkuin Mikämikä Expressin suurempi työstäminen aloitetaan, mutta jotain on jo kuitenkin tapahtunut.

Skalppeerasimme automme. Shakkiruutu ei ollut niin kovin mieleemme.

Auton takatilasta on tällä hetkellä poistettu kaikki takapenkin runkoa lukuunottamatta. Sille pitäisi vilauttaa hieman rälläkkää.

Kojelaudan puiset osat eivät oikein istuneet projektiin...

...joten ne saivat hieman väriä. Ratti on vuorossa myöhemmin.

Ninjaeditlisäys: Kylkimaalauksista on jo olemassa luonnoksia, jotka unohdin laittaa tähän mukaan. Lisätäänpäs ne siis nyt jälkikäteen.

Näyttelyt: Nug @ Make Your Mark & "Robots" @ Geezers

2011-03-10T11:08:00.001+02:00

On hauskaa havaita, että graffiti- ja katutaide saa entistä enemmän jalansijaa myös sisätiloissa näyttelyiden muodossa. Tällä hetkellä Helsingissä on nähtävillä parikin mielenkiintoista näyttelyä, jotka kävin katsastamassa ystäväni kanssa toissapäivänä.

Make Your Mark Galleryssä on esillä ruotsalaisen graffititaiteilijan Nugin töitä. Make Your Mark avattiin pari viikkoa sitten osoitteessa Kaasutehtaankatu 1 (Suvilahti, rakennus 5), 00540 Helsinki. Käytännössä paikka sijaitsee Suvilahden luvallisen graffitiseinän välittömässä läheisyydessä näin talvella paksun lumikerroksen peitossa olevan hiekkakentän toisella puolella. Gallerian lisäksi tarjolla on mm. spraymaaleja (Ironlakia ja Montanan 94:sta), muita taidetarvikkeita ja vaatteita. Nug taas on sen verran legendaarinen hahmo, että vaikka töitä ei näyttelyssä esillä olekaan kuin suhteellisen rajatusti, niin ne kannattaa käydä katsomassa - ne on nimittäin toteutettu veikeällä tavalla, jonka aion itsekin kylmästi varastaa johonkin työhöni joskus. Alla muutama kuva aiheesta.

Pysäytyskuvia Nugin "Territorial Pissing"-videoteoksesta

Yleisnäkymää kaupan puolelle

Edellisen lisäksi Geezersissä (Pengerkatu 22, Helsinki) pyörii tällä hetkellä Janne Jääskeläisen "Robots" - näyttely, joka tarjoaa katsottavaksi spraymaalipurkeista ja suuttimista kasattuja robotteja sekä tauluja samalla teemalla. Alla muutama kuva siitäkin.

Sekä Make Your Markissa että Geezersissä näyttelyt vaihtuvat ilmeisesti kuukauden välein. Saisikohan sitä itsekin kasaan tarpeeksi näyttämisen arvoista materiaalia jompaan kumpaan?

Maalaaminen: Eduard Khil Pro Model

2011-03-04T09:02:00.001+02:00

Vajaa kuukausi sitten näin YouTube-videon, joka kaltaiseni alati dataavan nörtin olisi todennäköisesti tullut nähdä jo aikoja sitten:

Jostain syystä tämä oli kuitenkin tullut missattua. Video aiheutti toimistolla lähes kohtuuttoman suurta hilpeyttä ja päätin lähes välittömästi sen jälkeen, että jos trololoon kuuntelu ja katselu saa minut niin helposti niin hyvälle tuulelle on aiheesta syytä tehdä taulu. Ennen taulun tekemistä päätin kuitenkin duunata aiheesta skeittilaudan. Alla kuvia.

Vedin edellisen laudan maalaamisesta jotain oppineena tällä kertaa pohjalle värin, joka vastaisi mahdollisimman lähelle käytettävää "ihonväriä." Viimeksi sen peittävyyden kanssa nimittäin oli eniten ongelmia. Jo alkuvaiheessa huomasin muuten, että laulun esittävän Eduard Khillin persoonallisia ilmeitä ja kasvonpiirteitä on todella vaikea saada tehtyä uskottavasti. Tässä vaiheessa prosessia laudan pohjasta kurkkii enemmän ämeriikkalainen 70-luvun säämies kuin neuvostomusiikko.

Tässä ollaan päästy jo loppuun asti monien vaiheiden ja kokeilujen kautta. Edelleenkään pohjagrafiikan näköisyys ei oikein ole omasta mielestäni hyväksyttävää tasoa, mutta yleisesti ottaen diggailen kuitenkin lopputulosta. Maalailuun liittyi lievää epätoivoa aiheuttanut vaihekin; kun olin saanut laudan lakkausvalmiiksi ja pari kerrosta lakkaakin pintaan otin maalihyllystäni väärän purkin ja tuhosin sekunnissa useiden tuntien työn heittämällä laajalle alueelle hopeamaalia. Itselleni epätyypillisesti en vetänyt asiasta raivareita vaan ryhdyin korjaushommiin.

Alaosan tekstit on tehty vapaalla kädellä. Aluksi ajattelin tehdä stencilin tätä hommaa varten, mutta sitten totesin haluavani käsityön näkyvän voimakkaasti myös näissä.

Loppusanoina mainittakoon, että laudan tarkoitus ei ole ivata siinä esiintyvää henkilöä vaan kyseessä on ihan rehellinen tribuutti miehelle, jonka esiintyminen sai (ja saa muuten edelleen) minut hyvälle tuulelle. Koska maalaus onnistui kaikkine hankaluuksineen semimukavasti ajattelin tehdä YouTuben kautta suuremmiksi tai pienemmiksi ilmiöiksi nousseista jutuista pienen sarjan lautoja. Taiteilijan nakkilistalla ovat ainakin seuraavat:

Jack "Winnebago Man" Rebney

Sergey "Epic Sax Guy" Stepanov

David "Is this real life?" DeVore Jr.

Muitakin saa ehdottaa. Samoin ehdotuksia otetaan vastaan siitä mistä voisin poimia itselleni kohtuuhintaisia skeittidekkejä (markettilaudat eivät käy, koska ne ovat niin vitsikkäitä etten pysty naurulta niille maalaamaan) maalauspohjiksi. Dekit saavat olla vaikka vähän propellejakin, mutta niiden pitäisi olla uusia eikä puhkiskeitattuja.

Muotoa Etsimässä saa tunnustusta

2011-02-22T08:10:00.000+02:00

Blogosfääri on eri metka paikka ja meillä blogien pitäjillä on monia erikoisia tapoja - yksi niistä on tunnustuksen jakaminen muille blogeille virtuaalisten prenikoiden muodossa. Satunnaisesti äreän ja kaiken hömpönpömpölle haisevan suhteen skeptisen sedän roolissani en oikein tiennyt miten suhtautua asiaan kun havaitsin "The Gorgeous Blogger"-prenikan lävähtäneen pöydälleni Visuaalisesti Vaativa-blogin pitäjän suunnalta. Jonkin aikaa erilaisia näkökulmia tutkittuani päätin, että miehen joka maalaa parhaillaan balalaikkaa vaaleanpunaiseksi (tänään aloittamani pimppausproggis) on todennäköisesti turhaa suhtautua hirvittävällä vakavuudella itseensä ja ympäröivään maailmaan.

Kiitoksia siis Ainolle. Olen oikeasti varsin otettu ja hyvällä mielellä tästä huomionosoituksesta.

Prenikka tulee ehtojen kera:

"The Gorgeous Blogger -palkinto on suunnattu kaikille upeille bloggaajille. Jokainen vastaa viiteen blogiinsa liittyvään kysymykseen ja jakaa tämän palkinnon viidelle, jotka mielestään sen ansaitsevat."

...joten ei muuta kuin suorittamaan:

Milloin aloitit blogisi?
"Muotoa Etsimässä" on saanut alkunsa toukokuussa 2009 ja on vajaan kahden vuoden iässään kirjoitteluhistoriani nuorin vuodatuspaikka. Blogien (joita silloin nettipäiväkirjoiksi kutsuttiin) pitämisen olen aloittanut maaliskuussa 2000 muistaakseni lähinnä siksi, että monet muutkin silloisista työkavereistani pitivät sellaista. Sittemmin olen ehtinyt pitämään ilmeisesti ainakin seitsemää eri blogia, joista tämä viimeisin syntyi vakavamielisemmän "pääblogini" (jonka päivittäminen on jäänyt viimeisen kahden vuoden aikana erittäin vähille) kevyemmäksi "sisarblogiksi."

Mistä kirjoitat blogissasi, mitä kaikkea se käsittelee?
Tämän nimenomaisen sisältö esittelyn mukaisesti on "kolmenkympin paremmalle puolelle ehtineen pienyrittäjämiehen työ-, harraste- ja designblogi, jossa käsitellään valokuvausta, graffiteja sekä monenlaista muuta maalaamista ja luovaa toimintaa. Omien projektieni lisäksi esittelen säännöllisesti myös muiden tuotoksia." Eniten täällä käsitellään graffiti- ja katutaideasioita, koska ne ovat eniten lähellä sydäntäni ja käyn niiden edistämisen nimissä todennäköisesti loputonta taistelua. Kirjoittelen kuitenkin mielelläni kaikesta sellaisesta, jonka koen luovaksi, kiinnostavaksi tai joka voisi edistää muidenkin ihmisten luovuutta tai kiinnostumista jostain kivaksi kokemastani asiasta.

Mikä seikka tekee blogistasi erityisen verrattuna muihin?
Tämä ei ole "ripsariblogi" (tm). Eiku. No, niistä aikaisemmin mainituista graffiti- ja katutaideasioista ei taida mikään muu suomalainen blogi jauhaa yhtä aktiivisesti ainakaan toistaiseksi. Käytän myös yllättävänkin paljon aikaa yksittäisen blogientryn tuottamiseen kuvineen ja teksteineen, mutta en tiedä näkyykö se lukijoille. Niin tekee sitäpaitsi moni muukin bloginpitäjä.

Mikä sai sinut aloittamaan blogin kirjoittamisen?
Osittain tätä tuli käsiteltyä jo ensimmäisen kysymyksen kohdalla, mutta... Syystä tai toisesta blogien ylläpitäminen on mielestäni terapeuttista - forumkeskusteluiden (joissa olen myös ollut melko aktiivinen kymmenisen vuotta) tulistenkin dialogien sijaan sellaista mukavaa "yksinpuhelua tuuleen", jossa ei ole niin pakko reagoida palautteeseen ellei halua. Pari vuotta tässä välissä tulin pitäneeksi blogia palkattunakin. Oli kummallista saada rahaa asiasta, jonka olisi pääsääntöisesti tehnyt ilmaiseksikin.

Mitä haluaisit muuttaa blogissasi?
Päivitystahtia. Jos aikaa olisi, niin kirjoittaisin tänne oikein mielelläni paljon useammin kuin nyt kirjoitan. Aiheitakin olisi ja niitä tuntuu kasautuvan varastoon jonoksi, jota en yrityksistäni huolimatta saa koskaan purettua kokonaan.

Lopuksi vielä ne viisi blogia, joille itse haluan erityisesti antaa tunnustusta tällä samalla palkinnolla:
http://mac-arte.blogspot.com/
http://graffitiblogi.net/
http://blog.crookedshit.com/
http://mcdreams.wordpress.com/
http://revok1.com/

Tuli silleen vähän tylsästi ulkomaapainotteinen listaus, mutku... en mä aktiivisesti lue suomalaisista blogeista kuin Visuaalisesti Vaativaa (jota on vähän typerää lähteä tohon listaan laittamaan vaikka haluaisinkin koska prenikka tuli alunperin sieltä suunnasta) ja ystävieni blogeja (joiden suhteen olen jäävi).

Pimppaus / tuunaus: Työnimi "Hippiemobile"

2011-02-17T13:43:00.000+02:00

Viime elokuun lopulla kirjoittelin "Grog Machinesta", jonka hankin itselleni hetken mielijohteeseen perustuen ja jonka ehostamisesta ajattelin ottaa itselleni projekti. Nooh, kyseinen limuautomaatti on siitä lähtien uskollisesti palvellut toimistomme virvoitusjuomatarpeita, mutta ei sille kyllä ole puhdistamisen lisäksi tehty yhtään mitään puolessa vuodessa. Projekti etenee varmasti kuitenkin jossain vaiheessa - aikataulua tällä ei kuitenkaan ole.

