Sunnuntaiaamu, olet hereillä ja tylsistyttää?

YLE TV2:lla olisi klo 10.30-11.30 tarjolla Summerin jakso, jossa maalaillaan graffitia ja opetetaan sitä samaa hommaa skidisti myös ohjelman juontajille Mintulle ja Kallelle kolmen Funk On ry:n edustajan toimesta (joista yksi olen). Jos me suihkivat kundit ei jostain syystä olla tarpeeksi ihkuja, niin samassa ohjelmassa on mitä ilmeisimmin tarjolla myös Anna Abreuta ja Kim Heroldia. Wicked!

Totisemmin maalailuista;
Me kolme emme olleet koskaan maalanneet yhteisduunia ja aikakin sen suorittamiseen oli jonkin verran rajallinen, joten etukäteen hieman jopa huolestutti että mitäköhän siitäkin tulee. Homma lähti kuitenkin välittömästi toimimaan oikein mukavasti. Yksi otti kirjaimet, toinen taustat, kolmas characterit ja näitä sitten maalailtiin yllättävänkin sulavasti aina silloin tällöin lyhyesti neuvotellen siitä mitä seuraavaksi ja näkevätkö muut virheitä. Lopputuloksesta tuli sellainen fiilis, että pitää koittaa samanlaista kollaboraatiota samalla kokoonpanolla (tai vielä muutamalla lisävahvistuksella ryyditettynä) uudestaan viimeistään ensi kesänä ajan kanssa.

Liitän kuvia postaukseen viikon alussa, koska valitettavasti olen toistaiseksi kotona kuumeilemassa ja kuvat ovat toimistolla.

Blogit: Acton1.com

Elokuun alussa kirjoittelin muun muassa siitä, että pitäisi muistaa höystellä erästä suhteellisen tuoretta blogia ja nyt sen aika on tullut. Kun 90-luvulla kiinnostuin graffiteista ja graffitikulttuurista arvostin lähes kaikkia maalareita, jotka omasta mielestäni olivat itseäni parempia teknisesti ja tyylillisesti - siihen aikaan siis lähes kaikkia maalareita ylipäätään. Muutama nousi kuitenkin ylitse muiden ja eniten ihaillen suhtauduin espoolaisen Actonin duuneihin. Ne olivat huolellisesti toteutettuja, tyylillisesti yhtenäisiä ja päteviä, värivalinnat eivät tuntuneet koskaan menevän ohisektoriin (jota tapahtuu itselleni edelleen) ja yleisvaikutelmaksi jäi tekijän tinkimättömyys.

Vuosituhannen taitteessa Actonin graffitien maalailut jäivät vähemmälle ja vähemmälle kunnes loppuivat käytännössä kokonaan. Nyt näin toistakymmentä vuotta myöhemmin uutta aktivoitumista on kuitenkin ollut aistittavissa ja siinä samalla on avattu Acton1.com - ehdottomasti tsekkaamisen arvoinen blogi mikäli on kiinnostunut lukemaan vähän enemmän pohdintaakin graffitien ympäriltä.

Alla muutama kuvapoiminta saitilta.

Loppuun vielä linkki Actonin semituoreeseen haastatteluun Sisu-lehdessä.

Näyttelyt: Jussi TwoSeven - "On & Off the Wall" @ Make Your Mark

Viime sunnuntaina oli Kalasatamassa maalailun ohessa aikaa käydä tsekkaamassa Jussi TwoSevenin "On & Off the Wall"-näyttely Make Your Markissa. Jussi on tuttu mies muutenkin kuin töidensä kautta (vaikutamme kummatkin Funk On ry:n riveissä), joten näyttelyn tsekkaaminen olisi jo tämän takia ollut tehtävien asioiden listalla, mutta ensijaisena motivaattorina toimi kuitenkin töiden laatu - ne kun ovat käytännössä kiistämättömästi teknisesti ja tyylillisesti maamme parhaita stencilpuolen töitä.

Kuvista yksityiskohtien määrä ja töiden koko käyvät ilmi huonosti, mutta alla kuitenkin niitä jonkinlaiseksi osviitaksi.

Itseeni näistä kaikista iski ehdottomasti eniten metrovaunua sisäpuolelta kuvaava duuni äärimmäisen onnistuneen syvyysvaikutelmansa, elävyytensä ja vaunuun luontevasti istutettujen TwoSeven-logojen johdosta. Suosittelen voimakkaasti ottamaan hetken tämän näyttelyn tsekkaamiseen - se on auki vielä kuun loppuun asti.

