Ideat: "Haluan nähdä muutakin"

Tässä ei niin kauan sitten tulin huomanneeksi muutaman Facebook-ystäväni liittyneen "Haluan nähdä muutakin"-nimiseen ryhmään ja uteliaisuuteni heräsi. Kävin katsomassa mistä on kyse; taidekasvatuksen opiskelija Elissa Eriksson oli päättänyt lähteä keräämään ihmisiä mukaan tempaukseen, jossa helsinkiläisiltä sporapysäkeiltä ostetaan viikoksi tilaa ja tässä tilassa kerrotaan osallistujien haluavan nähdä ympärillään muutakin kuin mainontaa. Vaikka pyöritänkin päivätyökseni mainostoimistoa vaikutti idea varsin kiinnostavalta ja tukemisen arvoiselta - niinpä lyöttäydyin muiden joukkoon ja sitä joukkoahan riitti reilun 6000 yksityishenkilön verran.

Mainostila maksaa rahaa ja niinpä jossain vaiheessa tempausta tuli aika avata lompakkonsa osallistuakseen konkreettisesti. Ei niin yllättävästi (mutta aina yhtä harmillisesti) suurin osa intomielistä päätti olla ainoastaan hengessä mukana, mutta 1458 (eli lähes 25%) mukaan ilmoittautuneista suoritti sen kolmen euron maksun (osa jopa vapaaehtoisesti enemmän), jonka tempauksen järjestäjä meiltä pyysi. Näin saatiin kokoon summa, jolla muistaakseni 21 pysäkkitaulun vuokra viikoksi ja julisteiden painokulut saatiin katettua - jäipä rahaa vielä ylikin ja se päätettiin käyttää avajaistapahtumassa Mantan patsaalla kuuman juoman tarjoiluun.

Tempaus alkoi eilen ja kello 19 alkaneeseen avajaistapahtumaan porukkaa olikin kokoontunut ihan mukavasti; noin 100 oli paikalla kanssamme samaan aikaan. Viereisellä sporapysäkillä pääsi tutustumaan itse julisteeseen, johon oli printattu "Haluan nähdä muutakin"-viestin lisäksi osallistuneiden pankkisiirron mukana laittamat viestit. Olin varautunut etsimään omaani pitkäänkin, mutta ilmeisesti ensimmäisten joukossa tekemä maksusuoritukseni aiheutti sen mukavan yllätyksen, että viestini oli toisena. Mikäpä sen mukavampaa.

Alla muutama kuva julisteesta ja tapahtumasta.

Ei liene kovin vaikeaa arvata mitä haluaisin nähdä. Jos nyt saisin päättää viestin uudestaan, niin kirjoittaisin todennäköisesti jotain ylevämpää, mutta tämä oli se mitä minulle tuli ensimmäisenä mieleen suuremmin puristamatta ja pohtimatta.

Pysäkillä parveili porukkaa oikein mukavasti julistetta tutkailemassa.

Kolmella eurollaan saisi tosiaan kupillisen kuumaa ja sen viestinsä julisteeseen. Ei paha diili.

Suomen talvessa on hieman kylmä ja nälkäkin oli, jotin lähdimme kotiin puoli kahdeksan kieppeillä. Siihen mennessä tempauksen järjestäjän toimesta ei oltu vielä kuultu minkäänlaista puhetta ja sitä tavallaan jäin vähän kaipaamaan.

Aamun Hesari uutisoi asiasta ja uutisessa pientä vinoa hilpeyttä itsessäni aiheutti "mitä seuraavaksi"-osa, jossa tehtiin suomalaisittain tyypilliset; oletettiin että kun joku meistä saa jotain jollain tavalla poikkeuksellista aikaan on samalla henkilöllä eittämättä oltava kotonaan ehtymätön ideasäkki välittömästi uudelleen avattavaksi. Sen sijaan että aina olettaisimme jonkun muun esittävän ideoita ja panevan niitä täytäntöön jokainen meistä voisi rohkaistua kehittämään edes yhden omalaatuisen idean elämänsä aikana ja etsimään väylän sen toteuttamiselle. 5,3 miljoonan populaatiosta lähtisi vuositasolla melko monta freesiä ajatusta ja tuskin monetkaan niistä nyt kuitenkaan olisivat umpihulluja ja naurettavia.

Paluumatkalla napsin muutaman käsivarakuvan (jalustan ollessa toimistolla) Espan puistosta ja Aleksanterinkadulta:

Espan valoista ja Aleksin työmaa-aidoissa olleista "Multicoloured Dreams"-porukan maalauksista tuli hyvä fiilis. Ehkä Helsinki on oikeasti vihdoin vetämässä päätään persuksistaan ja kiinnostunut antamaan tilaa kliffoille jutuille. Toivottavasti tätä näkee vastaisuudessa yhä enenevissä määrin. Jos jossain näkyy sellaista tilaa johon voisi jotain toteuttaa, niin suosittelen voimakkaasti kysymään mahdollisuutta siihen. Omakohtaisien kokemuksien ja kavereiltani kuulemien juttujen pohjalta se ei ole ollenkaan niin hankalaa kuin se oli vielä viisi vuotta sitten.