Yhtälailla hetken mielijohteeseen pohjautuen päätin ystäväni Villen kanssa hankkia uuden projektin toteutettavaksi. Parikymppisillä kundeilla tuntuu usein olevan vitsikkäästi laitettuja kesäautoja ja vaikka me olemmekin jo vähän vanhempia ryhdyimme samantyyliseen koitokseen hankkimalla GMC Astro -merkkisen jenkkipakun eilen. Työnimellä "Hippiemobile" aiomme tuottaa renkailla olevasta kasasta paskaa Keski-Uudenmaan kummallisimman (ja lungeimman) transportaatiovälineen.

Alla muutama kuva lähtötilanteesta:

Lopputulokseksi on tarkoitus saada jotain tämän suuntaista:

Tähän mennessä visioituja asioita; takatilan väliseinän siirto taaksepäin isomman "loungen" luomiseksi, eri teemasisustukset takakontille ja ohjaamolle / loungelle, laserleikatut logot auton keulaan perään, diskopallo kattoon, torvikaiuttimet katolle, ulkopuolen maalaus uudella teemalla muutamaan otteeseen kesän aikana...

Nyt olisikin sitten kysymys / skaba teille, oi armaat lukijat. Auton työnimi on tosiaan "Hippiemobile", mutta ottaisimme mielellämme muitakin nimiehdotuksia vastaan. Mikäli nimiehdotuksien joukosta löytyy työnimeä parempi otamme sen käyttöön ja sen perusteella suunnitellaan logo autolle. Paras ehdotus palkitaan toistaiseksi määrittelemättömällä tavalla siitä huolimatta otetaanko se käyttöön vai ei. Postaa omasi kommentteihin ja osallistu!

Välineet: Molotow One4All-tussit

2011-02-15T18:38:00.000+02:00

Joskus sitä on niin jännän äärellä ettei oikein olisi halukas edes jakamaan jännää muiden kanssa. Odotettuani yhdet viitisentoista vuotta Molotow One4all-tussien kaltaista tuotetta heti niitä käsiini saatuani toinen ajatukseni innostuspäissään olemisen jälkeen oli "nää on niin hyviä, että pitää varmaan koittaa pimittää tieto niiden olemassaolosta mahdollisimman tehokkaasti - oon venannut näitä liian kauan kertoakseni niistä muillekin." Nooh, tällä luonteella moinen itsekäs ajattelumalli johti lähinnä pahaan mieleen, joten käänsin kurssia sen suhteen. Jos joku teistä nyt tämän jälkeen pieksee mut mun omassa pelissäni, niin ei kai tässä sitten auta kuin ruveta treenaamaan entistä enemmän.

Asiaan; markkinoilla on ollut aikaisemmin lähinnä enemmän tai vähemmän onnettomia maalitusseja eikä niillä ole kovastikaan yrittämällä saanut aikaiseksi sellaista jälkeä kuin haluan. Molotowin One4all-tussit ovat ensimmäiset peitoltaan ja muilta ominaisuuksiltaan niin kiinnostavat vempeleet sarjassaan, että voin lämpimästi suositella niitä muutaman kuukauden testailun jälkeen. Tusseja löytyy 1mm, 2mm ja 4mm leveinä ja täyttövärejä 30ml ja 180ml kokoina. Värejä voi käyttää myös vaikkapa siveltimillä, kynäruiskussa tai niillä voi toki täyttää leveämpiäkin tusseja kuten itse olen tehnyt isompien pintojen duunaamista ajatellen. Ai niin, värejä voi sekoittaa keskenään mikäli tarjolla olevan värikartan sävyt eivät täytä omia tarpeita.

Alla muutamia kuvia tuotteista:

Suomessa näitä kuten muitakin Molotowin tuotteita myy Geezers. 1-4mm tussit maksavat muistaakseni 4€ pintaan / kpl, 30ml täyttövärit ~5€ ja 180ml täyttövärit parikymppiä. Värit ovat todella riittoisia, joten isomman täyttövärikoon hankinnassa kannattaa käyttää harkintaa - todennäköisesti sellaisessa on semiaktiiviselle askartelijapaskartelijalle loppuelämäksi käytettävää ellei aio kylpeä maalissa.

Alla muutamia esimerkkejä omista askastelupaskarteluistani näillä välineillä:

Alemman laudan kuvissa näkyvä hile-efekti on saatu tekemällä lakkaus 8-9 kerroksessa normaalilla kiiltävällä spraylakalla ja metallihilelakalla vuorottelemalla.

Muut blogit: Nimi

2011-02-09T10:58:00.001+02:00

Blogosfäärin kaiken "tsekkaa mun uusimmat ripsarit"-silsan joukosta löytyy onneksi paljon mielenkiintoistakin luettavaa ja nähtävää. Niinpä ajattelin lyhyesti kertoilla muutamista mielenkiintoisista blogeista ehtiessäni.

"Nimi" ansaitsee ehdottomasti maininnan. Tämän blogin takana olevat ihmiset kertovat itsestään ja tavoitteistaan näin: "Nimi on vuonna 2010 perustettu yhteisö, joka tukee suomalaista visuaalista kulttuuria esittämällä otteita taiteilijoiden elämästä ja teoksista. Nimi -yhteisö ei tavoittele rahallista hyötyä eikä tue laitonta toimintaa millään tavoin."

Alla muutama varastettu... lainattu... varastettu... lainattu kuva. Lisää matskua löytyy täältä ja onhan porukalla toki omat sivunsa Fäsärissäkin.

Uutinen: Geezers on muuttanut uusiin tiloihin

2011-02-08T15:40:00.000+02:00

Suomen (omasta subjektiivisesta näkökulmastani) valikoimaltaan ja palvelultaan paras maalikauppa Geezers muutti uusiin tiloihin tammikuun loppupuolella. Uudet tilat ovat melko merkittävä parannus vanhoihin nähden ja avajaisissa oli mukavan keski-eurooppalainen tunnelma kun tässä pari viikkoa sitten niissä kävimme.

Alla muutama tänään ohimennen kännykällä otettu kuva tiloista:

Maaleista edelleen kaupan tuttuun Belton Molotowia, Clashia ja uudempina tulokkaina mystistä Super Trampia (jota itselläkin lenuu tuolla jossain pari lekaa, mutta joita en ole vielä testannut) sekä Flamea.

Vaatteisiin en ota kantaa, koska en ole koskaan valikoimaa edes tsekannut. Graffiti- ja katutaide-kirjallisuuden suhteen valikoima on kuitenkin melko lailla paras mitä Suomesta löytyy Akateemin kirjakauppa mukaanlukien. Lisäksi ne ovat lähes poikkeuksetta Geezersissä edullisempia kuin muualla ainakin taannoin suorittamani hintavertailun perusteella.

Ai niin. Lehtiäkään ei sovi toki unohtaa.

Tarvikkeiden ja muun sen sellaisen shoppailun lisäksi uusissa tiloissa on myös "Art corner", jossa mitä ilmeisimmin tulee olemaan esillä vaihtuvia näyttelyitä ainakin kotimaisilta alan taiteilijoilta. Alla muutama kuva siitä mitä tällä hetkellä on tarjolla - joskaan kuvat eivät kyllä tee näille teoksille mitenkään oikeutta.

Geezers sijaitsee siis nykyään osoitteessa Pengerkatu 22, 00500 Helsinki.

Valokuvaus: Säde "New Breed" - uutta täytettä DJ Proteuksen saappaisiin

2011-02-04T13:09:00.000+02:00

Vuosia aktiivisesti vapaa-aikaani suomalaisen klubikulttuurin parissa vietettyäni ja sen sisällä monenlaisia enemmän tai vähemmän vapaaehtoistöitä ja -projekteja toteutettuani päätin taannoin ettei minulla ole enää aikaa eikä oikeastaan kiinnostustakaan moiseen. Muut kävijät olivat ehtineet moneen otteeseen vaihtua itseäni nuorempaan erityisesti niillä klubeilla, joilla itse eniten ramppasin ja niinpä en enää oikein tuntenut kuuluvani joukkoon. Yhteisöllisyyden tunteen enemmän tai vähemmän kadottua omalta kohdaltani alkoi tuntua myös etten enää jaksa puuhastella tälle porukalle juuri mitään, mutta onneksi tähän sääntöön on omat poikkeuksensa.

Kaikista suomalaisista klubeista itselleni rakkain on aina ollut Säde. Kun ystäväni DJ Proteus soitti ja kysyi olisinko kiinnostunut suunnittelemaan helmikuun 18. päivä pidettävän Säde "New Breed"-tapahtuman flyerin ei vastausta tarvinnut harkita kovinkaan pitkään. Vielä viitisen vuotta sitten olisin lähes kirjaimellisesti kussut hunajaa tilaisuudesta päästä toteuttamaan Säteen tapahtumamainontaa ja näin herran vuonna 2011 ajatus tuntui edelleen kiinnostavalta.

Hetken aikaa tapahtuman teemaa mietittyäni lähetin tällaisen mailin:

"Heippa,

Tällä hetkellä flaban kuvitusidea olis seuraava:
Muutaman vuoden ikäinen poika (tuttavapiiristämme mikäli vanhemmat suostuvat), jonka tukka
on vedetty niin keesille kuin voidaan ilman hiuksien leikkaamista meikattuna mahdollisimman
Proteus-look-a-likeksi (eli mustat huulet ja silmämeikit) normaaleissa neutraaleissa lastenvaatteissa
(eli ei mitään Disney-hahmoja jne.) jalassaan nauhojen osalta auki olevat sulta lainatut mahdollisimman
näyttävät kengät ("uusi polvi astuu Proteuksen saappaisiin"). Skidillä voisi lisäksi olla asianmukaista
rekvisiittaa (vinyylejä, luurit, mikseri?) ja voisin koittaa saada sen huutamaan monttu auki vähän
eniten käytössä olevaa promokuvaasi mukaillen. Voitais tehdä tää täällä porukalla "huvikseen"-hengessä vaikka se teettääkin vähän enemmän duunia.

Ilmoittele mitä oot mieltä tosta, koska jos et dumaa ideaa niin se vaatii vähän säätämistä ja säätäminen
pitäis tietty aloittaa mahdollisimman pian.

Sulta muuten varmaan löytyy Säteen logo? Pistätkö tulemaan?"

Idea hyväksyttiin, joten siirryin toteutusvaiheeseen. Soitto ystäväperheelle, sieltä neljän ja viiden ikävuoden välissä huiteleva poika malliksi legopakettipalkalla, kysely samoissa toimitiloissa toimivalle meikkaaja-maskeeraajalle avustuksesta, Proteukselta kengät ja kuulokkeet... ja ei kun kuvaamaan.

Kuvaukset sujuivat suorastaan käsittämättömän hyvin erityisesti ottaen huomioon mallin iän ja sen että hän toimi ensimmäistä kertaa mallina. Jotenkin on vieläkin vaikeaa ymmärtää miten niin pieni mies voi olla näin luonteva ja osata antaa ulos niin hyvän skaalan toimivia ilmeitä ja asentoja.

Kuvien pohjalta flyeristä tuli seuraavanlainen:

...ja tehtiinpä vielä bannerikin:

Tämän proggiksen parissa värkkäily oli mukavaa vastapainoa "oikealle työlle." Kiitoksia Tiina's Artin Tiina Walleniukselle, Saarelainen-Salosen perheelle ja työharjoittelijallemme Tuomakselle homman mahdollistamisesta.

Katutaide: Berliini, joulukuu 2010

2011-01-31T11:02:00.002+02:00

Viime Berliinin piipahduksesta oli ehtinyt kulumaan lähes puolitoista vuotta, joten oli korkea aika ottaa siivet alle ja lentää muutamaksi päiväksi currywürsteilemaan. Olen aikaisemminkin höystellyt Berliiniä ja jopa siinä määrin etten koe tarvetta toistaa hehkutuksia - niitä kun voi lukea täältä, täältä ja täältä.

Vietimme suuren osan matkasta valitettavasti aikamoisessa flunssassa ja niinpä katujen tallaamiseen tuli omistettua päivittäin pari tuntia normaalia vähemmän. Seuraavassa kuitenkin jonkinlaista kuvaotantaa kaupungin katutaiteesta joulukuussa 2010. Kuvat on otettu pohjoisen Mitten ja Friedrichshainin kaupunginosissa suhteellisen lyhyillä kadunpätkillä.