Messut: Habitare 2011 / ArtHelsinki -poimintoja

Habitaressa käynti on useimmiten lystikästä vaikka aidosti (omasta subjektiivisesta näkökulmastani) mielenkiintoisia juttuja löytyy todennäköisesti kourallinen. Syystä tai toisesta valaisimet saavat yleensä suuremman osan huomiostani kuin muut asiat - ehkäpä sillä on jotain tekemistä sen kanssa, että rakkaat karvaiset lapseni eivät pääse tuhoamaan niitä, joten potentiaalisina hankintakohteina niissä tuntuu olevan eniten järkeä.

Habitare 2011:n sijaan enemmän poimintoja tuli tänä vuonna tehtyä samaan aikaan järjestetyn ArtHelsinki -nykytaidemessujen puolelta. Joukossa oli paljon kiinnostavaa, mutta messujen verkkosivuilla olevan statementin "tapahtumaan voivat osallistua vain kutsutut galleriat" aisti yleissisällöstä, jossa oli lievää homeen käryä. Tai sitten en vaan edelleenkään tule kovin hyvin toimeen sen ajatuksen kanssa, että joku muu esifiltteröi tavaraa ja klasifioi sen "kiinnostavaksi" tai "ei kiinnostavaksi" ennenkuin pääsen itse muodostamaan siitä mielipiteeni.

Matti Kankkusen ja Anniina Ikäheimon "Mosse"-potkuttelukärry. Vaikka omaa jälkikasvua ei olekaan, niin skeittarisukupolven juttujen rantautuminen suomalaiseenkin designiin kutkuttaa.

Leontine Hagoortin laukun (Showroom Finlandin osastolta) kuosi oli herkullinen. Samalta osastolta löytyi muutenkin suhteellisesti eniten kiinnostavaa.

Myös Showroom Finlandin osastolta löytyi Tuukka Halosen suunnittelema Pilke Lightsin Pilke 36 -valaisin. Se oli itselleni koko Habitaren mielenkiintoisin juttu, joten onkin ihmeellistä etten kirjannut tekijää enkä nimeä mihinkään ylös. Kiitoksia anonyymille blogin lukijalle tietojen heittämisestä kommentteihin.

Edelleen Showroom Finlandin osastolta. Oililyn laukun kuosi menee jo lähes överiyden puolelle, mutta sopivasti ei ihan. Tällaisia katsellessa harmittaa joskus että keravalaisen miehen kantamina ne herättäisivät hieman turhan monia kysymyksiä.

By Rydénsin valaisin Sessak Oy:n osastolta.

Belidin Picasso iski mukavasti pöytävalaisimena. Pihalamppumainen fiilis ja karkkivärit. Natsaa.

Värit olivat se juttu myös Kristīne Luīze Avotiņan töissä ArtHelsingin puolella. Niitä oli esillä Galerija 21:n osastolla.

Jorge Villalban töissä taas kiehtoi realistisuus, valonkäyttö, kontrasti ja aiheet - esillä Heitsch Galerien osastolla.

Stefan MÅS Perssonin "The Long and Winding Road" tarttui silmään teoksen totutusta poikkeavan muodon johdosta ja siksikin, että sen rakennukset näyttävät näin graffitimaakarin silmään kirjaimilta. Siitä saa edellämainitusta syystä irtopisteitä.

Galleria Brondan osastolla oli esillä runsaasti Yrjö Edelmannin töitä. Fotorealistisuus, todella komeat värit, idea itsessään (josta tosin tuli erään yhdysvaltalaisen taiteilijan maalaukset / veistokset mieleen - kunpa muistaisin vielä nimenkin) ja toteutus öljyväreillä tekivät vaikutuksen.

Tämä Mari Rantasen työ sisälsi sen verran suuren annoksen graffitikulttuurista lainattua estetiikkaa, että se pisti oikein miettimään. Myydäänkö tässä nyt katulainoja jalostetussa paketissa, onko siinä mitään väärää ja myöntääköhän taiteilija itse lainan? Bukowskis esitteli tauluja osastollaan.

Sellaista tällä kertaa. Mitähän seuraavalla? Kirjoituksen osittain kriittisestäkin äänensävystä huolimatta Habitarea odottaa mielenkiinnolla joka kerta ja ArtHelsinki siinä kyljessä oli oiva lisä. Kuvissa esitetyt esineet ja työt olivat omia suosikkejani tänä vuonna vaikka ihan kaikkia niistä en purematta niellytkään.

Me-maljakon esittely Habitare 2011 -messuilla

Olen mukana YLEn Kansallisaarre-ohjelman eräässä jaksossa ja vaikka jakso ei vielä olekaan tullut pihalle, niin asiaa voinee hieman avata ennen sitäkin - työryhmämme työ kun julkaistaan virallisesti lauantaina klo 12 Habitare-messuilla.