Näitä käsiä on edelleen ympäriinsä tuhottomasti, mutta niistä useimmat ovat junalinjoilla eikä niitä siksi kovin helposti pääse kuvaamaan.

Banksyä Tachelesilta. Alaoikealle joku oli purkanut sanoiksi kriittisen suhtautumisensa kyseisen taiteilijan tuotantoon.

En muuten pidä kaikesta kuvaamastani. Tätä tanssivaa pissishahmoa ja sen siskoa löytyi Berliinin kaduilta paljon paljon enemmän kuin mitä olisin halunnut nähdä. Joku siinä ärsytti aivan kamalasti.

Tässä taas tämänkertainen lempparini. Viimeksi kaupungissa käydessäni olin tavattoman utelias sen suhteen mistä nämä duunit on tehty ja pienen salapoliisityön jälkeen ilmeni että pohjamateriaalina toimivat kertakäyttöpöytäliinat.

En ole ihan varma olenko jo tullut kirjoittaneeksi Akaysta täällä. Mikäli en ole, niin pitäisi. Näissä julisteissa kerrottu tarina kuulostaa voimakkaasti sellaiselta, jonka takana hän voisi olla. (edit: ...mutta ei kuitenkaan ole. Kiitokset valppaalle lukijalle korjauksesta.)

White Trash Fast Food on paikallinen tsekkaamisen arvoinen ravintola. Ruoka ei ehkä ole sen parempaa kuin muuallakaan, mutta ilmapiiri on varsin mielenkiintoinen.

Tämän esikuvana on selkeästi toiminut Banksyn "Kissing Coppers" ja kieltämättä naurahdin muutamaan otteeseen päässäni sille kuinka paljon tällaisen duunin täytyy keskimääräistä uusnatsia ketuttaa. Se on ihan oikein se.

The Weinmeister-nimisen ravitsemus- / majoitusliikkeen sisäänkäynti Mittessä.

Näkymä ulos Tachelesista. Näin talvella suurin osa näyttelyistä ja galleriatiloista tuntui olevan kiinni, mutta jo ihan pelkästään Alexander Rodinin näyttelyn (jonka olemme nähneet aiemminkin, mutta joka uusiutuu jatkuvasti) takia paikalle kannatti raahautua. Sääli etten voinut ottaa näyttelyssä kuvia, koska esittelisin niitä mielelläni teille.

"Above" oli alkanut käyttää töissään Hollywood-naamoja. Stallonen lisäksi mm. Burt Reynolds tuli spotattua.

Hotellihuoneemme oli muistaakseni 35 kerroksessa, joten sen ikkunasta piti luonnollisesti koittaa ottaa kuvia. Valitettavasti lasin heijastumat tekivät kuvaamisesta aikalailla leikkimistä eikä säätila antanut visiitin aikana mahdollisuuksia käydä kuvaamassa suoraan katolta.

Teimme reissumme joulukuussa välipäivinä ja ennenkuin ehdin kirjoittamaan siitä tänne tuli uusikin reissu jo varattua. Berliini odottaa jälleen huhtikuussa ja tällä kertaa lähdemme liikenteeseen viiden hengen poikaporukalla.

Taide: Colasa

2011-01-28T14:13:00.000+02:00

"Muotoa etsimässä" seurailee graffiti- ja katutaideasioita suorastaan piinallisen paljon. Siitä huolimatta en kuitenkaan kirjoittele tänne kuin murto-osasta siitä mihin näiden asioiden ympärillä törmäilen ja mitä niistä ajattelen. Liiallisen aktiivisen seuraamisen johdosta tylsistyn satunnaisesti tietyllä tekniilla tehtyihin tai tietyntyylisiin töihin joko väliaikaisesti tai kokonaan. Lähiaikoina olen ollut erityisen tylsistynyt stencil-tekniikalla tehtyihin duuneihin, koska suurin osa niitä tekevästä porukasta tuntuu tekevän ärsyttävän persoonatonta jälkeä. Kuvien käyttäminen Photoshopin "Cut out"-filtterin, Illustratorin "Live tracen" ja muiden vastaavien työkalujen kautta näkyy hävyttömän monien töistä enkä oikein voi ymmärtää miksi niiden tekemiä muotoja on pakko seurata orjallisesti skalpellilla. Lopputulos on näin tehden piiperrystä, jonka puukottamista voi arvostaa kärsivällisenä puurtamisena, mutta ei niinkään taiteellisena tai omintakeisena.

Onneksi kaikki eivät kuitenkaan tee näin. Piristävää ja mielenkiintoista jälkeä on olemassa enemmän kuin kotitarpeiksi kunhan vaivautuu hieman kaivamaan tai törmää sellaiseen sattumalta, kuten minulle kävi Colasan töiden kanssa. Vaikka esimerkiksi Marilyn Monroesta on tullut vuosien saatossa nähtyä monenlaisia maalauksia ei kuva-aiheen kuluneisuus haitannut yhtään - se kun oli toteutettu mielenkiintoisesti.

Alla muutamia kuvia Colasan töistä ja yksi taiteilijasta työssään. Lisää voi käydä katsomassa hänen verkkosivuiltaan, DeviantArt-galleriastaan tai blogistaan.

Ideat: "Haluan nähdä muutakin"

2011-01-25T09:38:00.001+02:00

Tässä ei niin kauan sitten tulin huomanneeksi muutaman Facebook-ystäväni liittyneen "Haluan nähdä muutakin"-nimiseen ryhmään ja uteliaisuuteni heräsi. Kävin katsomassa mistä on kyse; taidekasvatuksen opiskelija Elissa Eriksson oli päättänyt lähteä keräämään ihmisiä mukaan tempaukseen, jossa helsinkiläisiltä sporapysäkeiltä ostetaan viikoksi tilaa ja tässä tilassa kerrotaan osallistujien haluavan nähdä ympärillään muutakin kuin mainontaa. Vaikka pyöritänkin päivätyökseni mainostoimistoa vaikutti idea varsin kiinnostavalta ja tukemisen arvoiselta - niinpä lyöttäydyin muiden joukkoon ja sitä joukkoahan riitti reilun 6000 yksityishenkilön verran.

Mainostila maksaa rahaa ja niinpä jossain vaiheessa tempausta tuli aika avata lompakkonsa osallistuakseen konkreettisesti. Ei niin yllättävästi (mutta aina yhtä harmillisesti) suurin osa intomielistä päätti olla ainoastaan hengessä mukana, mutta 1458 (eli lähes 25%) mukaan ilmoittautuneista suoritti sen kolmen euron maksun (osa jopa vapaaehtoisesti enemmän), jonka tempauksen järjestäjä meiltä pyysi. Näin saatiin kokoon summa, jolla muistaakseni 21 pysäkkitaulun vuokra viikoksi ja julisteiden painokulut saatiin katettua - jäipä rahaa vielä ylikin ja se päätettiin käyttää avajaistapahtumassa Mantan patsaalla kuuman juoman tarjoiluun.

Tempaus alkoi eilen ja kello 19 alkaneeseen avajaistapahtumaan porukkaa olikin kokoontunut ihan mukavasti; noin 100 oli paikalla kanssamme samaan aikaan. Viereisellä sporapysäkillä pääsi tutustumaan itse julisteeseen, johon oli printattu "Haluan nähdä muutakin"-viestin lisäksi osallistuneiden pankkisiirron mukana laittamat viestit. Olin varautunut etsimään omaani pitkäänkin, mutta ilmeisesti ensimmäisten joukossa tekemä maksusuoritukseni aiheutti sen mukavan yllätyksen, että viestini oli toisena. Mikäpä sen mukavampaa.

Alla muutama kuva julisteesta ja tapahtumasta.

Ei liene kovin vaikeaa arvata mitä haluaisin nähdä. Jos nyt saisin päättää viestin uudestaan, niin kirjoittaisin todennäköisesti jotain ylevämpää, mutta tämä oli se mitä minulle tuli ensimmäisenä mieleen suuremmin puristamatta ja pohtimatta.

Pysäkillä parveili porukkaa oikein mukavasti julistetta tutkailemassa.

Kolmella eurollaan saisi tosiaan kupillisen kuumaa ja sen viestinsä julisteeseen. Ei paha diili.

Suomen talvessa on hieman kylmä ja nälkäkin oli, jotin lähdimme kotiin puoli kahdeksan kieppeillä. Siihen mennessä tempauksen järjestäjän toimesta ei oltu vielä kuultu minkäänlaista puhetta ja sitä tavallaan jäin vähän kaipaamaan.

Aamun Hesari uutisoi asiasta ja uutisessa pientä vinoa hilpeyttä itsessäni aiheutti "mitä seuraavaksi"-osa, jossa tehtiin suomalaisittain tyypilliset; oletettiin että kun joku meistä saa jotain jollain tavalla poikkeuksellista aikaan on samalla henkilöllä eittämättä oltava kotonaan ehtymätön ideasäkki välittömästi uudelleen avattavaksi. Sen sijaan että aina olettaisimme jonkun muun esittävän ideoita ja panevan niitä täytäntöön jokainen meistä voisi rohkaistua kehittämään edes yhden omalaatuisen idean elämänsä aikana ja etsimään väylän sen toteuttamiselle. 5,3 miljoonan populaatiosta lähtisi vuositasolla melko monta freesiä ajatusta ja tuskin monetkaan niistä nyt kuitenkaan olisivat umpihulluja ja naurettavia.

Paluumatkalla napsin muutaman käsivarakuvan (jalustan ollessa toimistolla) Espan puistosta ja Aleksanterinkadulta:

Espan valoista ja Aleksin työmaa-aidoissa olleista "Multicoloured Dreams"-porukan maalauksista tuli hyvä fiilis. Ehkä Helsinki on oikeasti vihdoin vetämässä päätään persuksistaan ja kiinnostunut antamaan tilaa kliffoille jutuille. Toivottavasti tätä näkee vastaisuudessa yhä enenevissä määrin. Jos jossain näkyy sellaista tilaa johon voisi jotain toteuttaa, niin suosittelen voimakkaasti kysymään mahdollisuutta siihen. Omakohtaisien kokemuksien ja kavereiltani kuulemien juttujen pohjalta se ei ole ollenkaan niin hankalaa kuin se oli vielä viisi vuotta sitten.

Musikaali: 1827 Infernal Musical

2011-01-24T16:51:00.001+02:00

Jonkinasteiseksi kulttuuri-intoilijaksi itseni laskevana ihmisenä intoiluni tuntuu keskittyvän suorastaan pitkälti ainoastaan erilaisiin kuvataiteen muotoihin. "1827 Infernal Musicalista" kuulin kuitenkin jotakuinkin välittömästi sen jälkeen kun siitä jotain julkisesti kerrottiin ja löylytystä aikana haisteltuani päätin että nyt jos koskaan on lienee avartaa omaa näkemystään musikaaleista. Niinpä sitten varasin liput neljän hengen seurueelle viime syksynä ja lauantaina pääsin antamaan monoa ennakkoluuloilleni.

Vielä ennen esitystä Turun Logomolle kävellessämme olin jossain määrin skeptinen sen suhteen tulisinko viihtymään aidosti vai joutuisinko kehumaan näkemääni ja kuulemaani musikaalissa eräässä roolissa olevalle ystävälleni olematta aidosti sanojeni takana. Tätä oli onneksi selkeästi täysin turhaa pelätä - viisi minuuttia alun jälkeen olin jo kananlihalla ja niin fiiliksissäni, että kun se kehumisen aika sitten lopulta tuli niin sain hädin tuskin mitään rakentavaa sanottua.

Sanottakoon se siis tässä kirjallisesti; 1827 Infernal Musical on kaikin puolin vakuuttuva produktio. Biiseistä oli helppo innostua ja niistä useimmat tuntee jos on pitänyt korvansa auki viimeisen 20 vuoden aikana edes satunnaisesti vaikka ei olisikaan heavydiggari - ulkomuistista mainittakoon ensimmäisinä Symphony of Destruction ja Paranoid. Osa näyttelijöistä veti lauluosuutensa toisia paremmin, mutta kukaan ei niin kehnosti että se olisi häirinnyt kokemusta. Bändinä toimi ilmeisesti 17-18-vuotiaita kundeja, mutta sitä oli tavattoman vaikeaa uskoa soiton ollessa tasoltaan huomattavasti korkeampaa kuin sen perusteella voisi kuvitella. Joukkokohtaukset ja pyrot olivat vaikuttavia, tarina kulki eteenpäin pääsääntöisesti erittäin jouhevasti ja puvustukseen oli selkeästi tsempattu. Lavasteetkin olivat tietynlaisessa koruttomuudessaan teemaan erittäin sopivat ja valosuunnittelu toimivaa. Kaikesta tästä fiilistelystä voinee päätellä, että olen erittäin vaikuttunut näkemästäni ja kuulemastani.

Käsittääkseni kaikki näytökset ovat lähes loppuunmyytyjä, mutta ainakin äsken tsekatessani niihin sai vielä lippuja Lippupisteen kautta. Mikäli sinulla on mahdollisuus lähteä Turkuun, niin voin lämpimästi suositella tätä kulttuurikokemusta, jossa saa rahoilleen vastinetta suorastaan naurettavan paljon.

Mainittakoon vielä seuraavaa; perjantaina ollut ensi-ilta keskeytyi harmillisesti erään keskeisen näyttelijän loukattua vakavasti polvensa, mutta erityisjärjestelyiden kautta lauantain näytös onnistuttiin pitämään ja vieläpä niin ettei tämä vaikuttanut musikaalikokemukseen kovinkaan paljon. Mielenkiintoisesti eräs toinen rooleista täytetään jokaisessa näytöksessä eri henkilön toimesta ja niinpä kokemus on jokaisessa näytöksessä konkreettisesti erilainen.

Allekirjoittaneen löytänee tästä eteenpäin useamminkin musikaaleja katsomasta.

Koti on paras paikka

2010-12-14T18:50:00.001+02:00

Kotimme on keväästä asti ollut melkoinen banaanilaatikkohelvetti. Kahden aikuisen ihmisen tavaroita on haastavaa sovittaa reilun 50 neliön kaksioon erityisesti kun kyseessä on kaksi ihmistä, jotka ovat selkeästi innostuneet tai ainakin onnistuneet haalimaan tavaraa aivan liikaa tarpeisiinsa nähden. Laatikkokasojen keskellä ei ole ollut kovinkaan mukavaa asustaa ja ystäviäkään ei ole liiemmin viitsinyt pyytää käymään sekasotkun joukkoon.

Tässä päivänä eräänä oli kerrankin aikaa tehdä asialle jotain ja intensiivisen 7 tunnin "no nää saa todellakin mennä"-hylkäämisprosessin jälkeen koti näyttää jälleen huomattavasti enemmän sellaiselta viihtyisältä paikalta, jonka haluankin sen olevan. Ystäviä punaviinin ja Wiin äärelle odotellessa piti oikein ottaa muutama räpsykin asiasta.

Pitänee ottaa jossain vaiheessa oikein kunnon kuviakin kunhan paikat on siistitty siihen kuntoon, johon ne on "lopullisesti tarkoitettu", mutta kyllä tuolla nytkin jo kelpaa kynttilöitä poltella ja keskittyä kuuntelemaan musiikkia hämärässä.

Koita tässä nyt sitten tehdä luovaa työtä...

2010-11-26T15:32:00.001+02:00

...kun toimiston ikkunastakin aukeaa näin ankeat maisemat. ^_^

Ei mut. Se on perjantai ja aurinko laskee. Nyt riittää hommat. Aika pistää "Riitta Väisänen" soimaan ja ottaa iisisti. Hyvää viikonloppua kaikille.

Näyttelyt: Masterpiece on nyt auki yleisölle

2010-11-23T18:49:00.000+02:00

No, on se oikeastaan ollut auki jo viime perjantaista lähtien, mutta vasta nyt ehdin kirjoittamaan asiasta. Viime torstaina pidettiin näyttelymme kutsuvierasavajaiset, joissa näyttelyn avaamisen hoiti Keravan kaupunginjohtaja Petri Härkönen pistämällä isolla inkkikäpillä puumerkkinsä seinään. Poromuffinseja ja Pommacia olis saapunut nauttimaan karkeasti 150 päinen yleisö ja täytyy sanoa että avajaisten jälkeen oli melko hyvä fiilis - puolentoista kuukauden rypistyksen aikana kasaantunut stressi laukesi lähes kertaheitolla ja tuntui ettei sitä turhaan ollut vähentänyt yöuniaan neljään tuntiin.

Masterpiece on saanut varsin kiitettävästi medianäkyvyyttä. Keski-Uusimaa kirjoitti ennakkojutun jo viikko sitten maanantaina, avajaispäivänä perjantaina MTV3:n uutiset näytti meistä lyhyen jutun kympin uutisissa, Radio Nova on tehnyt haastattelun (jonka pitäisi tulla pihalle pian ellei ole jo tullut), Ylen aikainen teki jutun ennen näyttelyä ja saapuu huomenna aamulla haastattelemaan allekirjoittanutta, puolenpäivän jälkeen vuorossa on haastattelu YleX:n iltapäivässä ja Mari & Jennikin ovat ystävällisesti kirjoitelleet avajaisista blogeihinsa.

Ajattelin tässä huvikseni näyttää muutaman tuotoksen, joiden oli tarkoitus valmistua näyttelyyn ja jotka eivät sitten kuitenkaan valmistuneet. Aikataulu ja siinä suoritettavat tehtävät olivat melko mielenkiintoisessa suhteessa, joten osan asioista kanssa jouduimme sitten vaan luovuttamaan etteivät yöunet olisi jääneet aivan kokonaan väliin.

Ulko-oven yläpuolelle piti tulla melkoisen kokoinen kyltti ja tässä vaiheessa homma näytti vielä hyvältä

Tähän asti kyltin kanssa päästiin ennen kuin hermot menivät ja piirtoheittimen lamppu paloi

Tämä taulu itseasiassa jopa valmistui

Meidän piti maalailla näyttelyyn iso kasa spraymaalipurkkeja. Lopulta niistä tuli valmiiksi 3.

Tästä solmioiden värjäilystä en edes viitsi puhua enempää.

Taulu pikkuveljelleni ja hänen avovaimolleen. Muuten hyvä muttei yhtään näköinen. Ei se mitään - kyllä se tulee olemaan, mutta ei ehtinyt tähän näyttelyyn.

Yhdet lenkkaritkin piti vääntää. Vaiheeseen jäivät.

Onneksi näyttelyssä on jo nytkin paljon nähtävää. :)

Näyttelyt: Masterpiece - Suomen historian suurin graffitiaiheinen näyttely

2010-11-08T16:04:00.000+02:00

Viime aikoina vipinää ja vilskettä on riittänyt jopa normaalia enemmän. Seuraavassa siihen selitys:

Viimeiset puolisentoista kuukautta olen suunnitellut ja toteuttanut varsinaisen työni ohessa Masterpiece-graffitivalokuvanäyttelyä. Kyseinen näyttely aukeaa viikon päästä perjantaina täällä Keravalla ja on lajissaan Suomen kaikkien aikojen suurin. Vaikka näyttely koostuukin ensisijaisesti Keravan luvalliselta graffitiseinältä tämän vuoden aikana ottamistani kuvista (joita on esillä A4-, 50x70-, A1- ja "helvetin iso panoraama"-kokoluokissa) on tarjolla myös muuta nähtävää. Puuhastelemme mm. tauluja ja luonnollisesti yksi iso seinä näyttelytilastakin maalataan teemaan sopivaksi.

Alla hieman kuvia puuhasteluistamme lähiajoilta ilman sen kummempia selittelyitä.

Näyttelyn puitteissa ei juurikaan ole valittamista. Käytössämme on n. 400 neliömetrin tila Keravan keskustan sydämessä kävelykadulla. Alla kuva osasta sitä silloin kun se oli vielä roinaa täynnä.

Olen tästä proggiksesta melko ylpeä ja onnellinen. Kiitoksia pistetään menemään niitä ansaitseville ihmisille ja tahoille sitten jossain toisessa postauksessa.

Tähän väliin ei muuta kuin tervetuloa näyttelyyn sen auettua. Kahdelle ensimmäiselle kiinnostuneelle kommentoijalle luvassa myös avecilliset kutsut viikon päästä torstaina järjestettäviin kutsuvierasavajaisiin, joten jos inspaa niin näppis laulamaan. :)

Halloween tuli ja meni, mutta...

2010-11-05T16:55:00.000+02:00

...kun en kerran ehtinyt sitä ennen kirjoittamaan tästä asiasta, niin kirjoitanpa edes nyt ennen suomalaista pyhäinpäivää.

Halloween on kaiken kaikkiaan varsin ämeriikkalainen juhla ja allekirjoittaneella on kyseiseen kansakuntaan ja sen tapoihin erittäin kompleksi viha-/rakkaussuhde vaihto-oppilasvuoden peruina. Vastustan lähes verisesti suurinta osaa niistä jenkkitavoista, joita Suomeen koitetaan juurruttaa, mutta pidän valtavan paljon naamiaisista. Halloween on mainosslogania seuraillen "ihana tekosyy" vetää päälleen jotain erikoista, kummallista tai jopa naurettavaa. Oma tämän vuoden asuni (pingviini) kuului ehdottomasti viimeksi mainittuun kategoriaan.

15 vuotta sitten ollessani Ämeriican Yhdyswalloissa en Halloweenina saanut kaivertaa kurpitsaa. Se olisi kuulma ollut liian sotkuista ja sitäpaitsi veikkaan etten olisi tehnyt sitä kuitenkaan vaikka olisin saanutkin - teiniminäni oli joskus raivostuttavan tarkka siitä ettei tehnyt "uncooleja" asioita ollakseen kuitenkin lopulta melkoinen nörtti. Näin myöhemmällä iällä nörtteilen mielelläni kaiken maailman askartelupaskartelujen ja taiteiluhippeilyjen parissa, joten tänä vuonna päätin vihdoin sitten ottaa erän kurpitsan kanssa.

Alla kuvia siitä miten meni ja mikä oli lopputulos.

The final product gives reason to celebrate! Kaivertelussa oli suhteellisen paljon työtä, mutta se oli varsin mukavaa. Työkaluina käytin kertakäyttöistä skalpellia ja pienintä terävää keittiöveistämme. Mikäli päädytte puuhastelemaan kurpitsojen kanssa itse, niin suosittelen lämpimästi tekemään yläosan "luukusta" isomman kuin minä tein niin siitä on helpompaa kovertaa sisustan ulos.

Kurpitsa päätyi lopulta lahjaksi ja oli ilmeisesti pidetty sellainen. Tähän lopuksi vielä Halloween-fiilistelyä muutaman vanhan leffajulisteen muodossa.

Piirtäminen ja maalaaminen: Sara Fabel

2010-11-04T14:26:00.000+02:00

Tammikuussa (ohops, aika lentää nopeaan) kirjoittelin siitä kuinka tulen aina toisinaan ottamaan esille tuttavapiiristäni kiinnostavia luovia ihmisiä ja heidän töitään. Nyt aika jatkaa tätä sarjaa ja katsoa läpi Sara Fabelin töitä. Olen itse seurannut kyseisen nuoren naisen luovia edesottamuksia pääsääntöisesti valokuvauksen osalta nyt muutamia vuosia ja tässä lähiaikoina olen seurannut suurelle mielenkiinnolla erästä muutosta; valokuvien sijaan nähtäväksi on noussut lähinnä piirroksia ja maalauksia. Alla näistä muutamia esimerkkejä.

Sara Fabel : Eve of Eden deck sketch

Sara Fabel : Sacred

Sara Fabel : Whore of Babylon Scan

Sara Fabel : Fonts

Sara Fabel : My little pony full sleeve

Sara ei ole kameran takanakaan puoliksikaan paska, mutta kieltämättä uusi aluevaltaus nosti oman arvostukseni ja kiinnostukseni töitä kohtaan toiseen potenssiin. Lisää töitä on nähtävillä Facebookissa, DeviantArtissa ja Sarafabel.com:issa.

PS. Tämän päivän sana on "badass." Ylimpänä oleva skeittilauta on niin uskomattoman pahaperseinen, että haluan sen kipeästi. Sanomattakin on tosin selvää etten saa tahtoani läpi.