YLEn tekstiä asiasta:
"Yle TV2:n Kansallisaarre-sarjan haastamana graffititaiteilija-mainostoimistoyrittäjä Jouni Väänänen, muotoilija Tanja Sipilä ja lasinpuhaltaja Alma Jantunen ovat luoneet nykypäivän version rakkaasta kansallisaarteestamme Aalto-maljakosta. Me-maljakon julkistus tapahtuu la 17.9. klo 12:00 Habitaren Ohjelmalavalla. Tapahtuma kuvataan. Jakso nähtävissä TV2:ssa ma 5.12. klo 21.20, uusinnat 7.12. klo 23.05 ja 11.12. klo 17.30."

Me-maljakon esittelyteksti:
"ME-maljakko

ME-maljakon muotokieli on yksinkertaista ja funktionaalista. Siihen kuuluu kaksi mallia; yksi korkeille kukille ja toinen matalammille kimpuille. Matalan maljakon pohjaan on tehty kohoruksi, joka helpottaa kukkien asettelua maljakkoon.

ME-maljakon muoto ja värit saavat vaikutteensa urbaanista ympäristöstä. Se on mutkaton kukkamaljakko, jonka viehätys perustuu nimenomaan väreihin. Se on helppo sijoittaa nykykoteihin ja tiloihin.

“ME” tarkoittaa suomeksi ryhmää ja englanniksi yksilöä. Värejä voi yhdistellä keskenään ja tehdä maljakoista hauskoja asetelmia. Maljakon voi hankkia myös itselleen, se ei ole pelkkä lahjaesine."

...ja muutama kuva. Viimeinen havainnollistaa pakkauksen yksityiskohtia, jotka eivät messuilla esillä olevissa protoversioissa valitettavasti näy.

Kirjoittelen aiheesta lisää joulukuussa kunhan jakso on nähty TV:ssä.

Graffiti: The Macin ja Retnan haastattelu

Kirjoittelin The Macista ja siinä sivussa Retnasta tammikuussa 2010 ja olen seuraillut The Macin blogin päivityksiä aina ehtiessäni. Nyt tarjolla oli sen verran mielenkiintoista haastattelumeininkiä, että video oli laitettava kehiin tännekin.




Retna, El Mac: les murs clairs-obscurs de Los... by Mediapart

 Retna välineistä:
"When I decided to use brush it was like I was using rollers. One was the convenience of materials, two was to offer a different aesthetic look and three was also to change the minds of people that maybe would look at... if I was using spray paint they would already think something is wrong but once they saw buckets and brushes and... this... I might be doing the same thing but because mentally to them I was using a different material they would now look at it more as abstract as opposed to "oh, it's graffiti.""

Retna laittomista graffiteista:
"...but at same point you have to see the artistic merit that's inside of it."

Retna kriitikoista:
"It's hard to judge something on the merits of graffiti when you've never done it."

Erityisesti kommentti siveltimien, pensseleiden ja telamaalien käyttämisestä spraymaalin sijaan oli mielestäni varsin huippu. Usein nimittäin tuntuu, että kaikkeen spraymaaleilla tehtyyn suhtaudutaan lähtökohtaisesti epäilevästi tai jopa vihamielisesti siinä missä saman asian tekeminen jollain toisella välineellä olisi hyväksyttävämpää. Allekirjoittaneelle se ei ole koskaan mennyt jakeluun eikä todennäköisesti tule menemään, koska se on jotenkin niin umpipäätöntä.

Shepard "Obey" Fairey - taiteilija vai varas?

Eilen eräs kaverini heitti minua tällä linkillä:
http://www.art-for-a-change.com/Obey/index.htm