Graffiti: 30 neliön kosinta

2010-09-30T16:16:00.000+03:00

Tänä keväänä rakkautta oli ilmassa omalla kohdallani poikkeuksellisen paljon; tulin pohdinnoissani siihen tulokseen, että on aika katsoa onko vastakappaleeni kiinnostunut katsomaan naamani vastaisuudessakin ja tehdä rengastusyritys. Perinteisestihän tulevalta mahdolliselta appiukolta pitää ilmeisesti pyytää hänen tyttärensä kättä, joten eräällä varaosaliikkeeseen suuntautuneella reissulla sitten teinkin näin selvittääkseni ettei perhekään vastusta ajatusta minusta vävynä. Saatuani "kyllä se käy, mutta siitä hyvästä tuot kyllä minulle korillisen kaljaa"-vastauksen ryhdyin hautomaan itse kosintaa. Siinä sitä olikin pohtimista.

Olen sen verran vanhan koulukunnana miehiä, että pidän kosintaa varsin isona juttuna. Toisen pyytäminen rinnalleen loppuelämäkseen vaatii jotain aivan erityistä. En osaa soittaa enkä laulaa, joten serenadi ei tullut kyseeseen. Sen sijaan osaan jossain määrin sotkea seiniä, joten graffitikosinta tuntui luontevalta. Graffiteja maalailen kuitenkin muutenkin paljon, joten ihan minkä tahansa kokoinen ja näköinen maalaus ei osoittaisi kovinkaan suurta tsemppaamista - piti siis valmistautua tekemään jotain suhteellisen isoa ja hyvin.

Alunperin ajattelin maalata koko Keravan graffitiseinän kokoisen kosintagraffitin, mutta siinä oli ajatuksena muutamia ongelmia: muoto (27x2,5m - pituuteensa nähden "matalan" maalauksen tekeminen ei oikein kiinnostanut tässä tapauksessa), maalaamiseen käytettävissä oleva aika (maalaus olisi ollut käytännössä pakko saada valmiiksi 14 tunnissa, koska muuten joku muut saattaisi olla jo maalaamassa sen päälle kun tulen takaisin seuraavana päivänä. 14 tunnin yhtämittaiset maalauskarkelot taas pistävät miehen aika soseeksi eikä se silti oikein riitä tämän kokoluokan viimeisteltyyn maalaukseen) ja lopputuloksen säilyvyys (yleensä se nyt ei niin kauheasti haittaa jos oman piissin päälle joku maalaa kunhan siitä kuvat saa, mutta maalauksen erityisluonteen johdosta halusin tämän säilyvän). Kesällä ilmeni, että Keravan kaupungin vesihuollon omistuksessa oleva vanha alavesisäiliö ollaan purkamassa piakkoin. Kyseisessä säiliössä on graffiteille varsin sopiva 9,2x3,3m seinä, jossa itseasiassa sellaiset jo olikin. Nämä kymmenen vuotta sitten tilauksesta tehdyt työt olivat kuitenkin vuosien saatossa päässeet rapistumaan, joten ajattelin kysäistä niiden tekijöiltä haittaisiko heitä jos hakisin uusia lupia kyseisen seinän maalaamiseen. Ei haitannut ja niinpä otin yhteyttä kaupungin vesihuoltopäällikköön, jolta lupa heltisi suhteellisen helposti kun selitin mitä ja miksi olisin maalaamassa.

Pitkän tekstivyörytyksen jälkeen hommasta seuraavaksi lisää kuvina ja videoina:

Tältä seinä näytti aluksi. Sen edusta oli melkoisten puskien peitossa ja vaikka se nyt ei kuvasta näy, niin maali putoili ja hilseili melkoisesti. Tämän lisäksi päälle oli sotkettu mm. aina yhtä muodikkaita ja särmikkäitä kuvia naisten sukupuolielimistä.

Eipä siinä. Ryhdyin toimeen ja seuraavassa viisi videopäiväkirjamerkintää hommasta.

Arvatkaa jänskättikö? Nooh, seuraavassa Mikko Niittymäen (suuret kiitokset) editoima video koko maalausprojektista ja kosinnasta.

Kosintaa edeltävänä päivänä soitin paikallislehteemme ja mainitsin muiden asioiden sivussa tästäkin. He tekivät asiasta ykkössivun jutun ja paikallislehdessä pärstäilyn jälkeen homma lähtikin hieman lapasesta. Tässä linkki Ilta-Sanomien uutiseen asiasta. Myös muutama radiokanava, IRC-galleria & pari muuta mediaa innostuivat höystelemään asiasta sen verran, että uutinen tavoitti varovasti arvioiden vähintään toistasataatuhatta ihmistä. Tämä ei ollut homman tarkoitus (vaan tarkoitus oli tosiaan veivata sydämeni valittu sanomaan "kyllä" harhauttamalla hänen huomionsa pois siitä tosiasiasta, että tässä maailmassa on paljon parempiakin miehiä kuin minä), mutta toisaalta tulipahan uutisvirran kuolemien, sotien ja luonnonkatastrofien joukkoon jotain positiivisempaakin. Ihan kaikkea median asiasta kirjoittamaa ei kuitenkaan kannata uskoa sellaisenaan.

Alla vielä vähän omaa kuvahöystelyä asiasta:

...ja lopuksi disclaimer; Ei, en todellakaan ole mitään poikkeuksellisen romanttinen mies. Juon kaljaa, juttuni ovat tyhmiä ja haisen pahalle vähintään siinä missä seuraavakin urpo. Ihan jokainen voi keksiä omanlaisensa kosinnan ja niin kannattaakin tehdä. Kun minä en kerran osaa soittaa tai laulaa, niin ehkäpä sinä osaat ja voit hyödyntää niitä taitoja tässä asiassa. Naisetkin voivat muuten kosia muutenkin kuin karkausvuonna näin tasa-arvoisuuden aikakaudella.

Toivottavasti lokakuussa löytyy muuten enemmän aikaa bloggailla. Olisi paljon sitä, tätä ja tuota varastossa odottamassa.

Fiilistely: Uudet toimitilat

2010-09-23T17:14:00.001+03:00

Huhhuh. Kiirettä pitelee kaikin puolin. Kesäkuussa kirjoittelin "eräänlaisesta unelmien täyttymyksestä" ja unelmiensa toteutumisen eteen joutuu usein tekemään hartiavoimin töitä - niin myös tämän. Kesäkuun loppuun mennessä olin saanut puhuttua uusista tiloista parille muulle tutulle yrittäjälle, heinäkuun alkupuolella vuokrasopimus oli tehtynä ja elokuun alusta alkoi armoton remontointi. Remontin vaiheet tuskin ovat kovinkaan kiinnostavia, joten mitäpä niitä luettelemaan, mutta maanantaina sain oman osani siihen happeen että kalusteita voitiin roudata sisään tiistaina aamusta iltaan.

Tältä täällä siis aluksi näytti. Punaisella rajattu alue on karkeasti se, joka tämän puljun käyttöön tuli. Yhteisiä tiloja tosin on vielä sen lisäksi toistasataa neliötä.

...ja tässä sitten kuvia siitä miltä täällä nyt näyttää.

Ikkunastakin voi katsoa pihalle ilman että rupeaa heti kiukuttamaan.

Vielähän täällä on kaiken maailman listoja laittamatta, suurin osa työvälineistä siirtämättä ja muuta pientä kikkailua varmasti ilmenee matkan varrella, mutta omasta mielestäni meininki on jo nyt melkoisen hyvä. Sitten kun joskus saan suunnittelemani seinämaalauksen ja muut kikkailut valmiiksi postailen niistä varmaankin kuvia erikseen.

Ainiin, tällainenkin juttu tuli tehtyä ja siksikään ei ole ollut aikaa kirjoitella blogipostauksia hetkeen aikaan. Tosta proggiksesta tulee sitten oma postauksensa kun kaikki siihen liittyvä on valmiina.

Valokuvaus: Kesän 2010 häitä kuvina

2010-08-31T13:10:00.000+03:00

Touko-, kesä-, heinä- ja elokuu ovat hääjuhlien sesonkiaikaa ja sesongin aikana hääkuvauskeikkoja oli tänäkin vuonna ihan hyvä nivaska tehtäväksi. Jos sitä syksyn aikana jopa vaivautuisi hieman ilmoittamaan olemassaolostaan valokuvaajana, niin mitä todennäköisemmin suurimmalle osalla viikonlopuista saa ensi kesänä heittää hyvästit.

Alla kesän 2010 satoa.

Mikäli satut olemaan kiinnostunut bookkaamaan allekirjoittaneen omiin häihisi tai joltain ystäväpariskunnaltasi puuttuu hääkuvaaja, niin muutama kappale lisää kuviani ja yhteystietoni löytää täältä.

Graffiti: Kirkkonummen graffitiseinän avajaiset

2010-08-28T12:55:00.001+03:00

Luvallisia graffitiseiniä on tänä vuonna noussut piristävän monta kappaletta ja eilen oli Kirkkonummen vuoro saada omansa. Kirkkonummen seinästä oli puhetta jo viime vuonna, mutta näissä graffitiasioissa asiat yleensä etenevät suhteellisen rauhalliseen tahtiin, koska luvallisen seinän pystytysprosessi sisältää muutaman kuorma-autollisen byrokratiaa.

Alla hieman kuvia ja sitten lisää jorinaa.

Tässä on ensimmäiset näkymät Kirkkonummen seinältä. Pakko myöntää että hieman sapetti kun poliisin oli ollut pakko tunkea paikalle vaikka sille ei ollut mitään näkyvää tarvetta. Ilmeisesti Kirkkonummen poliisilla on käsissään ylimääräistä aikaa ja mikäs siinä on luvallisen graffitiseinän päälle huonoja viboja luodessa ja kädet taskuissa seisoskellessa kun palkkakin kerran juoksee. Ei näin.

Seinä on kolmisenkymmentä metriä pitkä ja toisin kuin lähes kaikki muut luvalliset seinät Suomessa tälle voi maalata molemmin puolin. Korkeus on sitä normaalia jotakuinkin kahta ja puolta metriä.

Seinän toinen puoli

Seinän käyttösäännöt. Nämä oli mielestäni toteutettu hyvin; kun keskitytään olennaiseen eikä koiteta laittaa liikaa sääntöjä seinien käyttöön niin ne säännöt tulee luettuakin ja niinpä niitä myös todennäköisemmin luetaan. Täällä Keravallakin pitänee karsia hieman sääntölistaa jos se vaan on mahdollista, koska pelkäänpä ettei kukaan lue ko. listaa sen pituuden takia.

Kaiken kaikkiaan meno ja meininki oli varsin hyvä. Menin Kirkkonummelle osin senkin takia, että puhuin siellä samalla erään tahon edustajien kanssa mahdollisesti heille rakennettavasta luvallisesta graffitiseinästä. Liputan sen puolesta, että "töhryongelmaan" luvalliset seinät alkavat auttaa merkittävämmin siinä vaiheessa kun jokaisella muutaman kymmenen tuhannen asukkaan kaupungilla tai lähiöllä on omansa - erityisesti nuoret kun eivät pääse liikkumaan omistaan muualle ollenkaan samalla tavalla kuin me aikuiset ja jos luvallista seinää ei ole lähistöllä olemassa, niin on todennäköisempää että he hakeutuvat luvattomille sen sijaan että lähtisivät kauemmaksi maalaamaan.

Mielenkiinnolla odottelen mitä kaikkea tässä saadaan talven aikana aikaiseksi ja mihin kaikkialle luvallisia graffitiseiniä ensi keväänä ja kesänä ilmestyy. Juuri nyt on kuitenkin aika hyvä fiilis siitä että sattuu olemaan graffitimaalari.

Edit: Tärkein meinasi unohtua, mutta tässä se edittinä. Kirkkonummen graffitiseinä sijaitsee paikallisessa urheilupuistossa jäähallin vieressä. Osoitetta on... ehkäpä... Vanha Rantatie 8, Kirkkonummi.

Pimppaus / tuunaus: "Grog Machine", osa 1

2010-08-20T12:21:00.001+03:00

Elokuu on töiden lisäksi mennyt pitkälti uusia toimitiloja remontoidessa ja parin viikon päästä pitäisi olla pikkuhiljaa muuttovalmista. Tässä sivussa ajattelin esitellä teillä uuden toimiston ilostuttajan ja projektin, jonka parissa ajattelin viettää paljon aikaa ensi kesään mennessä.