Siinä on sanottuna aika paljon siitä mitä olen itsekin pohtinut Shepard Faireystä - tosin  ilman linkitetyn kirjoituksen voimakkaan aggressiivista sävyä. Oman suhtautumiseni Faireyn töihin on kaksijakoista; pidän monista niistä ja olen seurannut niitä pitkään, mutta toisaalta minulle ei ole mitenkään erikseen tarvinnut kertoa niiden sisältävän todella paljon muualta luvatta poimittuja elementtejä enkä ole oikein tiennyt mitä mieltä siitä pitäisi olla. Muiden henkilöiden tekijänoikeuksien rikkominen on töissä usein erittäin helposti nähtävissä. Toisaalta alkuperäiset "lähdemateriaalina" käytetyt työt ovat sellaisia etten olisi koskaan törmännyt niihin ellei Fairey olisi niitä omissaan hyödyntänyt. Tekeekö tämä varastamisesta sitten hyväksyttävämpää tai olisiko se hyväksyttävämpää jos alkuperäisten tekijä mainittaisiin reilusti? Musiikissa "samplaamiseen" suhtaudutaan käsittääkseni yleisesti hyväksyvämmin (joskaan sekään ei todellakaan ole ongelmatonta), joten pitäisikö samplaamiskäytäntöä jotenkin pystyä soveltamaan myös kuvataiteen puolelle ja jos pitäisi, niin miten? Missä menee "samplaamisen" ja varastamisen raja? Jos Fairey käyttää räikeästi hyödykseen muiden työtä ilman korvausta, niin tulisiko vaikkapa nyt minun voida edelleen hyödyntää hänen töitään omissani luomuksissani ja myydä niitä? Kuka on tällaisessa ketjussa oikeutettu korvaukseen töistään ja kuinka suuri osa tuotoista se olisi? Entä jos työt eivät olekaan kaupallisia vaan esim. katutaidejulisteita tai stencilejä?

Vuosi sitten hankin itselleni allaolevan Obey-paidan. Sen printti osui omaan makuhermooni (vaikka paita onkin aika huono päällä teknisesti typerästi toteutetun ja siksi tajuttoman raskaan printin takia) siitä huolimatta, että alkuperäinen valokuva on mitä suurimmalla todennäköisyydellä otettu tähän käyttöön lupia kyselemättä. Tiesin sen ihan hyvin ostaessani paidan ja tunsin siitä pientä tunnontuskaa.

Shepard Fairey on jo vuosia ollut aika kuumaa hottia ja suitsutuksen kohteena. Sama koskee Banksyä (joka monien mielestä "sentään sanoo jotain" vs. muut katutaiteilijat/graffitimaalarit). Kummankin kohdalla olen ihmetellyt varauksetonta hehkutusta siinä mielessä, että heidän työnsä eivät ole mielestäni mitenkään järin omaperäisiä tai innovatiivisia eivätkä omassa genressään läheskään sieltä parhaimmasta päästä vaan enemmänkin "ihan kivoja." Edellämainitut kaksi nimeä ovat kuitenkin ne, jotka normaali kaduntallaaja todennäköisimmin tuntee, joten keskusteluissa muiden kuin oman alakulttuurin edustajien kesken saa varautua kuulemaan ne uudestaan ja uudestaan. Yleensä dialogin toisen osapuolen hehkutusta ei viitsisi ryhtyä välittömästi ryhtyä ampumaan alas, koska on toki vallan mainiota että graffiti- ja katutaideporukan ulkopuolinen henkilö ylipäätään tietää edes yhden "meistä", mutta mutta...

Mitä ajatuksia asia herättää teissä? Tästä olisi hauskaa saada vähän keskustelua aikaiseksi. Olen kirjoittanut "varastettuun tavaraan ryhtymisestä" aikaisemminkin ja kuten sen postauksen kommenteista voi päätellä, niin ihan pelkkä juridisen näkökulman käsittely ei mielestäni ole kovin kiinnostavaa - sen kun pitäisi olla selvä lähes kaikille muutenkin.

Valokuvaus: Panoraamakuvia pohjoisesta

Pari vuotta sitten hankin itselleni ihan kohtuullisen välineistön panoraamakuvien tuottamista varten. Taka-ajatuksena oli ryhtyä kuvaamaan enemmän kiinteistöjen esittelykuvia muunkin kuin ylähuulen saamiseksi leivän päälle, mutta pian ilmeni että haluni tehdä asiat mahdollisimman hyvin (jolloin niiden tekemisessä menee hetki aikaa) ei taida kulkea ihan käsi kädessä sen kanssa mitä kiinteistövälittäjät haluavat (kuvia mahdollisimman halvalla). Niinpä en sitten ole ainakaan toistaiseksi lähtenyt tekemään asian eteen kovinkaan suuresti mitään.

Eilen etsin tietokoneeltani ihan muita kuvia kun törmäsin pohjoisen reissullani ottamiini panoraama-harjoitteluihin, joita en ollut koskaan yhdistänyt valmiiksi kuviksi asti. Harjoitteluja tai ei, niin kuvat olivat sen verran kliffoja, että tein ne vihdoin valmiiksi ja ajattelin postata ne nyt tänne katkaisemaan jatkuvaa höpinää graffiteista.

Tunnistatko paikkoja kuvista? Niissä näkyy 360 asteen näkymä kustakin kohteesta ja neljä viidestä kuvasta on Suomen puolelta suhteellisen hyvin tunnetuista paikoista.