Ostin viime viikolla vanhan juoma-automaatin ja se saapui eilen. Kyseessä on sinänsä täysin toimiva peli (kylmälaitteistokin on huollettu ja kolikkolukko hyväksyy 10 ja 20 centin kolikoita), mutta ajattelin "hieman" viritellä, entisöidä, pimpata ja tuunata sitä. Monkey Island -niminen seikkailupeli 90-luvulta ensimmäisen jatko-osansa kanssa on jotain, josta olen ottanut itselleni pienen pakkomielteen ja niiltä juoma-automaatista tuleekin ennemmin tai myöhemmin "Grog Machine." Koska kyseessä on vähän mittavampi projekti, niin kirjoittelen sen edistymisestä vähän kerrassaan aina silloin tällöin.

Graffiti: Oodin piknikpäivän satoa Salosta

2010-08-09T10:36:00.000+03:00

Kuten edellisessä kirjoituksessa mainitsinkin olin menossa lauantaina Saloon maalaamaan "Oodi Piknik"-tapahtumaan. Kutsu kävi pari viikkoa ennen tapahtumaa ja lupauduin tulemaan paikalle vaikka tiesin etukäteen olevani lomallakin niin kiireinen ettei aikaa luonnosteluun tulisi jäämään, joten saavuin paikalle matkalla maalaustani päässäni luonnostelleena.

Allekirjoittaneen lisäksi paikalla oli myös kaksi muuta graffitimaalaria ja saimme kuin saimmekin piissit väännettyä siitä huolimatta että tapahtuman katkaisi hetkeksi melkoinen ukkossadepuuskatuulimyräkkä. Alla pieni kuvakooste maalailuista. Kuvista kiitokset Tiina Monoselle.

Why so serious? No ehkäpä siksi että maski näyttäisi olevan huonosti kasvoilla.

Tämä kuva ei ole täällä esittelemässä suomalaisen miehen komeaa kehoa vaan sitä, että graffitimaalarille pieni sade ei ole este. Ei muuta kuin paita pois, kuivaushommiin ja lähettämään joku ostamaan lähimmästä kaupasta halvin mahdollinen uusi tilalle.

Ei niin optimaalisesta säästä huolimatta paikalla oli paljon yleisöä.

Tältä kokonaisuus näytti valmiina.

Graffiti: Piknikille Saloon

2010-08-06T11:49:00.000+03:00

Huomenna olen puolestapäivästä lähtien Salossa maalailemassa "Oodi Piknik"-nimeä kantavassa tapahtumassa kahden paikallisen graffitimaalarin kanssa. Tarkoituksena on kyhäillä kymmenmetrinen seinä maailmaa halailevassa Peace & Love -hengessä ja oma konkribuutioni asiaan on parhaillaan suunnittelun alla.

Tapahtuma on maksuton ja musiikkipuolesta vastaa mm. Jukka Poika, joka vetäisee livekeikan. Tämän lisäksi soittamassa on nippu DJ:tä, joista itse odotan innolla SaloUG:n Nennan ja Teddyn keikkoja. Mikäli sinulla ei siis ole kummempaa tekemistä huomiselle, niin ei muuta kuin kokka kohti Saloa.

Rakastakaa toisianne.

PS. Jatkoilla esiintyy mm. Regina, joten nekin ovat itsellä harkinnassa.

Graffiti: Rauhaa, rakkautta, yhteisöllisyyttä ja kunnioitusta

2010-07-31T12:26:00.000+03:00

Vietin suurimman osan kuluneesta viikosta erästä tilaustyötä maalaillessa. Tätä alettiin suunnittelemaan jo keväällä ja näin kesälomalla oli sopivasti aikaa saattaa projekti valmiiksi. Valitettavasti nyt alkaa olemaan kiire seuraavaan paikkaan tekemään seuraavaa asiaa, joten suuremmat tekstihöystelyt tulevat todennäköisesti edittinä tähän postaukseen. Siihen asti nauttikaahan kuvista.

Valokuvaus: Salamia, omnom.

2010-07-30T15:09:00.000+03:00

Jopas tuntuu että olisi paljon paljon paljon kirjoitettavaa ja näytettävää. Kamalan vaikeaa päättää mistä sitä aloittaisi, joten aloitetaan vaikka yleisellä tasolla ajankohtaisimmasta.

Kulunut heinäkuu on ollut poikkeuksellisen lämmin ja poikkeuksellisen lämpimien päivien jäljiltä on usein odotettavissa aikamoisia ukkoskuuroja. Osa maasta siivoaa tällä hetkellä vielä eilisen myrskyn jälkiä, mutta alla on muutama kuva toissapäivältä - huvipuistoja tuntevat tunnistanevat paikan ilman postauksen tageihin kurkkaamistakin.

Oikeastaan on perin kummallista etten ole koskaan aikaisemmin tullut lähteneeksi salamajahtiin kameran kanssa. Pitänee tehdä niin uudestaan vähän paremmin varustautuneena mikäli ukkosia ilmaantuu lisää.

...ja kappas muuten; Muotoa Etsimässä sai salamoiden muodossa sadannen kirjoituksensa. Hyvä minä.

Graffiti: Suvilahden ja Kalasataman lailliset seinät (2010 edition)

2010-07-18T18:55:00.000+03:00

Viime vuonna Helsingin Suvilahdessa ollut luvallinen graffitiseinä oli oivallinen juttu erityisesti sen takia, että tämän yhden kesän seinän ilmestyminen pääkaupunkiimme sai melkoisen paljon medianäkyvyyttä. Hommat menivät mukavasti ja graffitikulttuuri pääsi esittelemään itseään sellaisena kuin olen sen itsekin vuosien varrella kokenut - stimuloivana kuvataideharrastuksena, joka antaa tekijälleen ja näkijöilleen paljon olematta keneltäkään pois. Suvilahden menestys pisti graffitiasian tapetille myös monissa muissa kaupungeissa ja jatkuvaa luvalla maalaamista ryhdyttiin mahdollistamaan isommalla mittakaavalla ensimmäistä kertaa graffitin Suomeen saapumisen jälkeen. Voisi kai sanoa että oli jo aikakin - onhan täällä nyt maalailtu kuitenkin seiniä reilut 25 vuotta.

Suvilahden seinän oli tarkoitus tehdä paluu myös vuodelle 2010 ja niin se nyt sitten tekikin näin heinäkuun puolivälissä. Ainakin minä olin aika yllättynyt kuultuani pari viikkoa sitten että myös Kalasataman alueelle tulee luvallinen graffitiseinä ja sekin avattiin käyttöön eilen 17. heinäkuuta. Pakkohan näitä ihmeitä oli käydä katsomassa pikaisesti ja siinä samalla ilmeni että alueella on vielä kolmaskin seinä, jolle saa ilmeisesti maalata - ainakin se oli jo kovassa käytössä.

Alla hieman kuvia.

Photolollattu kuva Suvilahden graffitiseinältä.

Suvilahden seinä toiselta puolelta

Kalasataman ensimmäinen seinä

Kalasataman toinen seinä

Olisi varmaankin fiksua lopettaa kirjoittaminen tähän ja jos sinä, oi armas lukija, haluat ehdottomasti säilyttää pelkästään positiiviset fiilikset asiasta, niin lopeta ainakin lukeminen. Seuraavaksi tulee nimittäin lista päässäni heränneitä kysymyksiä ja hieman nihkeilyäkin.

Miksiköhän kaikki nämä seinät oli laitettava toisistaan muutaman sadan metrin säteelle? Toki alueella sattuu olemaan sille hyvin tilaa, mutta mikäli Helsingin kaupunki olisi halunnut saavuttaa asialla vähän suurempaa hyötyä niin seinien hajauttaminen muutamaan eri kaupunginosaan kuullostaisi tehokkaammalta ratkaisulta. Lisäksi hieman ihmettelin Suvilahden seinän ja Kalasataman ensimmäisen seinän työn laatua; seinät oli kasattu ties mistä hylkymateriaalista, jo moneen otteeseen käytetyistä epämääräisen muotoisista vanerinpaloista (joiden välissä oli pahimmillaan useamman sentin rako) ja erityisesti Kalasataman ensimmäinen seinä oli vaan luvattoman huonosti tehty (ennustin sen nähdessäni ettei se kestä ehjänä kahta viikkoa kauempaa) kaiken kaikkiaan. Onko tässä nyt ajateltu että meille "töhrijöille" kelpaa kyllä mikä vaan? Jos on, niin se on aika harmittava asenne. Viime kesänä Suvilahteen luvattiin betoniseinä vanerisen sijaan ja tästä suunnitelmasta on nyt ilmeisesti mitään ilmoittamatta luovuttu. Jos betoniseinää ei pystytä rakentamaan, niin sitten ei pystytä, mutta kyllä siitä voisi ihan suoraan ja rehellisesti sanoakin jotain.

Nooh, takaisin positiivisempiin asioihin. Kolmas seinä on jämäkkää vaneria ja kaikin puolin mallikelpoisesti rakennettu. Seinältä on upeat näköalat Helsingin keskustan suuntaan lahden yli (merituuli tosin voi tehdä maalaamisesta hieman entistäkin haastavampaa). Muutenkin ilmapiiri ja tunnelma tuntuivat ainakin eilen olevan varsin kohdillaan.

Huomenna lennän hetkeksi Englantiin kikkailemaan, mutta enköhän sieltä palattuani itsekin mene kokeilemaan näitä seiniä ihan jo vaihtelunkin vuoksi.

Valokuvaus: Maisemia pohjoisesta

2010-07-15T14:18:00.001+03:00

Jonkin aikaa sitten mainitsin uudelleen viime kesän lapinreissustani tässä blogissa. Palasin maanantaina tämän vuoden viikon kestäneeltä matkaltani pohjoisen rauhaan ja alla on muutama mustavalkoinen maisemakuva. En tullut kuvanneeksi ollenkaan niin paljon kuin olisin oikeastaan halunnut, mutta ainakin kolme näistä viidestä kuvasta kertonee ilman sanoja miksi taas halusin ehdottomasti lähteä hyttysten keskelle.

Kuvista saattaa huomata senkin että jostain syystä pidän usvasta aivan erityisesti. Kuvista saa klikkaamalla isommat versiot ja sellaisina ne kannattaakin katsella näiden suoraan näkyvillä olevien pieneksi runtattujen ruutujen sijaan.

Graffiti: Juonikas setä Tuusulan Taiteiden yössä

2010-07-14T16:12:00.000+03:00

Nyt kun se on ihan virallistakin, niin sen voinee täälläkin mainita. Elokuun 13. päivänä (joka on osuvasti muuten perjantai) olen esiintymässä Tuusulan Taiteiden yössä ystäväni Kallen kanssa ja maalaamme iltakuudesta mahdollisesti aamukahteen (how approriate) asti 8 metriä pitkää ja pari metriä korkeaa graffitityylistä teosta. Toisin kuin sivuilla tällä hetkellä lukee olen kyllä nimeltäni Jouni, mutta äkkiäkös näitä kirjoitellessa menee sormet solmuun itse kultakin. Asiasta ja muusta tarjonnasta voi lukea tarkemmin Tuusulan Taiteiden yön sivuilta.

Kiitokset järjestävälle organisaatiolle, Tuusulan nuorisotoimelle ja -valtuustolle jo näin etukäteen siitä että pyysitte meidät esiintymään. Meillä ei ole vielä kalpeinta hajuakaan siitä mitä aiomme maalata, mutta uskomme että hommasta tulee sekä meille että yleisölle mielenkiintoista. Skandit unohtaen "Taiteiden yö" on "Taiteiden yo", joten graffititaide sopinee mukaan kuin mustikat piirakkaan.

Tarvikkeet: Touchin tusseja huippuedullisesti

2010-06-30T18:41:00.000+03:00

Kuten niin usein elämässä muutenkin on toisen epäonni toisen onni. Helsingissä Lapinlahdenkadulla pitkään toiminut BH Colors on lopettamassa toimintaansa, joka on näin graffitimaalarinäkökulmasta varsin hanurista, koska sen jälkeen kukaan ei enää tuo Suomeen Montanaa. Itse en ole käyttänyt kyseistä maalimerkkiä paljoakaan enää vuosiin, mutta monet tuttuni ja ystäväni kylläkin. Heille on tiedossa ainakin väliaikaisesti siirtyminen muiden maalimerkkien käyttäjiksi.

Missä tämän onnettoman jutun onni sitten piilee? No, siinä että liike pistää tällä hetkellä Touchin tusseja pihalle suhteellisen lyömättömään hintaan - eurolla kappale. Olen jo kymmenisen vuotta halunnut itselleni kunnolliset ammattitason tussit käyttöön, mutta en ole koskaan raaskinut sellaisia ostaa niiden korkean hinnan takia. Kuultuani tarjouksesta soitin liikkeeseen ja pyysin laittamaan kattavan valikoiman tusseja syrjään odottamaan sitä että haen ne.

Hetihän ne oli pakko testata läpi ettei joukossa olisi ollut kuivuneita tapauksia. Eipä juuri ollut.

Nyt näille pitäisi sitten varmaan keksiä joku fiksu tapa säilyttää.

Tiedän että tätä blogia lukee monta erilaisissa suunnittelutehtävissä toimivaa ihmistä ja tämä postaus olis nyt sit vähän niinkuin suunnattu teille. Käykää hakemassa itsellenne nippu näitä, koska tiedän että kuitenkin haluatte. Liikkeeseen kannattaa soittaa etukäteen ja varmistaa että se on auki, koska näin sen viimeisiä hetkiä elettäessä siitä ei voi aina olla aivan varma.

Graffiti: Keravan seinän parhaat lähiajoilta

2010-06-24T13:50:00.000+03:00

Jossain vaiheessa tarkoitus oli postailla kerran viikossa tänne Keravan graffitiseinän (subjektiivisesti) parhaat, mutta koska tästä aihepiiristä on ollut muutenkin höpinää yli kaiken muun en ole erityisemmin viitsinyt lisätä siitä postailua. Seuraavassa kuitenkin 4 aika hyvää settiä Keravalta - pahoitteluni tosin osan kuvista laadun suhteen. Testailen parhaillaan kaiken maailman autostichailu-softia ja mukana kannettavia kuvausvälineitä, joten ainoastaan pari näistä seteistä on kuvattu kunnon kameralla ja liitetty yhteen käsityönä.

Tänään aamulla käydessä seinällä tsekkaamassa uusimmat maalaukset pysähdyin pohtimaan sitä kuinka iloinen olenkaan siitä että Suomeen on saatu nyt enemmän luvallista seinätilaa. Monien graffitimaalarien touhuista huokuu niiden myötä tsemppaamista, määrätietoista itsensä ja taitojensa kehittämistä sekä tietynlaisen 90-luvun puolivälistä käynnissä olleen "pysähtyneisyyden aikakauden" loppumista. Kyllähän suomalainen graffiti on omalla tavallaan kehittynyt vuosien saatossa paljonkin luvattomillakin pinnoilla, mutta näissä luvallisissa jutuissa on juuri sitä fiilistä, jonka takia olen itse koko hommasta aikoinaan kiinnostunut.

Itseltäkin löytyy halua tsempata ihan toisella tavalla kuin vielä vaikkapa vuosi sitten. Kun harrastamispuitteet paranevat on mahdollista heittäytyä pikkuhiljaa kunnianhimoisempiin ja kunnianhimoisempiin visiointeihin. Se taas on ainakin omasta mielestäni ihan kaikkien yhteinen etu. Vaikka graffiteja ei tätä kautta oppisikaan tajuamaan tai niistä pitämään, niin aika hankalaa niitä on hyvällä omallatunnolla töhrimiseksi kutsua näitä katsellessa.

Laitetaanpas tähän loppuun vielä yksi yksilösuoritus:

Hyvät juhannukset kaikille lukijoille!

Graffiti: Kansainväliset sanavaihtarit

2010-06-24T11:54:00.000+03:00

Liityin tässä taannoin DevianArtin "Global Street Art"-ryhmään tajuttuani sellaisen olemassaolon ja noin kuukausi sitten kyseisen ryhmän vetäjät päättivät järjestää "graffitivaihdon" ilmeisesti "The Exchangen" pohjalta (josta tulin tietoiseksi vasta toissapäivänä). En aluksi ymmärtänyt koko konseptia, joten kyselin siitä sitten hieman enemmän. Selittämisen jälkeen ymmärsin että tarkoitus oli vaihtaa oma sanansa toisen graffitimaalarin sanaan yhden piissin ajaksi ja sehän kuullosti valtavan hauskalta - pääsisi maalaamaan jonkun muun sanan ja tämä joku muu maalaisi minun sanani ehkäpä toiselle puolelle maailmaa.

Niinpä sitten pistin toimeksi viime viikonloppuna ja maalasin "Eazy83"-maalauksen Keravalle. Alla kuvia.

Olin ehtinyt maalauksen kanssa jo verrattain pitkälle kun muistin / jaksoin / vaivauduin ottamaan ensimmäisen kuvan. Kai sitä tuli oltua niin innoissaan itse maalaamisesta että prosessin dokumentointi ei oikein napannut.

Ruokahuolto toimi mukavasti. Kiitoksia Tiinalle karjalanpiirakoista ja naapurin rouvalle kupillisesta kahvia ja keksistä, joita tultiin tarjoamaan "vieläkö sä täällä maalaat? Ootko edes syönyt mitään? Saisko olla kahvia?"-kyselyn kera. Aivan loistavaa meininkiä!

Maalia tulee nykyään roudattua mukanaan aikamoisia määriä jos se vaan mitenkään onnistuu. Lopputulos kun tuntuu olevan ainakin minulla parempi mikäli saan suhteellisen vapaasti valita värejä vastamaalausvaiheessa - luonnokseni kun ovat useimmiten mustavalkoisia.

Tältä se sitten lopulta näytti. Olen harvinaisen harvoin tyytyväinen mihinkään itse tekemääni, mutta tähän maalaukseen olin ja olen. Tuli sellainen fiilis, että vaikka harjoiteltavaa edelleen onkin, niin ehkä tämä vuosien ja vuosien treenaaminen on tuottanut jotain tulostakin kuitenkin.

Mitä ilmeisimmin olin muuten ymmärtänyt "graffitivaihdon" idean jossain määrin väärin. Tarkoitus olisi kai kuitenkin ollut tehdä vain luonnos sen toisen maalarin sanasta ja sen jälkeen kyseinen maalari olisi tämän luonnoksen pohjalta käynyt tekemässä maalauksen omaan maahansa. No, menihän se näinkin ja voin kyllä mielelläni ottaa luonnoslehtiön esiin tarvittaessa - "Eazy83" kun on mukava sana väänneltäväksi ja käänneltäväksi.

Tänään tulee muuten sitten toinenkin graffitiaiheinen postaus ennenkuin lähden juhannuksen viettoon ystävieni kanssa.

Graffiti: Keravan Energian muuntajan maalaus

2010-06-23T16:00:00.001+03:00

Keravan graffitiseinän pystyttämisen yhteydessä (ja lukemattomia kertoja sen jälkeenkin) puhuin asiasta lähimpänä seinää olevan talon asukkaiden kanssa. Ilmeni että graffitiseinän saaminen Häkin pihalle oli heidän mielestään hauska juttu, mutta välittömästi seinän vieressä oleva vuosien saatossa spraymaaleilla kamalan näköiseksi pistetty muuntajakoppi häiritsi heitä, joten ehdotin heille että tulemme maalaamaan sen (useimpien suomalaisten lempivärillä) harmaalla. Ehdotus ei varsinaisesti ottanut tulta, mutta maalaaminen sinänsä kyllä - he kun eivät missään tapauksessa halunneet harmaata muuntajaa vaan mieluummin enemmän graffitityylisen. Soitin asiasta Keravan Energian edustajalle ja asia pistettiin eteenpäin kun olimme yhdessä käyneet katsomassa muuntajaa. He toivoivat että tekisimme siihen luontoaiheisen maalauksen, lisäisimme viitteitä energiantuotantoon ja yritykseen itseensä. Eipä siinä, ystäväni kanssa pistimme kynät sauhuamaan eräänä kauniina iltana ja kun luonnoksille oli saatu sekä johtokunnan että Keravan kaupungin rakennustarkastajan hyväksyntä oli aika pistää projekti alulle. Sen kulusta on helpointa kertoa kuvien kera, joten seuraavassa sitten niitä.

Muuntaja alkuperäisessä asussaan.

Ensimmäisen maalausillan jälkeen olimme tässä vaiheessa.

Toisen illan jälkeen muuntaja alkoi monien mielestä näyttämään jo aika valmiilta...

...mutta kyllä siinä tosiasiassa vielä töitä riitti.

Maalailimme muuntajaa neljänä iltana ennen sen valmistumista, mutta viimeisenä niistä (eli eilen) siinä ei enää ollut sen kummempaa tekemistä kuin logojen lisääminen jokaisen sivun ylänurkkaan. Toivottavasti naapuruston asukkaiden mielestä maalauksemme lopputulos on edes vähän mukavampaa katseltavaa kuin se mistä aloitimme.

Kiitokset vielä Keravan Energian suuntaan. Tulemme mielellämme maalaamaan muitakin muuntajia ja/tai seiniä mikäli sellaiseen ilmenee tarvetta.

Graffiti: Hyvinkään taideseinän avajaiset

2010-06-22T14:39:00.000+03:00

Graffiti sitä ja graffiti tätä. Näin juhannuksen alla ajattelin tarjoilla pienimuotoisen yliannostuksen erilaista seiniin maalailua johtuen siitä että materiaalia on päässyt vaihteeksi kasaantumaan enemmänkin. Joko huomenna tai ylihuomenna voisin itseasiassa poikkeuksellisesti sulloa webbiin jopa kaksi eri graffitiaiheista päivitystä. Koittakaahan olla kyllästymättä mikäli nämä eivät niin ole teidän juttunne tässä blogissa.

Keravan graffitiseinän avajaistapahtumassa oli läsnä myös innostuneita lähikuntien ja kaupunkien edustajia. Ei kestänyt kovinkaan kauaa kun minuun otettiin yhteyttä Hyvinkään suunnalta ja kysyttiin pystynkö järjestämään muutaman maalarin paikalle heidän luvallisen taideseinänsä avajaisiin. Lupauduin luonnollisesti hoitamaan asian ja niinpä olin viikko sitten tiistaina kolmen muun kanssa katsastamassa mitä tuolla kolmeakymmentä kilometria pohjoisemmassa on tarjolla. Tiesin toki jo etukäteen seinän olevan aivan kaupungin keskustassa, mutta olin silti varsin positiivisesti yllättynyt sijainnista; vieressä on puisto ja Hyvinkään seinä tarjoaakin sen johdosta aika kansainvälisen fiiliksen siellä vieraileville. Suomessa luvalliset seinät sijaitsevat yleisesti ottaen aika hevonkuusessa kaupunkien keskustoista katsoen (joka sinänsä on allekirjoittaneelle kuitenkin aika se ja sama) siinä missä ulkomailla monet luvalliset seinät ovat hyvinkin keskeisillä paikoilla.

Alla kuvat valmiista maalauksistamme. Valitettavasti en itse ehtinyt ottamaan muita kuvia, mutta niitä on tarjolla sekä ystäväni Jennin blogissa että tämän Aamupostin artikkelin ohessa.

Characterit ovat graffiteista se helpoimmin pureskeltavissa oleva osa, joten yleisöä kosiskellakseni maalasin sitten tämän itseäni kuvastavan (vaikkakaan kyseessä ei sinänsä ole omakuvaa) toimistorotan.

Tässä taas sitten se varsinainen maalaus. Characterin puhekuplan "Nine to five office rat..." ja piissin vieressä oleva "...five to nine graffiti writer" selittänevät itse itsensä.

Meidän neljän maalauksien lisäksi yleisöllä oli mahdollisuus ottaa osaa "Minun Hyvinkääni"-maalauskilpailuun ja toimin osana juryä sen minkä maalaamiselta ehdin. Kilpailutöiden joukossa oli monia hyvinkin mielenkiintoisia duuneja, joten kiitoksia vielä omasta puolestani osallistujille.

Aamuposti on sittemmin kirjoitellut Hyvinkään seinästä jo useaan otteeseen. Tässä vielä yksi linkki seinästä saatuun palautteeseen, joka on ollut ihailtavan positiivista ja mukavaa. Nyt kun Vantaallekin on tulossa ilmeisesti jo useita luvallisia seiniä, niin ei voi kuin kiitellä vallitsevaa ilmapiiriä, jossa 15 vuotta vallinneet ennakkoluulot tuntuvat murtuvan tulvaporttien lailla.

Suomi ei ole kovin paska maa juuri tällä hetkellä omasta näkökulmastani. Itseasiassa olen rehellisen vallattoman innoissani siitä että täällä varmaan kohta uskaltavat tulla "kaapista pihalle" muutkin graffitimaalarit kuin minä eikä meidän enää tarvitse hävetä ja salailla sitä mitä me olemme ja harrastamme.

Ai niin, jos haluaa sniik piikkiä pariin muuhun juttuun mistä aion kirjoitella, niin päivitin juuri portfoliostani tämän sivun.

Eräänlainen unelmien täyttymys

2010-06-18T12:58:00.000+03:00

Kylläpä jännittää näin perjantaina. Tunnin päästä olen parin muun yrittäjän kanssa katsomassa eräänlaista omien unelmieni täyttymystä - mahdollista uutta toimitilaa, jossa riittää lääniä ja jonka huoneista yksi sopisi erinomaisesti taulujen maalailuun ja kaikkeen muuhun taidehärväilyyni. Lisäksi tiloihin mahtuisi pystyttämään pienen valokuvastudionkin.

Yleisesti ottaen inhoan muuttamista, mutta toimitilani ovat vaihtuneet muutamassa vuodessa jo kolme kertaa kulloiseenkin vallitsevaan tilanteeseen paremmin soveltuviksi. Viihdyn erinomaisesti täällä vanhassa tehdasmiljöössäkin, mutta tiedän viihtyväni vielä paremmin mikäli neuvottelut päättyvät niinkuin kovasti toivon.

Pitäkäähän peukkuja pystyssä. Vähänkö huippua jos natsaa!

Graffiti & muu maalaaminen: omia tuotoksia

2010-06-09T12:39:00.001+03:00

Kevään ja alkukesän aikana tehtyjä omia harrastusjuttuja on ehtinyt kertymään jonkinmoinen nivaska. Normaalisti tulisi esiteltyä kuvin myös vähän näiden tekovaiheita, mutta jos tekisin niin nytkin olisi tiedossa nälkäisen vuoden pituinen postaus.

Niinpä tyydyn pääsääntöisesti esittelemään tällä kertaa vain valmiita lopputuloksia.

Kun on pakko päästä maalaamaan on pakko päästä maalaamaan vaikka ei olisi luonnostakaan valmiina. Tämä "Psyke" on sellaisen illan freestyleilyä.

No, ei täällä kyllä oikeasti sada luoteja, mutta kunnollinen luova ihminen on aina vähän jostain ahdistunut. Niinpä minäkin ja se kuuluu asiaan. Lisäksi "Ghetto vet" on hyvä biisi.

Käyttäkää hyvät ihmiset suojamaskeja kun maalaatte. Kun ette käytä, niin vuosiluvuistakin tulee tällaisia.

Tein kymmenen vuotta sitten hyvälle ystävälleni Anulle synttärimaalauksen hänen täyttäessään 23. Ajattelin, että on jo korkea aika tehdä uusi maalaus ja naisethan eivät vanhene.

Pariisista kirjoitellessa näyn eräässä kuvassa piirtelemässä luonnosta. Tämä maalaus syntyi sen pohjalta ja olen siihen jopa suhteellisen tyytyväinen. Valitettavasti puolivälissä maalailuja alkoi sataa ja jouduin jättämään maalauksen kesken tunti sen jälkeen märkänä ja kylmissäni. Tulin välittömästi seuraavana aamuna tekemään sen sitten loppuun.

Ystäväni maalasi taannoin piissin, jossa luki "copy." Tietynlaisena vastauksena maalasin itse viikkoa myöhemmin "Paste." Tähänkin olen aika tyytyväinen - joskin kirjainten kolmedeet olisivat olleet paremmat ellen olisi maalannut niin noita typeriä pystyviivoja, jotka eivät mene oikeaan pakopisteeseen.

Homer ja Spiderpig. "Pastea" maalaillessani vieressä oli maalaamassa pari kappaletta erittäin taitavia kavereita ja he kummatkin tekivät maalauksensa yhteyteen characterit. Olin aamulla itsekin pohtinyt tekeväni myös jonkun hahmon, mutta luovuin ideasta. Mainitsin siitä kuitenkin ystävälleni, jonka jälkeen hän katosi omille teilleen puoleksi tunniksi tullakseen takaisin webistä printtaamansa kuvan kanssa ja puolipakotti sen seinälle - ilmeisesti saadakseen maalausseuraa. Hyvä niin, koska charactereja pitäisikin treenailla enemmän. Homerin "musta silmä" kertoo siitä omaa kieltään.

Tällaiselle semiaktiiviselle graffitimaalarille kuin itselleni tuppaa kertymään tuhottomasti puolityhjiä ja lähes tyhjiä maalipurkkeja nurkkiin. Tällä hetkellä nurkat ovat muutenkin täynnä tavaraa, joten eräänä iltana siihen äkämystyttyäni nappasin mukaan kolme muovipussillista satunnaisia jämämaaleja.

Hanuri on editoitu piiloon herkimpien katsojien mielenterveyden suojelemisen nimissä.

Ai että miksi niistä tuli tällaiset? No, jälleen kerran en ollut ehtinyt piirtelemään luonnoksia ja niinpä kaivoin kansiosta jotkut lähes 10 vuotta vanhat sellaiset. Ei olisi pitänyt.

Jälleen sateisen päivän maalailua. Ystäväni Jenni oli samaan aikaan maalaamassa ja varsin kylmissään. Taisin mutista suupielestäni siitä kuinka "aina on hyvä sää maalata" ja niinpä maalasin sitten omani loppuun vaikka viimeiset puoli tuntia taivaalta tuli lähinnä kissoja ja koiria. Characteri on puhdasta freestyleä ja sellaisena mielestäni ihan kliffasti onnistunut.

Keski-Uusimaa kyseli minulta hieman siitä miten Keravan graffitiseinällä on mennyt ja samalla haluttiin ottaa kuva artikkelin yhteyteen minusta maalaamassa. Jälleen kerran luonnoksia ei ollut juurikaan aikaa tehdä (piirsin _jotain_ seinän luona viidessä minuutissa), mutta se nyt ei tästä Oskari Lehdon ottamasta kuvasta onneksi näy.

Päätin heittäytyä poliittiseksi. Israel oli juuri edellisenä päivänä ampunut kymmenisen aktivistia kuoliaaksi ja sapetti. Sapetus kanavoitui seinään "F-pommina" maalauksen viereen ja laitettuani kuvan tästä maalauksesta DeviantArtiin on se saanut ihan kiitettävästi huomiota Israelin suunnalta - ei kuitenkaan kovin positiivista sellaista.

Keväällä minua pyydettiin maalaamaan nuoren tytön huone ja pari viikkoa sitten ehdin vihdoin tekemään sen. Toivomuksena oli "viidakkoteema ja huoneen asukkaan nimi" ja niitä tässä on pyritty toteuttamaan. Taustoihin karkeana mallina toimi eräs Viidakkokirjan kuvitus.

Tällainenkin on tullut maalattua tilauksesta ja se tuli valmiiksi lopullisesti viime viikonloppuna. Vastaanottaja on Espoon Latokaskesta kotoisin ja niinpä tauluun haluttiin paikallinen maamerkki - radiomasto, jota kävin varta vasten katsomassa ja kuvailemassa. Vaikka taulu ei täytäkään kaikkia sille asetettuja toivomuksia olen itse tyytyväinen että jätin se tähän enkä lähtenyt tunkemaan mukaan muita alunperin suunnittelemiani lisäelementtejä. Ne eivät olisi lopulta sopineet yleisteemaan kovinkaan hyvin ja lopputuloksena olisi todennäköisesti ollut sillisalaatti-sekasikiö.

Huh. Siinäpä ne. Tälläkin hetkellä työstän yhtä tilaustyötä varsinaisien töiden jälkeen iltaisin erään ystäväni kanssa, mutta siitä sitten enemmän vaikka seuraavalla kerralla.

Valokuvaus: Yksisarvisten maa

2010-06-08T14:36:00.002+03:00

Viime kesänä kertoilinkin lapinreissustani; kun sain kutsun kuvaamaan eräisiin häihin Kemijärvelle päätin voivani ajaa samalla vaivalla sitten lopunkin matkaa Nordkappiin. Tällä yksinäisen miehen yksinäisellä reissulla ajattelin toteuttaa myöskin muutamat kuvaukset ihan vaan huvikseni ja niinpä etsin (mistäpä muualta kuin IRC-galleriasta, likainen vanha mies kun olen) kolme potentiaalista uhria kuvattavaksi. Yllättäen kukaan näistä kolmesta nuoresta naisesta ei kieltäytynyt asiasta ja ilmeisesti ainoastaan yksi piti asiaa jonkin verran epäilyttävänä - olen ilmeisesti vakuuttava tai sitten ainakin sen näköinen etten juokse kovin lujaa.

Tässä blogissa onkin aikaisemmin täällä ja täällä julkaistu kahden muun kuvauksen tuloksia. Syystä tai toisesta kolmannen setin julkaisu jäi aikoinaan tekemättä. Todennäköisesti sillä on jotain tekemistä sen kanssa, että oikeasti hyviksi laskemiani kuvia ei tullut omien kameralaitteiston kanssa säätämisieni johdosta niin montaa kuin toivoin. Nyt kun suunnittelen uutta reissua pohjoiseen ystäväni kanssa ajattelin kuitenkin pistää seuraavat kolme kuvaa (joista saa isomman version klikkaamalla) nähtäville.

Kuvissa mallinani toimi inarinsaamelainen nuori nainen - etelän miehen turistinäkökulmasta siis lähes yhtä harvinainen nähtävyys kuin yksisarvinen tai lumimies. Näkökulmastani johtuen oli suunnattoman täpinöissäni siitä että sain mahdollisuuden näiden kuvien ottamiseen, mutta lopulta kaikkein siisteinä oli kuitenkin se että opin siinä samalla monen monta asiaa saamelaisista - ehkäpä tärkeimpänä sen ihan oman oivallukseni, että saamelaiset eivät ole turistinähtävyyksiä. Tänä vuonna ajattelin tarjota mallilleni oluen tai kaksi kiitoksena viime vuodesta ja koittaa vaikuttaa samalla vähän vähemmän citykuplassaan kasvaneelta pelleltä.

Design: Darth Vaderin uudet vaatteet

2010-05-28T12:15:00.000+03:00

Jokainen 70- tai 80-luvulla syntynyt poika on joskus halunnut itselleen Darth Vaderin maskin ja kypärän. Harva kehtaa edes muuta väittää ja jotka niin väittävät yksinkertaisesti valehtelevat. Joskus pienen pojan unelmat toteutuvat viiveellä; olin reilu viikko sitten käymässä läpi kirppareita ihan muita juttuja etsimässä kun kohtasin jotain odottamattoman siistiä.

Aika päheetä, eikö totta? Kaikki tämä seitsemällä eurolla. Pakkohan se oli hankkia. Kyseiseen maskiin ja kypärään kuuluu myös rintamoduuli, johon on tallennettu herra Vaderin kuolematonta raskasta konemaisen huohottavaa hengitystä sekä klassikkofraaseja kuten "you don't know the power of the dark side." Helppoheikit ja TV shopin mainokset sanoisivat "eikä siinä vielä kaikki", koska... Siinä ei ollut vielä kaikki! Eräs ystäväni havaitsi toimistollani käydessään että maskissahan on kiinni mikrofoni ja paria nappia painamalla se muuttaa pitäjänsä puheäänen Vadermaiseksi.

Tästä innostuneena tuli tsekkailtua webistä kaikkea muutakin Darth Vader -härpätintä ja törmäsin "The Vader Projectiin." Mikäli nyt oikein ymmärsin niin Ämeriiicän Yhdyswalloissa maalataan ja/tai muuten pimpataan vuosittain 100 kappaletta omaani (lähes) vastaavia Vader-settejä uuteen uljaaseen kuosiin, niistä pidetään näyttely ja lopuksi voittaja huutokaupataan. Alla muutamia kuvia asiasta.

Lähde

Miksei meillä ole Suomessa tällaista? Haistan jälleen kerran asian, joka olisi kivaa toteuttaa joko tässä samassa tai mukaillussa muodossa. Pistänpäs mietintävaderkypärän päähän. Don't make me destroy you!